Obier

Meidän häissä toteutettiin "vieraskirja" vähän eri tavalla. En itse oikein perusta perinteisistä vieraskirjoista, joten meillä laitettiin vieraat kirjoittamaan perheittäin runo . Ei kuitenkaan mitään perinteistä, vaan haiku, joka on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Haiku rakennetaan kolmelle riville siten, että ensimmäisellä rivillä on viisi tavua, toisella seitsemän ja kolmannella viisi. Sisältöohjeeksi sanottiin vain, että voi olla vaikka elämänohje, mietelause tai vaikkapa kuvaus morsiusparista. Vieraille jaettiin pienten pahvikorttien ja kynien lisäksi myös ohjelappunen (alla). OHJE - kolme säettä (kolme riviä) - yhteensä 17 tavua - tavut jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5 - ei otsikkoa - ei riimejä Esimerkki: Ilon odotus polttaa sydämiämme pian tapaamme Tehtävä ei vaikuttanut olevan liian vaikea ja runoista jäi meille ihana ja yksilöllinen muisto vieraista! Aion skannata kaikki lappuset tietokoneelle ja lisään ne hääkuvakirjaan juhlakuvien lomaan .

Meillä Roslinin kanssa aika sama tilanne. Käytiin jo sovittamassa ja varaamassa pukuvuokraamosta Bonjourpuku, mutta kotona kuvaa katsellessa totesimme, ettei se oikein istu mieheni päälle hyvin (hoikka mutta lihaksikas ja suht. pitkä) ja toisaalta koska juhlat eivät ole ihan "perinteiset" totesimme, että hyvin istuva tumma puku voisi olla parempi ratkaisu. Niin ja tummalle puvulle on sitten myöhemminkin varmasti käyttöä. Löysimmekin sitten loistavasti istuvan mustan puvun ja sain miehen puhuttua ympäri, että hänelle tulee violetti kravatti, koska minulla on violetit kengät (ja violetteja kukkia morsiuskimpussa). Nyt vain arvotaan, että laittaako hän valkoisen vai mustan paidan. Mitä mieltä olette? Voiko sulhanen laittaa häihin mustan puvun, mustan paidan ja violetin kravatin? On kyllä tyylikäs ja hyvännäköinen yhdistelmä, mutta mietin, että onko liian hautajaisfiilis ja näyttääkö liian synkältä valkoisen morsiuspuvun rinnalla?

Minulle on aina ollut selvää, että vaihdan oman nimeni pois. Ehkä yhtenä vaikuttavana tekijänä on lapsuuteni r-vika (korjaantunut kyllä) ja se, että omassa sukunimeni on kaksi r-kirjainta . Ja onneksi sattui niin, että tulevalla miehelläni on mitä ihanin sukunimi ja etunimeni passaa siihen oikein hyvin (meillä on itseasiassa kälyn kanssa yhtä kirjainta vaille sama nimi ). Olen toistaiseksi akateemisella uralla, ja monet naiset pitävät alalla oman nimensä (julkaisujen takia), mutta itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Minä lyhennytin pukuni laahuksen (-30cm) ammattilaisella (yksityisyrittäjä) ja hän velotti hommasta 90€. Tosin laahuksen lyhentämisen lisäksi hän ompeli jäljelle jääneeseen laahukseen käsilenkin häävalssia varten, lyhensi olkaimen ja ompeli kangaskukan olkaimeen kiinni. Uskon vahvasti, että pärjäät alle satasella. Kun netistä katselin hintoja oli helman lyhenny 60-100€ vähän riippuen siitä että lyhennetäänkö vain edestä vai ympäriinsä.

Minulla ihana rivitimanttisormus, jossa 11*0,02ct, eli yhteensä 0,22ct. Juuri sopivan siro, mutta kuitenkin kimalteleva . Niin ja ei tarvitse pyöräytellä yhtä tai kolmea timanttia aina keskelle sormea (minua häiritsisi aina jos sormus olisi vinossa) kun tuo timanttirivi täyttää noin puolet sormuksesta.

Iiih, minäkin sain viimein ihanuuteni kaiverruksesta kotiin! Minulle tulee vain vihkisormus, tosin niitä on kaksi ja moni varmaan luulee, että ne on kihla ja vihki . Nimet ja vihkipäivä on kuitenkin kaiverrettu tuohon sileään sormukseen, koska timskusormus on niin kapea ja siellä on niin vähän tilaa. Päädyin tällaiseen ratkaisuun, koska en löytänyt yhtä sormusta, joka olisi ollut toiveideni mukainen, eli tällainen: Miehen mielestä sormukset ovat liian "erilaisia"/"eriparia", mutta eihän me miehiä kuunnella, eihän?

Mekin aloitettiin hääsuunnittelu "vasta" 8 viikkoa ennen häitä . Kun mies kosi, päätettiin, että turha venyttää asiaa sen enempää. Tuo kahdeksan viikkoakin on ihan reilusti, kun pienet häät on kyseessä. Hyvä kuitenkin, että saatiin heti ekalla viikolla juhlapaikka ja maistraatin henkikirjoittaja varattua. Toisella viikolla löytyi hääpuku ja valokuvaaja ja kukkahommat kävin sopimassa. Nyt puuttuu oikeastaan vain musiikki. Lähes kaikki vieraatkin ovat jo ilmoittautuneet. Miten jaksan odottaa vielä 5 viikkoa?!

Meillä häät lokakuun lopussa ja silloin yhteiseloa takana 6v2kk. Molemmilla ikää 28, miehellä vakityö ja itsekin vaihdan määräaikaisesta vakiduuniin heti häiden jälkeen. Asutaan vuokralla, ei lapsia, ei eläimiä. Matkustellaan kotimaassa ja ulkomailla aina kun työt antaa myöden. Elämä on ihanaa juuri nyt, juuri näin .

Meilläkin on viimein päivä! Ajankohta valikoitui sen perusteella ettemme malttaneet odottaa pidempään (jos mennään niin ei meinata), eli loka-marraskuun vaihde. Lopullinen päivämäärä 27.10. valikoitui sitten sen perusteella, miten juhlapaikkoja oli neljän viikon aikaikkunassa vapaana . Saimme oikein mieluisan juhlapaikan ja henkikirjoittajankin juhlapaikalle suorittamaan siviilivihkimisen.

Mitenköhän meidän kannattaisi sormusten kaiverrukset laittaa... Minulla ei ole erikseen kihlasormusta vaan ostan suoraan vihkisormuksen. Olen kuitenkin 95% varmuudella vihkisormukseni valinnut ja se koostuukin kahdesta eri sormuksesta, eli sittenkin vähän niinkuin kihla ja vihki (sileä + rivitimanttisormus). Kaiverruttaisinko sitten kuitenkin sileään kihlapäivän, vaikka sormusta ei ole kihlausaikana pidetty ja timanttisormukseen vihkipäivän? Toisaalta timanttisormuksessa on melko vähän tilaa, eli periaattessa voisin laittaa pidemmän kaiverruksen vain sileään sormukseen, koska harkinnassa on juottaa sormukset yhteen. Mutta laittaisinko jälkimmäisessä tapauksessa kihlapäivää ollenkaan vai pelkästään vihkipäivän+tekstin/nimet? Valintoja valintoja . Toinen on sitten miehen mahdollinen sormus. Jos saan suostuteltua miehen laittamaan vihkisormuksen (kihlaa ei hälläkään ole), mitä hänen sormukseen kaiverrettaisiin? Pelkästään vihkipäivä + teksti/nimet?

En olisi voinut -ikinä- kuvitella, että voisin ruveta muiden tai omissa häissä tihrustamaan, mutta niin siinä vain kävi, että nyt kun omia häitä valmistelen ja siviilivihkimiseen jotain ekstraa etsiskelen, olen jo muutaman kyyneleen tirauttanut näitä ihanaakin ihanampia tekstejä lukiessa. Haluaisin lukea tulevalle miehelleni tuon ketjun alkupuolella olleen "Ei tarvitse", mutta en usko, että meikkiä sotkematta pystyisin sitä tekemään. niisk.

Mitäköhän vieraat tykkäisivät Sokeri-Jussin Kievarin tai KahvilaMakasiinin yläkerran kabineteista? Näissä molemmissa olisi ainakin ihanan tunnelmallinen ympäristö . Loka-marraskuu on sen verran myöhäinen ajankohta, ettei patiolla istujistakaan olisi varmasti häiriötä.

Meille oli itsestäänselvyys, että häät järjestetään kaupungissa, jossa olemme molemmat asuneet lähes koko ikämme (tai no, mies on asunut lähikunnassa, mutta opiskellut samassa kaupungissa). Päätöstä puoltaa myös se, että molempien vanhemmat ja suurin osa sisaruksistakin asuu lähettyvillä. Mutkia matkaan aiheuttaa kuitenkin se, että asumme nyt toisella puolella Suomea, eli kaikki järjestelyt pitää hoitaa etänä. Emme kuitenkaan voisi kuvitella juhlien järjestämistä nykyisessä asuinpaikassa, koska silloin kaikkien vieraiden pitäisi matkustaa ja majoittua juhlien takia. En kuulu kirkkoon, joten minulla "kotikirkko" ei ollut ratkaiseva valintakriteeri. Myöskään tietty juhlapaikka ei päätökseemme vaikuttanut.

Minä olen tässä topicissa ja vähän muissakin vuodattanut haaveitani ja purkanut odottamisen tuskaani. Yhteiseloa takana nyt päivää/kahta yli 6 vuotta. Kosin itse n. 1,5 vuotta sitten, jolloin avomies ei ottanut minua tosissaan (lähinnä kai koki painostuksena). Nyt huhtikuussa mies lipsautti, että elokuussa voisi mennä naimisiin, mutta taisi yllättää lipsautuksella itsensäkin, joten asia jäi (en halunnut painostaa). Nyt sitten meidän 6-vuotispäivästä tuli SE päivä, eli mies kysyi oma-aloitteisesti, menisinkö hänen kanssaan naimisiin ja minunhan ei tarvinnut vastausta kauaa miettiä. Kosinta tapahtui Emäsalon rantakallioilla vieretyksin makoillessa, meren loiskeessa ja syysauringon lämmittäessä ihanasti kasvoja. Taisihan siinä yksi kyynelkin vierähtää, onnesta tai kirkkaasta auringonpaisteesta . Hassu mieheni sitten vielä kysyi, että eihän meidän nyt tarvitse erikseen mennä kihloihin, johon minä häntä valistamaan, että nyt ollaan kihloissa vaikka sormuksia ei hankinta ja kaikille ilmoitetaan suoraan hääpäivä (kihlauksesta ei siis erikseen ketään infota). Nyt siis haaveilut sikseen ja tositoimiin! Kuten etukäteen vähän uumoilinkin, meillä ei häitä suunnitella vuoden tai kahden päähän. Tällä hetkellä suunnitelmissa, mikäli sopiva juhlapaikka vaan löytyy, häät loka-marraskuun vaihteeseen . Hommaa tietenkin helpottaa se, että vieraita tulee olemaan tod. näk. vain 18.

Suunnittelemme häitä tuohon loka-marraskuun vaihteeseen, eli ei nyt ihan "talvi"häiksi voi sanoa, mutta siis enemmän talvi- kuin kesähäät .

Minä kosin avomiestäni noin 1,5 vuotta sitten, mutta hän ei oikein ottanut mua tosissaan. Virallisen kieltävän vastauksen sain vajaan vuoden päästä kosinnasta kun toista kertaa jo sanoin, että olin kosintani kanssa tosissaan. (nyt moni tietenkin miettii, että miksi jäin, vaikka toinen kieltäytyi... no kun mies sanoi tarvitsevansa vielä aikaa vaikka yhteiseloa takana reilu 5 vuotta ). Noh, viikonloppuna vietimme 6-vuotispäivää ja kävimme lauantaina syömässä ihanassa ravintolassa ja sunnuntaina lähdimme moottoripyöräilemään. Kyllähän minä siinä väkisinkin motskarin selässä mietin, et joko nyt... Menimme Emäsaloon "piknikille" ja makoilimme syysauringon lämmittäessä kallioilla pitkän tovin. Jossain vaiheessa sitten kierähdin kullan kainaloon ja vähän aikaa siinä oltuani mies halasi ja kysyi mentäisiinkö naimisiin . Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä . Tosin vastauksen lisäksi piti vielä varmistaa, että onko hän nyt ihan varma ja kuulemma oli. Ja kuten arvelinkin, naimisiin mennään sitten ihan tohinalla, häät on jo loka-marraskuun vaihteessa, mikäli juhlapaikka vain löytyy.

Löytyykö linjoilta pieniä häitä järjestäneitä/järjestäviä tai pienissä häissä olleita? Olemme järjestämässä pienet, intiimit ja tunnelmalliset häät n.20 hengelle ja etsinnässä on tunnelmallinen ja lämminhenkinen paikka Oulusta. Itse löysin jo seuraavat: - Lasaretin Merikoski-sali - Upseerikerho - Radisson Blu kokoustila Mokka (en tiedä mahdutaanko tähän) - Holiday Inn Holvi (tosin mies ei halua tätä) Onko kellään kokemuksia Villa Hannalasta? Tiedättekö muita tällaisia pienten juhlien paikkoja?

Täällä myös avomiehellä "sormuskammoa". Hän ei ole koskaan pitänyt _mitään_ koruja, ei edes kelloa, minkä takia sanoi jo kauan sitten ettei halua kihla- tai vihkisormusta. Yhden kerran koruliikkeen ikkunassa hän huomasi titaanisormuksen ja hymisi vähän siihen malliin, että sellainen ei ehkä olisi paha. Toisella kertaa kun ehdotin, että hän voisi ainakin sovittaa sellaista, vastaus oli ettei tarvitse. Täällä siis ollaan vielä aika sormuksettomalla linjalla. Sitten kun joskus päästään sormuskaupoille (kosintaa vielä odotellessa ) toivon, että mies suostuisi ainakin kokeilemaan titaanisormusta, koska olen kuullut, että se on tosi miellyttävä kädessä. Titaanisormus olis myös sen verran edullinen, ettei haittaisi vaikka käyttö jäisi vähemmälle. En siis odottais, että hän pitää sormusta joka päivä, mutta jotenkin tuntuis kivalta, et sillon ku johonkin lähdetään yhdessä tai erikseen, olis sormukset sormessa. Ehkä minäkin tavallaan ajattelen asian niin, että jos viihteelle lähdetään niin sormuksilla osoitettaisiin molemmat, että varattuja ollaan vaikka todellinen sitoutuminen löytyy kyllä jostain ihan muualta kuin siitä sormuksesta . Itse esim. pidin viime vuonna 4kk ulkomaanreissulla vanhaa kultaista sormusta vasemmassa nimettömässä (vaikkei siis olla vielä kihloissa) juuri sen takia ettei tarttis säätää iskuyritysten kanssa.

Näin tuossa muutama yö sitten unta, jossa vietettiin veljeni kihlajaisia tai häitä. Koko tilaisuuden ajan kaikki vieraat oli tosi kiusaantuneita ja itsekin harmittelin juhlaparin puolesta kuinka mönkään heidän ihana päivä menikään. Syy kiusaantuneisuuteen oli se, että pari oli seurustellut tosi pitkään ja vieraiden mielestä ei ollut "soveliasta" juhlia häitä niin isosti. Siinä unen ja valveen rajamailla sitten päätin, että me ollaan kyllä avokin kanssa oltu niin pitkään yhdessä ettei ole soveliasta mennä isosti naimisiin, eli maistraatissa siis. Aamulla kunnolla herättyäni oli sit tosi hämy fiilis ja päivittelin unta lopulta avomiehellekin. Hän vain tuumasi, että onhan isot häät vähän sellainen perinne (tarkoittaen ettei enää sellaisia tarvitse järjestää). Tänään töistä kotiuduttuamme tuumasin avokille, että olin päivällä katsellut lyhyitä hääpukuja jos mentäisiinkin maistraatissa naimisiin. Mies siihen totesi suunnilleen näin "joo, kesällä shortseissa ja t-paidassa". Minä korjasin, että "sinä shortseissa minä mekossa", kunnes tajusin, sanoiko mies todella joo ja kesällä?!? Kiusoitellen sitten kysyin, että ehdottiko hän nyt tosissaan että mentäisiin kesällä naimisiin?! Siihen mies suunnilleen "no vois kai sitä mennäkkin ... periaatteessa" ja virnistys päälle. APUA! Jotenkin mie en kuitenkaan osannut kapsahtaa miehen kaulaan tai tehdä oikeastaan muutakaan. Illan aikana yritin pariin kertaan vielä kysyä, että oliko avokki nyt ihan tosissaan, mutta hänpä rupesi vain höpsöttelemään ja viimeiseksi järkeväksi vastaukseksi sain "ehkäpä" (hymyn kanssa) . Nyt olen ihan pulassa, että yritänkö vielä saada miehestä huomenna vastauksen ulos vai annanko miehelle vielä aikaa kosia "kunnolla" jos hän vaikka niin haluaisi. Olen kyllä hälle sanonut, että tuo "joo" riittää. Taustoista siis sen verran, että käytiin tammikuussa iso "tulevaisuuskeskustelu", jonka lomassa taisin kosiakin, mutta jonka päätteeksi lupasin odottaa kunnes mies on valmis. Iiiiih! Täällähän rupesi siis oikeasti tapahtumaan enkä saa millään unta kun haaveilen vain

^ Ihanaa Adeheid'! Valtavan suuret onnittelut! Niin ja onnittelut myös RoryEmily, Neiti.E ja Prisukka! Täällä jatketaan haaveilua

Hmm. Voiskohan se valmius viitata myös avioliiton jälkeiseen elämään? Meinaan, että itse (kuten varmaan moni muukin nainen) toivoo, että naimisiin mentäisiin ennen kuin yritetään saada lapsia ja usein ennenkuin ostetaan talo ja laitetaan yhteinen asuntolaina. Ja useinhan nämä kaikki tapahtuu aika lyhyen ajan sisällä... Eli jos mies vastaa kosintaan ettei ole "valmis", se ei tarkoittaisikaan yksistään sitä ettei olisi valmis naimisiin vaan ettei olisi esimerkiksi vielä valmis saamaan lapsia? Tähän kyllä tarttis oman avokin tai jonkun muun miehen antamaan vastaus .

Nyt menee jo vähän offtopic karkauspäivän kosinnoista, mutta mutta.. Jäin pohtimaan kun Illuusian.unelman puoliso antoi pakit sanomalla "ettei ole vielä valmis"... nimittäin minun avoikkini sanoi juuri samoin. Kosin ensimmäisen kerran vuosi sitten ja nyt sain puristettua kuukausi sitten vastauksen ettei hän ole vielä valmis. Mikä tekee miehestä (tai naisesta) valmiin kihloihin ja naimisiin? Mekin ollaan oltu yhdessä ja saman katon alla asuttu jo monta vuotta ja tosissaan ollaan, niin eihän se avioliitto nyt varsinaisesti muuta mitään. Mullekin jäi jotenkin vähän sellainen fiilis, että avokki luulee et ku päätetään mennä naimisiin nii avioliitossa ollaan sitä sillä samalla sekunnilla.... Tämä purkaus nyt lähinnä sen takia, että lupasin nyt sitten odottaa, että avokkin on valmis, mutta mielessäni vain pyörii kuinka ihana olis saada hänet AVIOmieheksi ja kuinka ihana olis olla hänen vaimonsa... Ja kuinka vaikea on pitää suunsa kiinni ja olla kosimatta häntä uudestaan ja uudestaan (minä en ilmeisesti kuulu näihin kosinnan jännittäjiin ). Paljon tsemppia Illuusian.unemalle ja toivottavasti pystytte kaikesta huolimatta nauttimaan lomastanne! Jääkäämme jännityksellä odottamaan sitä salamaniskua taivaalta, joka saa miehemme "valmiiksi" avioitumaan .

Mie kiusallani (tammikuussa pakit saaneena) hieman oikaisin ja kysyin avomieheltä, et koska lähdetään hameostoksille. Mies ei ymmärtänyt ensin ollenkaan ja sit selityksen jälkeen tuumas ettei tartte ku en oo kerta -tänään- kosinut. En halua kosia oikeasti koska viimeksi sovittiin, että mies kosii kun hänestä siltä tuntuu... Mut olisin mie silti voinut sen hamekankaan ottaa korvaukseksi tammikuun pakeista . Yritys hyvä kymmenen siis. Toivottavasti muut saa edes sen hamekankaan, jos ei sormusta .

Avomies on aikaisemmin sanonut ettei halua sormusta ollenkaan (ei kihlaa eikä vihkiä). Nyt sitten satuin koruliikkeen ikkunan ohi kävellessämme kysymään, että vieläkö hän on samaa mieltä ja eka tuumaus oli että joo. No siinä ikkunassa oli sitten aika rouheita titaanisormuksia, ja alkoi avokki harkitsemaa, että ehkä sitä sittenkin voisi . Lähinnä toivoisin, että miehellä olis "iltarientoihin" ja juhliin sormus, vaikka ei koko ajan (=arkena) haluaisikaan käyttää.

Nyt kävi niin, että minun pitää jättää karkauspäivän kosinta väliin, vaikka se on pitkään ollut jo suunnitelmissa. Kävimme viikonloppuna pitkän tulevaisuuskeskustelun avokin kanssa ja hänelle avioliitto on niin iso asia, ettei hän pysty päätöstä vielä tekemään, vaikka tässä tosissaan yhdessä ollaan. Sanoi myös, että kertoo kyllä sitten kun aika on . Nyt pitää vain jostain kerätä saavikaupalla sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. En halua menettää rakastani ahdistelemalla ja painostamalla. Ärtymyksen merkkejä oli jo ilmassa , joten lupasin olla asiasta hyshys. Toivotan kuitenkin kaikille muille karkauspäivän kosijoille onnea!