Obier

^ Vilutin mieshän otti asian hyvin, ihanaa! Myös itse olen "varannut" sähköpostiosoitteen toivottavasti tulevalla sukunimelläni (mutta ei siis ole käytössä). Onneksi en ole ainoa, joka menee näin pitkälle . Onko täällä muita haaveilijoita, jotka ovat jo varanneet sähköpostin tai vast. uudella sukunimellä?

^Tää on hyvä Oi voi! Menin selailemaan tuota hääkirpparia ja eiköhän sieltä löytynyt yksi aivan i-ha-na hääpuku, jota olen ihaillut jo aikaisemmin valmistajan sivuilta. Tekis niin mieli mennä sovittamaan, mutta en edelleenkään usko, että avokki innostuu jos tulen hääpuku kainalossa kotiin. Pitää toivoa, että mies innostuisi kosimaan tai puku ei ehdi mennä ennen karkauspäivää. Jos en saa myöntävää vastausta niin voin vedota mekkokankaaseen ja käydä hakemassa valmiin hääpuvun .

Tämä haaveilija oli taas vauhdissa ennen joulua. Oltiin sovittu avokin kanssa että ostetaan toisillemme joululahjaksi vain joulukarkit (monivuotinen perinne jo). Vajaa viikkoa ennen joulua miekkonen rupesi kuitenkin vihjailemaan, että saakohan hän hankittua minulle suunnittelemansa joululahjan ja sanoi vielä erikseen "älä sinä kuitenkaan rupea muuta ostamaan kuin niitä joulusuklaita". Keskiviikkona avomies sai salamyhkäisen puhelun, jota en saanut kuunnella ja perjantaina kun ajeltiin kotipaikkakunnalle, ennen Jyväskylää oli taas salamyhkäisiä tekstareita ja puhelu. Jyväskylässä sitten pysähdyttiin ja avomies sai rautakaupan pihassa salamyhkäisen paketin ja vannotti moneen kertaan ettei saa katsoa. Vilkas mielikuvitukseni keksi seuraavan loogisen ratkaisun: avomies on pyytänyt Pandan tehdasta (Vaajakoskella) leipomaan sormuksen suklaakonvehdin sisään tai vähintäänkin paketoimaan sen sydämenmuotoisen konvehtirasian sisälle. Kävi kyllä mielessä, että erikoinen kosinta olisi, koska vietämme jouluaaton eri paikoissa, mutta nou hätä, pääasia, että homma etenee . Noh, eihän sieltä sitä sormusta sitten tullut (ylläri , olis ollu ehkä vähän liian jenkkikosinta), mutta rakas oli muuten nähnyt erityisen paljon vaivaa hankkiessaan minulle suklaakuorutteisia lakuja, joista tykkään (olen niitä ostanut ja nähnyt vain Suomussalmen Namellin tehtaanmyymälässä). Täällä siis jatketaan odottelua ja yritetään varmuuden vuoksi keksiä yllättävä, mutta uskottava, kosintaidea karkauspäivälle.

Minä meinasin täällä jenkeissä innostuksissani lähteä jo häämekko-ostoksille (koska sais tod. näk. halvemmalla ja olis suurempi valikoima), mutta sain onneksi itseni toppuuteltua, että josko nyt kuitenkin katsottais, et miten se yhdessäolo 4kk etäsuhteen jälkeen lähtee taas sujumaan . Olis varmaan avomiehen ilme ollut näkemisen arvoinen, kun olisin pamauttanut kotiin häämekko kainalossa . Minä olen kans miettinyt, et en välttämättä haluais kihlausta tietyille juhlapäiville. Syntymäpäivät ovat ehkä eniten nounou, mut esim. uudenvuodenyö olis aika yesyes. Mie kovasti odottelen et avomies pitkästä erossaolosta herkistyneenä innostuis kosimaan esim. viimeistään uudenvuodenpäivänä niin vois naimisiin ennättää vielä ens kesänä .

^ Myös minulla on yksi versio vieraslistasta kirjoitettuna . Lisäksi olen tehnyt listan kotikaupunkini juhlapaikoista ja niiden hinnoista. Jälkimäisen tosin tein isäni viisikymppisten ja kaverini häiden varjolla (olin kaaso) .

Intouduin tänään taas lukemaan hääblogeja ja selailemaan unelmieni vihkisormusta. Olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, etten välttämättä halua kihlasormusta ollenkaan, vaan pelkästään vihkisormuksen, jonka toinen laita olisi sileä ja toinen puoliallianssi. Olen yrittänyt löytää netistä sopivaa kuvaa, jonka voisin ottaa mukaan sitten kun (joskus) pääsen sormusostoksille. Oheisen kuvan timanttisormus on aika lähellä toiveitani. Tosin, en halua, että timantit kiertävät koko sormuksen (allianssi) vaan timantit "päällipuolella" riittävät (= se puoliallianssi). Niin ja yksi timanttirivi riittäisi (ei molemmilla laidoilla) ja sileä osa voisi olla aavistuksen leveämpi. Vähän niinkuin tässä: Jälkimäisen ongelmana on kuitenki se, että timantit on "reunustettu", musta olis ihana et ne olis päältä katsottuna "vapaita"! En sitten tiedä miltä tuollainen oikeasti sormessa näyttäisi ja löydänkö edes vastaavaa .

Mulle olis kans tärkeintä, et mies ylipäätään kokis rakastavansa mua niin paljon, että olis valmis mut aviovaimokseen ottamaan. Rakkautta siis on, mutta joskus tuntuu, että jossain sisimmässään mies arpoo jotain, kun ei ole intoutunut vielä kosimaan . Mun avomies ei oo mikään älytön romantikko, joten en todellakaan odota saavani mitään älyttömän siirappista kosintaa. Ei sillä, voi olla, että tuntisin itseni jopa vaivautuneeksi jos mies jotain sellaista keksisi, koska olen itsekin aika "jalatmaassa"-tyyppiä eikä överit rakkaudenosoitukset kuulu minunkaan valikoimaan. Itse intouduin kosimaan avomiestäni viime kevään aurinkoisilla keväthangilla hiihdellessä (en saanut pakkeja, mutta jäin ilman vastausta). Joku vastaava kosinta olisi aivan passeli myös miehen toteuttamana . Tai esim. sohvalla halitellessa tai juuri ennen nukkumaanmenoa kuiskaten. Tällöin myös yllätysmomentti olis suurin (kuulun niihin, jotka yrittävät arvailla, olisko tämä se ravintolareissu tai ulkomaanmatka jolloin minua kositaan ).

Oih, Teillähän ollaan jo pitkällä! Toivoa on, ehdottomasti! Mulla on haaveissa, että kun palaan täältä toiselta puolelta maapalloa neljän kuukauden ulkomaankomennuksen jälkeen jouluksi kotiin, olisi avomies sen verran herkistynyt, että innostuisi kosimaan . Distance only makes the heart grow fonder, eikö niin? Jos ei muuta, niin karkauspäivänä sitten. Pitäis vaan keksiä joku hyvä ja vakuuttavat idea ettei mies vain luule vitsiksi .

Täällä myös yksi todellinen haaveilija . Viimeiset 11 vuotta seurustelleena (tosin kahden eri miehen kanssa) ajatukset unelmien häistä ovat muuttuneet radikaalisti. 18 kesäisen neitosen unelmissa oli kunnon prinsessahäät, upea tuomiokirkko, 150 vierasta, koko setti. Nyt kirkosta eronneena ja "ikääntyneempänä" toiveissa olisi vain saada avomies näin reilun viiden vuoden yhdessäolon jälkeen uskomaan, että tämä emäntä kannattaa rengastaa . Välillä olen ollut "karkaamisen" kannalla (= kahdestaan maistraatissa), mutta ehkä mukavampi kuitenkin olisi pieni tilaisuus lähimpien perheenjäsenten ja ystävien läsnäollessa. Vihkiminen voisi olla esimerkiksi jossain ulkosalla (onneksi henkikirjoittajan saa nykyään pyydettyä lähes minne vaan!), jonka jälkeen siirryttäisiin sisälle herkuttelemaan ja nauttimaan kepeästä ohjelmasta. Se miksi kallistun jälkimäiseen, johtuu siitä, että sisimmässäni haluaisin silti sen upean prinsessapäivän (mutta ilman yletöntä hössötystä, minkä jättimäiset häät tod. näk. aiheuttaisivat). Haluan ihanan hääpuvun, meikin ja kampauksen sekä upeat hääkuvat muistoksi ikimuistoisesta päivästä. Jotenkin tuntuisi turhalta tälläytyä vain maistraattikäyntiä varten, jossa olemme vain kahdestaan todistajien läsnäollessa. Hääpuvuksi haluaisin jonkun ihanan mekon, joka loisi tähä "suorakaiteen malliseen" = lähes tasapaksuun vartaloon aavistuksen vyötäröä ja korostaisi muuten hoikkaa ja pitkää vartaloani. Jotenkin vierastan ajatusta täysin olkaimettomasta mekosta, koska tuntuu, että näyttäisin sellasessa huonoryhtiseltä. Kapeat, esim. timanttikoristeiset olkaimet voisivat olla upeat. Nuoruuden haaveista saada upea kampaus, olen joutunut luopumaan, koska minulla on jo pitkään ollut lyhyet hiukset. Hiuksiin voisi laittaa vaikka eläviä kukkia tai vaikka kapean timanttipannan (tiara olisi jo vähän liikaa minun makuun). Erillistä kihlajaisjuhlaa en varmaan halua. Olen jopa leikitellyt ajatuksella, että mitä jos emme kertoisi kenellekään kihlauksesta (en välttämättä halua edes kihlasormusta) vaan tieto menisi hääkutsun muodossa läheisimmille ja muille facebookin suhdestatuksen päivityksenä (-> "naimisissa") sitten hääpäivänä . Karkauspäivää odotellessa