kaustinen

Juhannushäissä ajankohta varmasti karsii vierasmäärää, samalla periaatteellahan toiset pitää häänsä lakkiaisten ym. valmistujaisten kanssa päällekkäin. Menisin varmaan juhannushäihin jos kutsun saisin ja jos autottomana saisin kyydit järkättyä, mutta mökkivarausten takia häistä pitäisi ilmoittaa todella ajoissa (reilu puoli vuotta aikaisemmin?) jos todella haluaa tietyt ihmiset vieraslistalle. Palveluiden, kyytejen ja majoitusten kanssa saa varmasti tapella normaalia enemmän jos haluaa isot juhannushäät. Suurin haitta juhannushäissä olisi kuitenkin se että hääpäivät vietettäisiin aina epäromanttisesti mökillä kavereiden tai sukulaisten kanssa eikä kaksistaan kuherellen jossain aurinkorannalla:)

Mietin itse pitkään kirkkohäitä, kun mies niitä halusi mutta itse vierastin ajatusta... Mies on ei-uskova luterilainen, ja itse olen helluntalaisesta perheestä, mutta viime vuosina olen vähän jäänyt pois noista hellarikuvioista, vaikka uskonkin Jumalaan. Ihan lähivuosia lukuunottamatta helluntaiseurakunnan papeilla ei ole ollut vihkimisoikeutta, joten siviilivihkimiset ovat oikeastaan yhtä tuttuja kuin kirkollisetkin. Ev.lut.kirkko on melko vieras itselleni ja vierastan todella paljon toimitusten kaavamaisuutta. Ajatus kaavamaisesta vihkimisestä ja etenkin virsistä omissa häissä tuntui kauhealta! Vaihtoehtoina kirkolliselle vihkimiselle olisi ollut maistraattivihkiminen tai maistraatti+jonkinmoinen siunaustilaisuus. Ensimmäinen tuntui karulta, ainakin oma kokemukseni maistraatin henkilökunnasta ei ole mitenkään positiivinen. Vaikka voihan tuon vihkimisen suorittaa muussakin ympäristössä, on aina mukavampaa kun on edes jotenkin tuttu henkilö vihkimässä. Siunaustilaisuus/helluntaiseurakunnan pastori vihkimässä ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, mieheni ei olisi kokenut sitä omakseen eikä pastori olisi kuitenkaan ollut kuin minulle tuttu. Päädyimme lopulta kirkkohäihin. Päätin että kammoni kaavamaisuuteen ja omat näkemyseroni eivät ole ylitsepääsemättömiä, vaan sisältö ratkaisee. Emme halunneet virsiä vaan kaverin lauluesityksen, ja tunnelmaa keventääksemme poistuimme Star Warsin sävelissä Ratkaisu tuntui hyvältä, ja tykkään siitä että vihkimispaikkanamme on kirkko asuinpaikkakunnallamme. Nyt on entistä mukavampaa liikuskella samoilla suunnilla kun paikkaan liittyy hyviä muistoja (seurustelumme sai myös "virallisesti" alkunsa samaisen kirkon puistonpenkillä) Pappikaan ei onneksi ollut leipääntynyt tai täysin tuntematon; pyysimme miehen suvun perhetuttua vihkimään meidät ja kutsuttiin pappi myös juhliin kun oli niin mukava henkilö

Ois ehdottomasti pitäny heti hääjärjestelyjen alkuvaiheissa miettiä tarkasti minkä verran kaasot ja bestman sekä myöskin sulhanen osallistuu häiden järkkäämiseen. Töiden delegoiminenkin oli yllättävän vaikeeta! Paremmalla suunnittelulla ehkä ei ois tullu sellasta tunnetta, että stressaan yksin kaikista hääkiireistä (sulhanen sanoi joka väliin että ei hätää, kaikki järjestyy, vaikka pitopalvelultakaan ei saatu lopullista menua ku vasta pari päivää ennen häitä). Harmittaa etten ehtiny järkkäillä kimpun kuivaamista tauluksi. Ois pitäny selvittää paljon aikaisemmin mistä kukkakaupasta saa kimpun, joka varmasti kestää kuivaukseen saakka. Sain aivan upean kimpun, mutta floristi sanoi ettei tiedä morsiuskimpputauluista eikä siis osannut luvata kestääkö kimppu häiden jälkeen, kun se sidottiin jo pari päivää aikaisemmin kuvausta varten. Olisin ottanut enemmän yhteiskuvia. Sateen takia kuvat otettiin kiireellä ja niitä saatiin paljon vähemmän kun oisin halunnu.