sanna-karoliina

Voi kamala! Nyt pitää uusia vähän suunnitelmia. En olekaan varma, pystytäänkö kaikkea hoitamaan, kuten ollaan suunniteltu. Soitin kirkkoon, ja siellä sanottiin, että pitää nyt sitten rekisteröidä se ulkomailla solmittu liitto Suomessa ennen siunaamista. Höh! Mä en tiedä ehditäänkö. Viime viikolla otin yhteyttä erääseen ravintolaan, ja siellä sopiva päivä oli Pyhäinpäivä, mut marraskuun muut lauantait on jo pikkujouluja täynnä, joten sitä paikkaa ei saa enää muuten... niin ihana paikka, hintaan kuuluu kaikki serveteistä kakkuun...ei itse tarvitse murehtiä mistään.Sopisi meille mukavasti. Mutta en tiedä mitä tehdä nyt. Ollaan matka Vegasiin matka varattu ja kappeli varataan pian. M ä haluun naimisiin siellä! Toisaalta, jos ei papereita kuulu neljän viikon sisällä,kun ollaan suunniteltu, kai sitä voi sitten mennä maistraatissakin..mut se ei oo sama! Voi kun nyt saisi kaikki hoidettua hyvin. Kun onhan meillä toinenkin iso ongelma. Nimittäin pappi. Siskon mies on pappi. Ja se varmasti siunaa liiton mielellään..mutta kun nuo papit on aina töissä... mitenhän saisi sen nimenomaisen viikonlopun sille vapaaksi?... vai luotanko vaan, että kyllä se ehtii just silloin, kun sillä on 4vkoa aikaa muuttaa suunnitelmia?? Kun mä en mitään kuivaa tuntematonta pappia halua. En edes kuulu luterilaiseen kirkkoon, joten en kaikkia kirkon juttuja tiedä... En tosin ole pakana vaan muun kirkon piirissä olen ollut. Kristillinen siunaus on ehdoton minulle. Mitähän se pappikin sanoo, kun ensin ollaan elvistelemässä Las Vegasissa? Ei oikein varmaan pidä vakavana asiana..mitähän muut sanoo? En halua niiden luulevan, ettei oteta tätä vakavasti. Totta kai me otetaan. Mieskin on ihan vakavissaan ja puhutaan usein tästä kaikesta. Mies haluaa ottaa kaikkeen osaa, ja sen kanssa mietitään menuuta ja juhlaa koko ajan. Mietittiin, jos lähetettäisi kutsut Jenkeistä. Olisi siis tosi jymy-yllätys kaikille! Papin kutsuun, että Tervetuloa siunaamaan.. olisko paha? Auts! Mä en kestäis häähössötystä. En haluaisi ajatellakaan, että äiteen kanssa pitäisi miettiä menuuta ja koristeluja ja vaatteita. Äitee on mahdoton stressaaja! Tulkoot ihmiset missä retkuissa vaan! Toivottavasti ne ei mieti liikaa. Sitä paitsi haluan kaikki muutenkin olevan simppeliä, haluan mennä naimisiin ilman, että mä oon hermoraunio hääpäivänä. Olisi kiva vaan olla ja nauttia hääpäivästä ja naureskella Vegasin matkalle ja näyttää kuvia. Sit olis sormus sormessa ja oltais naimisissa ja kaikki olis virallista ja mä olisin oikea vaimo. Inhoan sanaa avovaimo. Se kuulostaa vähättelyltä. Ihan kuin " ei me nyt naimisiin kuitenkaan, ollaan vaan yhdessä"- vaimo. Puuh! Olen nyt jotenkin ihan stressissä. Pitää ottaa yhteyttä ravintolaankin ja sopia tapaminen. Sit sormuksen tekee ystävä, joka on koruseppä. Sillekin pitää soittaa. Kauheasti hommaa.. tänään olis vaan vapaapäivä ja vois kattoa tv:tä...kutsukortteihinkin ostin jo paperia...niitäkin pitäis miettiä... Inhoan stressiä!!! Toisaalta olisi tosi kivaa niitäkin väsätä siskojen kanssa. Toisaalta sitten ihana tehdä just kerrankin jotain oman pään mukaan. Otankohan ketään kaasoksi? Sitäkin pitää miettiä...

Voi ei! Me olemme menossa naimisiin Vegasissa, ja tarkoituksena oli pitää yllätyshäät pikaisesti sen jälkeen Suomessa. Mutta ehtiikö saada paperit kuntoon kuukaudessa? Meillä on jo juhlapaikka valittu, kuukauden päästä Suomen puolella vihkimisestä. Avioliittoa ei voi siunata ennen kuin avioliitto on rekisteröity Suomessa...Voi apua! Meneekö suunnitelmat uusiksi? Olen ottanut asioista kauheasti selvää, mutta tätä en tiennyt, että tiedot ja rekisteröinti pitää olla kunnossa ennen siunaamista..tai en tajunnut sitä...siis kun juhlat on niin nopeasti.. Ja nämä piti olla yllätyshäät! voih! osaaako joku auttaa?

No, nyt vihdoin voin aloittaa tämän blogin... se on vain jäänyt ja jäänyt. On tosi helpottavaa kirjoittaa, koska ei oikein voi puhua kenenkään kanssa. Tää naimisiinmeno on aika jännä juttu! yleensä tätä halutaan hehkuttaa ja odottaa, ja tahdonhan minäkin, mutta en sillä lailla hössöttäen. Olen kurkkua nyöte täynnä kavereiden ja siskojen häitä. Mulla onkin aika erikoinen tausta. Olen ollut pienestä tytöstä asti tosi roamnttinen ja häähullu. Olen aina katsonut kaikki hääohjelmat ja ostanut häälehtiä jo vuosia sitten. Tiedän häistä aika paljon. Olen ollut kaasona kolme kertaa... huh huh!! Viimeksi siskon häissä päätimme rakkaani kanssa, että me ei mitään tusinahäitä haluta!! Eikä inhottavia sukulaisia! Sitä paitsi kaikkien häissä loppu on täyttä tuskaa! kaikki morsiamet on ennen häitä haukkuneet miehet, äitit ja anopit! Meidän häissä ei . Meidän häitä ei kukaan murehdi. En halua kuulla kertaakaan oman äitini huokailua ja murehtimista..yök! Sitäpaitsi häät on ollut pettymys. Jännitin ekan kerran kun olin kaasona, muttahäät on ollut oikeasti tosi tylsiä ja ...jotenkin odotin niitä paljon suureellisemmaksi kuin mitä ne on.. mä olisin halunnut häihin jousikvartetin ja harpunsoittajan soittamaan ave mariaa..kuoron..5metrisen hunnun ja kukkia kukkia kukkia kukkia... mutta tosielämässä kaikki maksaa kauheasti eikä kellään ole harpunsoittajaa. sitä paitsi kukaan tuntemistani miehistä ei halua turhaa lässytystä... blääh!! Lapsena kuvittelin että kaikilla oli sellaiset prinsessahäät!! No, toisaalta olen toipunut. Tavattuani oman miehen kaikki on muuttunut. Olen tajunnut, että häät on vasta sitten kun siihen on valmis. ja tärkeintä ei ole vaan se juhla vaan avioliitto. Eikä ne nyt niin tärkeitä ole..kukaan ei kuista minkä värisiä ne kukat oli kenenkin häissä.. Ja sit on tullut se tahto, että meidän häissä kaikki tehdään meidän tavalla. Ehkä se harpunsoittaja on liian klisee. No,miten me nyt päädyttiin tähän ratkaisuun?.. se on pieni tarina. Rakas mieheni oli aina ennen jotenkin naimisiinmenoa vastaan ja häistä hän puhui, että joskus viiden vuoden päästä. Luulin kauan, että hän ei halua naimisiin ollenkaan. Tiedän, että än rakastaa minua, joten en kehdannut kysyä pitkään aikaan syytä siihen. Muistan viime kesänä, miten itkin, että minä en pääse koskaan naimisiin, koska rakas ei halua naimisiin ollenkaan... No, sovimme viime vuonna että mennään kihloihin kun talomme valmistuu. Se valmistui. Odotin tupareita ennen kosintaa. sitä ei kuulunut. Sitten pari viikkoa asuttuamme uudessa talossa sain yhtenä päivänä tarpeekseni. Päätin jos hän ei tänään halua antaa mitään lupausta, lähden saman tien. Minä haluan naimisiin ja minä haluan vauvan vuoden päästä!! Eikä vauvaa tule ennnen avioliittoa, se on mielestäni ehdotonta. Minä siinä illalla kysyin, että olisko vauvan aika pian..ja että naimisiin pitää mennä ennen sitä. Niin, sanoi rakas. Etkö sä halua? kysyin. Halusi se. Ja niin mä kerroin mun huolen, että eikö se halua, mä olin luullut niin. Mutta ongelmana ei ollut avioliitto vaan HÄÄT! Hän ei halunnut ruveta siihen sähläykseen eikä nyt ole varaakaan laittaa kymppitonnia häihin. Voi ei! En minäkään halu sellaisia sukuhäitä, joihin menee useita tuhansia ja joita suuunnitellaan koko vuosi.. mä haluan jotain erikoista, niin kuin me itse ollaan. on meidän uusi talokin tosi persoonallinen eikä meitä pelottanut yhtään vaikka monen mielestä me ollaan kai outoja.. Siinä sitten muisteltiin, että kerran heitettiin vitsinä että karataan Las Vegasiin ja mennään siellä naimisiin. Ei kiinnostanu yhtään tavalliset häät ja hirveän isot juhlat. Siinä me sitten sovittin hääpäivä ja kaikki. Se on sitten yllätys kaikille ja me pidetään se salaisuutena loppuun asti Siitä alkoi suunnitelmat...