Absinthe

Mun piti alunperin pitää omani. Sit kuitenkin vaihdoin. Häistä kohta 3kk ja mulla on edelleen ajokortit ja muut hakematta Onhan tässä ollut kaikenlaista, muuttoa sun muuta. Mutta johtunee kai pienestä angstisuudesta sitäkin kohtaan, etten pitänyt ensimmäisestä päätöksestäni kiinni. Mut tässä sitä nyt ollaan uudella sukunimellä, mitä en osaa viekään käyttää. Kaipa se siitä. Suurin vitutus ehkä liittyy miehen sukulaiseen, joka totesi meidän häissä (luuli minun ensin pitävän omani, kuten olin sanonut ja sai sitten kuulla, että otankin miehen sukunimen), että "Se on todella hyvä juttu, että päätit noudattaa perinteitä sitten kuitenkin, oikea päätös". Saman miehen suusta on myös kuultu " Minä sanoin vaimolle heti ennen häitä, että hän ottaa minun sukunimen, asiasta ei edes keskustella, perinteet pitää olla". Koska olen aika tuittupää välillä, tekisi pelkästään tämän ihmisen kiusaksi vaihtaa takaisin oma sukunimi. YLLÄTYS! En ole yhtään vanhoillinen ja rumasti sanottuna tekee mieli näyttää arsea perinteille, jotka kertoo vaan siitä, miten naiset ovat ennen olleet miehen omaisuutta. Ja miksi mä päädyin sit kuitenkin ottamaan miehen nimen? Tulin siihen tulokseen, että oma isäni on aiheuttanut minulle sen verran mielipahaa, että en välttämättä halua pitää sukunimeä, joka tulee isäni kautta. Saa nähdä, ehdinkö joskus tekemään sen hakemuksen uutta ajokorttia varten vai olenko omalla nimellä vielä ens joulunakin..

Ömm. Mitähän meille sattui. Noh, ennen häitä oli jotain näitä pieniä askartelujuttuja, kutsuissa paperit meni liimatessa vinoon ja revin niiden takia hiuksiä päästäni (ihan turhaan). Ja muita vastaavia asioita, joilla ei ihan oikeesti ollut mitään merkitystä, mutta perfektionisti sai hepuleita. -Vakavampia juttuja oli sitten se, että meidän vihkijä vaihtui kolme kertaa (maistraatin kautta juhlapaikalle). Kaikkien kanssa piti käydä erikseen kaikki asiat läpi. -Juhlapaikka lupasi, että pihalta katoaa ruosteinen öljysäiliö meidän häihin mennessä. Lupasivat jo vuosi aikaisemmin siis ja sen jälkeen vielä kahteen kertaan, mutta viikko ennen häitä sain kuulla, että siellä se vielä on ja pysyy. Noh, onneksi anoppi tunsi yhden hallituksen jäsenen, kun sattui olemaan sukua! Säiliö lähti hääviikolla, loppu hyvin kaikki hyvin. Meidät vihittiin siinä juhlapaikan pihalla, joten tämä oli tärkeää itselleni. -Juhlapaikka lupasi, että nurmikko leikataan häitä edeltävänä päivänä (oli aikamoista puskaa jo), mutta hääaamuna 3h ennen häitä huomasimme, että se on leikkaamatta. Juhlapaikan vastaava läksytti työläistä joka oli sen luvannut tehdä ja asia hoitui ennen vihkimistä. -Sulhanen lähti hakemaan meiltä kotoa 16km päästä karkkeja ja vihkikatoksen alle tarkoitettua mattoa 45 min ennen vihkimistä. Sulho oli takaisin samaan aikaan, kuin tuomari (Rikkoi varmaan nopeusrajoitukset aika reilusti, köh. Ja kukaan ei edes syönyt niitä karkkeja) -Yksi pitopalvelun ruuista oli eri kuin mitä sovittiin, mutta ei haitannut, oli hyvää silti. Joten tämä ei varmaan ole varsinaisesti vastoinkäyminen. -Suunniteltu krokettimatsi jäi pitämättä, kun osa vieraista alkoi jo tekemään lähtöä ja halusin viettää aikaa heidän kanssaan, kun tulivat Tanskasta asti ja näen heitä tosi harvoin. Yleensäkin jotakuinkin kaikki vieraat livisti klo 24 mennessä ja me jäätiin pienellä porukalla jumittamaan ja tanssimaan. Eli harmitti, kun kaikki häipyivät. Olisi pitänyt aloittaa juhlat aikaisemmin, mutta kun haluttiin iltajuhlat. Harmi vaan, että vieraat taas eivät Suurin vastoinkäyminen oli se, että meillä oli ihan hillitön kiire ja univaje on ihan käsittämätön. Eli eipä siellä häissä juuri ehtinyt rentoutumaan ja söpöilemään. Molemmat veti kännit, kun vieraat väheni ja nollattiin aika tehokkaasti kuluneet kuukaudet. Meillähän oli siis tuohon aikaan vielä asuntokaupat ja talokaupat + tuleva muutto. Yksi kämmi oli kyllä se, että häistä ei ihan oikeasti ehditty pitämään mitään palaveria. Joten juhla meni vähän miten meni, mä ohjeistin bestmania ihmisten seisoskellessa pihamaalla ja hommat kusahti vihkimisen jälkeen ihan huolella välillä Mut selvittiin päivästä hengissä, joskin kuolemanväsyneinä ja krapulaisina (ja helvetin nälkäisinä, kolme päivää meni jotakuinkin aamiaisella ja iltapalalla, paitsi tietysti hääpäivänä syötiin kunnolla). Mut kaikesta huolimatta, oli tosi hyvät juhlat ja päästiin naimisiin. Ne on ne tärkeimmät, vaikka kaikki ei mennytkään niin, kuin olin suunnittellut. Mun ohje on, tehkää kaikki minkä vaan voitte tehdä etukäteen, jo viikkoja ennen häitä. Älkää kuvitelko, että onhan siinä hääviikolla vielä aikaa. Ei ole. Voin kertoa. Ja listatkaa kaikki tavarat mitä pitää ottaa juhlapaikalle mukaan. Ja siltä varalta, että ette ehdi pitää palaveria, tee kirjallinen ohjeistus kaasoille ja bestmaneille. (Piti lisätä, että vaikka puhun känneistä, niin meidän kohdalla ne kännit ei ole mitkään kaatokännit, kun kumpikaan ei juuri juo alkoholia. Mut humala mikä humala, turha sitä on puollustella )

Sinällään se katseiden suuntaaminen muualle on hankalaa, kun säiliö on keskellä pihaa ja vihkimisen ainut mahdollinen tapahtumapaikka pihan pienen koon vuoksi on säiliön vieressä. Pressu ja puut ympärille ja puihin lyhtyjä. Halusin alunperin pihaan jotain, mihin ripustaa lyhtyjä, niin siinähän ne pihapuskat tulee samassa Meillä on vaan sen verran pienet ja vaatimattomat häät ja kaikki ohjelma kun on suunniteltu pihalle (mölkkyä, krokettia ym), haluan saada pihastakin viihtyisän. Toki, jos silloin sataa, niin ei mahda mitään. Silloin vihkiminenkin on sisällä.

Minä en vaan jaksa alkaa heidän suuntaansa mitään asiasta riehumaan. Tässä on niin paljon kaikkea muutakin tekeillä ja tiedän, että se ei ole tämän rouvan vika, joka vastaa seurojentalon käytöstä. Mutta valot olisi myös jees, mutta ulkona ei taida olla minkäänlaista pistorasiaa. Eli lyhtyjä, puskia ja kangasta.

Joo, kyse on Herralan seurojentalosta. Sen öljysäiliön piti tosiaan lähteä sieltä jo viime syksynä, mutta sitten sen siirtäminen myöhästyi ja piti tänä kesänä ennen häitä lähteä, mutta eivät ole ehtineet siihen hommaan vieläkään. Muuten hyvä, mutta häiden teema kun on päätetty jo kuukausia sitten ja kun häät on tosiaan viikon päästä. Kaikki on ostettu valmiiksi. En voi enää alkaa ostelemaan ylimääräisiä somisteita, että saataisiin öljysäiliö sopimaan teemaan. Ja itse kyllä näen öljysäiliön aikalailla eri asiana, kuin museotraktorin rämän. Vanha Fordin traktori olisi enemmän kuin tervetullut, mutta öljysäiliö taas ei vastaa omaa mielikuvaa vintagekoristuksesta Mutta valokuvaseinämä on käyttökelpoinen ajatus. Ellei sitten sada. Yhtenä ajatuksena oli, että jos se nyt peitetään puskilla, niin puskiin lyhtyjä roikkumaan. Kai sinne voisi jotain muutakin keksiä.

Mulla on sininen ja tummanluumun violetit pullot täällä Lahdessa. Se saa, joka hakee parilla eurolla ihan omaksi. Ne on olleet koristeena, mut muutetaan ja haluan sinne taas ihan erinäköistä tavaraa

No niin. Meille ilmeni viikko ennen häitä tämmöinen ongelma. Juhlapaikan pihalla, jossa meidät on tarkoitus vihkiä (!), on ruosteinen öljysäiliö. Säiliön piti lähteä häihin mennessä, mutta siellä se vielä tököttää, eikä ole menossa mihinkään. Säiliö on ehkä n. 1,5m korkea, sylinterin muotoinen ja ehkä 2m pitkä. Ollaan jo laittamassa sen ympärile puskia ja puita, koivua, pihlajaa ja ihan mitä tahansa, jolla sen saa piiloon. Mutta onko jotain muita ideoita? Auttakaa, kupsahdan stressiin kohta

Meillä on alkumalja kuoharia, tai kuusenkerkkää, ruuan kanssa on vettä, kotikaljaa ja puna- ja valkoviiniä. Lapsille on sekamehua tai äidin tekemää mustaherukkamehua. Hääkakku ja kahvi tulee jälkiruuaksi ja sen jälkeen laitetaan sitten booli tarjolle. Ollaan myös sanottu vieraille, että omia saa tuoda. Eli me ei iltajuomina tarjota kuin boolia ja jos ja kun viinejä jää, niin ne juotetaan pois. Ja se ei kyllä tule olemaan mitään spritesotkua Meillä on omat reseptit. Ja nyt mun laskujen mukaan, mitä pitopalvelu sanoi esim. alkumaljoista, että 50 hengelle pitää varata 8-9 pulloa 0,75 litran pulloja, että tulee se yksi lasillinen. Ja laskin, että jos yhdestä pullosta tulee sitten vajaa kaksi desiä /lärvi, viinejä tarvitsee AINAKIN 14 pulloa. Kun alkoholia juovia on 45, vähän vajaa. Pari kaveria ei juurikaan juo, joten en tiedä ovatko juhlan täysin alkottomia. Todennäköisesti ostetaan varalta 16 pulloa. En vaan tiedä miten sen jakaisi puna-ja valkoviinin välillä. Varmaan 10 pulloa punkkua ja loput valkkaria? Jos punaviiniä menee aina enemmän. Mutta tiedän jo valmiiksi ihmisiä, jotka ei juo punkkua. Pitää nyt vielä laskea tarkemmin.

Meille tulee myös yksi tanskalainen ja yksi meksikolainen vieras, ystävien miehet nimittäin. Ihan suomeksi ajateltiin, eiköhän ne paremmat puoliskot sitten selosta tarvittavat kohdat jos menee ohi.

Mulla on vanhaa puvun kangas. Se on tehty pitsiverhoista, jotka löysin kirppikseltä. Eli koko puku periaatteessa on vanhaa? Melkein Uutta on bolero, laukku ja kengät, ellen pistä sittenkin eräitä vanhoja. Lainattua ei ole, mutta varpaankynsistä varmaan tulee siniset. Mistähän sen lainatun keksisi.

Sanoisin edelleen sen, mitä eräässä paljastusdokumetissa kerrottiin timanttialasta, että kaivosteollisuus on niin massiivinen teollisuuden haara, että sitä on mahdotonta valvoa 100%. Varmoja timantteja on teollisuustimantit, reilun kaupan timanttien pitäisi myös olla varmoja ja haluaisin kovasti uskoa siihen, mutta mistä sen tiedät varmaksi. Kimberley Process Certification Scheme, on lähinnä säännöstö, jolla pyritään rauhoittamaan kuluttajia. Maailma on jännä paikka, kun tulee kysymykseen luonnonvarat, joilla voi tehdä rahaa hyvin paljon. Kapitalistien sydäntä ei paljoa hetkauta orjuus, lapsisotilaat tai muut vastaavat ongelmat.

^ Noi neljä ekaa kuvaa kyllä miellyttää. En vaan tiedä, että mistä tuommoisia valokaapeleita saisi. Kaiken lisäksi juhlapaikalla on kyllä ihan onneton pistorasiatilanne, isossa tilassa taisi olla tasan kaksi. Ajattelin kyllä laittaa siihen terassille purkkeja ja kynttilöitä roikkumaan. Pitää vaan löytää tarpeeksi leveitä purkkeja, ettei tule allaspaloa tms. Edit. Mitenhän noi narupallot on tehty? Oon kyllä joskus nähnyt jossain pajusta tms. tehtyjä palloja. Löytyisiköhän niitä vielä..

Tässä on vihki, jonka mies kävi eilen hakemassa. Kävin hyväksymässä sen ennen sitä, kun ilmoittivat sormuksen saapuneen. Pelkäsin rubiinin olevan pinkki, mutta se onkin juuri sopivan punainen. Tykkään ihan hirveesti tuosta, se on just oikeanlainen mummosormus. Kihlasta en sen kanssa ota edes kuvaa, kun istuu niin huonosti ja kihla on muutenkin varmaan kokoa liian suuri. Ostetaan tälle kaveriksi varmaan sellainen peruskapea valkokultainen. Entinen on liian leveä. Eli rubiini, valkokultaa ja epämääräinen luku pieniä timantteja (enpä ole laskenut, rubiini löytyy, olen tyytyväinen )

Ilmapallot on itsellä pois laskuista. Mulle ne tuo mieleen vaan vapun ja lasten synttärit, mutta toki jos joku tykkää. En oo muuten vielä aloittanut noita kukkapalloja. Päivälleen tasan 2kk aikaa. Jaiks..

Päivitän vähän. Mustat suorat housut valkoisilla liituraidoilla, harmaa liivi, musta kauluspaita ja punainen kravatti. Näihin ollaan päädytty. Kuulostaa sekasikiöltä, mutta on oikeesti todella hieno ja erilainen. Jos saan sen tänä iltana pukemaan ne päälle, niin otetaan kuva esittelyä varten. Liiviä pitäisi kyllä kaventaa. Paljon..

Vähän keskeneräisenä vielä, mutta tässä se on: Yläreunaan tulee vielä semmoinen musta satiininauha, joka on keskeltä auki. Siis sellainen jännä käännetty läppä, jossa on edessä halkio. Ja taakse musta silmunapitus. Oon onnellinen! Ylettää vähän polven alapuolelle mulla (olen pätkä).

Me kans alettiin miettimään uusiksi noita heitto -asioita. Piti viskoa mummokalsarit ja miesten kalsarit, mutta tosiaan, taitaa olla miehiä ja naisia molempia tasan yksi sinkku paikalla. Onko hölmöä, jos kutsuu kaikki ottamaan kiinni? Muuten mietittiin, että tuo kuoharikisa tulisi ja pelattaisiin krokettia yms. pihalla, mutta ei ole varmaa, että millainen sää on. Häät on heinäkuun lopussa, joten suurella todennäköisyydellä olisi poutaa, mutta ainahan niitä myräköitä sattuu tielle. Tulishow olisi todella kiva, mutta ei ole varaa maksaa siitä useita satoja. Miehen kaveri kyllä harrastaa tulennielentää, mutta en viitsi laittaa sen varaan, että se pysyy selvänä siihen asti, että on hämärää ja känninen tulennielijä...! Noiden suunnitelmien lisäksi mietin sitä kertakäyttökamerahommaa, ei tarttisi olla välttämättä mitään ohjeistettua, ihmiset kyllä varmasti keksii kivoja kuvauskohteita ja poseeraa. Mutta oon viherpiipertäjä ja kertakäyttökamerat ei uppoa omaan maailmankäsitykseeni. Toki voisi kerätä kirppiksiltä vanhoja filmipokkareita, niitä on aika paljon tarjolla. Itseltä löytyy yksi toimiva myös. Mutta nekin pitäisi testata ennen sitä. Sitten on se, että jokainen saa kirjoittaa meille postikortin ja se laitetaan sellaiseen lintuhäkkiin, josta me lisätään ne sitten valokuvakansioon kuvien kavereiksi. En tykkää vieraskirjoista, ei ihmiset koskaan keksi sinne muuta kuin nimensä ja pienissä häissä kaksi sivua ihmisten nimiä muuten tyhjässä kirjassa? Turhaa. Häistä tulee vintageteemaiset, joten ehkä voisi etsiä vanhoja lautapelejä, mitä voisi varata. Esim. Afrikantähti löytyy meiltä itseltään. Tuleeko mieleen jotain muita vanhoja? Kimble on ainakin. Ne ei ole vintagea kumpikaan, mutta edes vähän vanhempia, kun nämä Trivialit ym. Niistä tulisi nostalginen fiilis varmasti vieraille.

Meille tulee vanhoja postikortteja, joihin vieraat saa kirjoittaa meille jonkun muiston tai toivotuksensa. Ja kortit kerätään hääpaikalla lintuhäkkiin. Ostetaan iso albumi johon laitetaan sitten valokuvat + nämä kortit. Kukaan ei kirjoita vieraskirjoihin ikinä muuta kuin nimensä ja pienissä häissä siitä täyttyisi ehkä yksi sivu. Tuntuisi hölmöltä pölyynnyttää sitä hyllyssä.

Mä kävin sovittamassa omaani pari päivää sitten ja nyt sain ompelijalta kuvan, kun yläosan päällikangaskin on kiinnitetty. Oon innoissani kuin pikkutyttö! Se on <3 Korsettiyläosa sydämenmuotoisella reunalla (olkaimeton siis) ja leveä, vyötäröltä rypytetty helma. Luonnonvalkea, tehty vanhoista pitsiverhoista. Helmassa on pari kerrosta tylliä ja kohotti jo pelkästään sellaisenaan tosi hyvin. Voin suositella kaikille ompelimo Cheriseä Tampereella, jos halajatte vintagetyylistä hääpukua. Osaa asiansa todella hyvin ja on itsekkin vintageharrastaja. Laitan kuvaa illemmalla.

Minä olin pitkään sitä mieltä, ettei anneta mitään, mutta nyt keksin sitten kuningasidean, joka on pakko toteuttaa. Annan teeruusuja. Jokainen saa yhden ruusun (paitsi muksuille varmaan pitää keksiä jotain muuta). Ne on siis teestä koottuja palloja, jotka avautuu semmoisiksi kukiksi, kun laittaa mukiin hautumaan kuumaan veteen. Kestipä puolisen vuotta, että tää ajatus tavoitti minut, kun oon töissä talvesta asti tuijotellut niitä teeruusuja Forsmanin sivuilta saa tilattua isommissakin paketeissa. Ajattelin itse ottaa vielä niitä, joissa avautuu keskelle punainen kukka. Niin, voisin laittaa kuvankin (näyttää kyllä kieltämättä vähän merihirviöltä):

Minulle tulee vähän erilaiset hääkengät. Korkoa on tosin 10cm, mutta aion selvitä. Hankin päkiäpehmusteet ja kun varmaan pelaillaan pihalla krokettia häissä, niin sitä varten otan punaiset glitteriballeriinat Eli kengät ovat Irregular Choichen Tea and Cakes. Puku on luonnonvalkoinen ja 50´s tyylinen mustilla yksityiskohdilla. (Ja siis, minullehan piti tulla eräät vanhat Minna Parikat, mutta niissä olikin korkoa yli 11cm, niin päätin olla kaukaa fiksu ja ottaa edes vähän matalemmat. Varmaan kaikkein fiksuinta olisi pitää ihan vaan niitä glitteriballerinoja..)

Oon varmaan huudellut täällä aikaisemmin punaisesta dubionsilkkipuvusta, mutta suunnitelmat muuttui ja mulle on parhaillaan tekeillä vanhoista pitsiverhoista 50´s tyylinen, pohjemittainen ja luonnonvalkoinen puku mustilla yksityiskohdilla. Nyt päätin vielä teettää siihen punaiset boleron dubionsilkistä. Teetän puvun Tampereella Cherise nimeä kantavassa firmassa. Erikoisalaa on just vintagetyyliset vaatteet ja muut. Eka sovitus oli jo ja korsettiyläosan sovitusversio oli pieniä muutoksia vaille tosi hyvä. Mutta suosittelen lämpimästi Sivuilta näkee kuvia hänen tekemistään vaatteista ja löytyy sieltä myös verkkokauppakin. Sivuilla on myynnissä aika pitkälle goottimaisempaa vaatetusta ja vintagetyylistä, mutta on kyllä niin taitava tekijä, että ihan varmasti luonnistuu mikä tahansa. Suunnittelee myös alusta asti puvun, jos vie malliksi kuvia.

Mä vatvon myös samaa asiaa. Mehän jätettiin jo ne nimenmuutospaperit maistraattiin, jossa minä pidän oman sukunimen ja mies omansa. Mutta mietin silti, että onko se nyt oikea vaihtoehto. Syitä, joiden takia haluan pitää oman nimeni: - Minusta on jotenkin surullista, että en enää olisikaan omalla nimelläni, koska meidän suku on vanha ja meillä on edelleen olemassa suvun maatila jne. - Tuntuisi todella tyhmältä olla yhtäkkiä joku muu - Pidän vanhanaikaisena sitä, että automaattisesti otetaan miehen sukunimi. Miehen sukunimen puolesta: -Harvinainen, lyhyt sukunimi. Omanihan on sarjaa -nen, hyvin yleinen kotipaikkakunnalla, mutta ei kylläkään täällä Etelä-Suomessa. - Oma sukunimi tulee isän puolelta ja välit isän kanssa on jokseenkin ongelmalliset, johtuen isäni käytöksestä. Voisin siksi kuvitella vaihtavani sukunimeä. - Ne mahdolliset lapset.. olisivat sitten samalla sukunimellä. Syyt, miksi ei ehdottomasti yhdistelmää: -Nimeni tulisi olemaan vähän tätä tyyliä: "Marja Katariina Virtanen-Sirén", virallisista lomakkeistakin loppuisi tila kesken.. Ja sitten taas se vaihtoehto X, niin. Me ei olla keksitty mitään järkevää vaihtoehtoa. Eikä mies oikein halua luopua omastaan / ottaa missään nimessä minun sukunimeä.

Minulla on myös oma blogi. Mutta tällä hetkellä se on salainen ja sitä pääsee lukemaan vain kaasot. Oon kyllä miettinyt, että pitäisikö laittaa julkiseksi.. Jotenkin vaan kammoan koko ajatusta vähän. Ja se on tosiaan ihan semmoinen pienimuotoinen päiväkirjatyyppinen ratkaisu hössötyksineen ja suunnitelmineen

Tässäpä mun tuikkuviritelmät. Lasipallon sisällä mustaa ja valkoista helminauhaa + yksi terälehti ja satiininauhaa ympärillä. Noita tulee aika paljon ja noiden lisäksi koitan väsätä semmoisia oksasysteemejä pöytiin. Saa nähdä millainen se kokonaisuus sitten on, mutta oon kyllä tosi tyytyväinen noihin tuikkuihin! Kynttilät tulee varmaan punaisia ja muovikuorilla, kun sitten se valo heijastuu kivasti. Meidän värit on siis musta, valkoinen ja punainen. Harmi vaan, että multa loppuu kohta noi helminauhat ja tilasin niitä sillo Bridezillasta..en uskalla enää tilata, vaikka sainkin kaiken tilatun lopulta. Kyselin just Decorahousesta, että myisikö ne kokonaisia keloja, eikä vaan metritavarana. Tuota satiininauhaa onneksi riittää. (Toivottavasti.