Ite oon nykysin aikasta vakaasti sitä mieltä, etten enää vaihda sukunimeäni. Tyttönimeänikään ei oikeesti osattu juuri koskaan kirjoittaa oikein, vaikka perisuomalainen nen-päätteinen olikin. Ja kiitos isäni.. nimen maineessa on toivomista. Exän nimen , väärin kirjotettavaa mallia tämäkin, otin naimisiin mennessämme -02, periaatteella että koko perheelle sama nimi. Eron (-07) jälkeen olin sitä mieltä, että nimi ku nimi, joten pidin exän nimen. Olihan poikakin samalla nimellä. Mutta kuten tunnettua, exillä on taipumuksia mutkistaa asioita.. tämäkin sai mut polttamaan päreeni muutamaan kertaa niin lahjakkaasti, että päätös nimenmuutoksesta meni toteutukseen. Nyt mulla kohta kaks vuotta ollut sukunimi mitä on yks ainut suomessa.. epäilen että ainutlaatuinen maailmassakin, koska sisältää sekä öökkösiä, että heittomerkkejä. Parisataa euroa se maksoi.. lisäksi kaikki viralliset paperit yms. Jotenki musta vaan tuntuu, että nimeä en enää vaihda