Pneepja

Miehen tahdosta menemme kirkossa naimisiin sitten vajaan parin vuoden päästä. Itse en kokisi kirkkovihkimistä tärkeänä, mutta koska se miehelle on tärkeää ja itselleni suunnilleen ihan sama (kunhan vaan naimisiin päästään) niin koen aiheelliseksi toteuttaa miehen toive tässä asiassa.

Kerroin puhelimessa äidille kosinnasta. Äiti kysyi "Mitäs vastasit?" ja sanoin että suostuin tietenkin. Äiti hiljeni hetkeksi ennen kun jatkettiin muista aiheista - loppupuhelu meni hieman sekavasti äidin osalta. Tunnin päästä tuli viesti "Anteeksi, minä en tajunnut edes onnitella. Onnea kovasti!" ja parin päivän päästä siskoni kertoi, että äiti oli harmitellut pitkän tovin siskolle tökeröyttään ja miettinyt loukkaannuinko minä... Enkä loukkaantunut, äiti on äiti ja sen reaktiot tietää LIS: niin ja isä... Äiti oli puhelimesta päästyään kieltänyt isää soittamasta minulle (olimme miehen vanhempien luona käymässä ja ei kuulema saanut häiritä ) Soitin isälle muutaman päivän päästä ja isä alkoi laulamaan heti vastatessaan. Miehen vanhemmat onnittelivat ja ruokapöytäkeskustelu jatkui.