Itsekin olen tuota jo miettinyt, vaikka häihin on tod.näk. vielä vuositolkulla aikaa. Kaasokseni ajattelin pyytää parasta ystävääni, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta. Mutta hän on sellainen muille aika hiljainen ja ujo tyyppi , joten hän lähinnä olisi se henkinen tuki ja apu esim. suunnittelussa ja hääpäivänä. Toinen hyvä ystäväni on taasen muutaman vuoden takainen ammattikoulusta (sosiaali- ja terveysala, silläpä hyvin sosiaalinen ), mutta luonteeltaan aivan toista luokkaa. Juttelee kenen kanssa vaan luontevasti, pitää esiintymisestä jne., joten ajattelin häntä vähän julkisempiin "tehtäviin", mm. juontajaksi (vai seremoniamestariksiko sitä siis kutsutaan). Toki myös yhtä tärkeä henkilö henkisenä tukena. Vielä en ole kyllä kysellyt, kun tässä on vielä aikaa. Ja heidän mielipiteitään kyselen sitten, että mitä haluavat tehdä jne. Tosiaankaan en ole sitten piippuun ajamassa, itse kun haluan varmasti lähes kaiken hoitaa itse, kun itsellä on niin vahvat näkemykset kaikesta Mutta kaikenkaikkiaan sanon, että kaason tehtävä on kunniatehtävä. On harmillista lukea nuita tarinoita, joissa sitten kaasous on taakaksi muuttunut tai ei ole kiinnostanut yhtään ja/tai se ilmennyt morsiolle vasta häiden lähellä/häissä. Itse olisin hyvin otettu, jos kaasoksi pyydettäisiin (etenkin kun omat häätkään eivät VIELÄ ole ajankohtaiset). Mutta olisi kyllä hassua olla kaasona jollekin hyvänpäivän tutulle, sellaisesta saattaisin ehkä jopa kieltäytyä. Mutta ystäville olisi vähintä, mitä voisin tehdä!
