p1qmyy

Kaikille yhteisesti: Kiitos, ihanaa saada hihitysterapiaa muuten ankeaan päivään. Meillä sulhanen totesi syksyllä näin: "Mullahan kun ei ole mitään tekemistä silloin hääpäivän aamuna/aamupäivällä, niin voin varmaan mennä ajamaan kartingia?" "Ai sulla on toi ilme. Ai mitä mun muka pitää tehdä?" Kerroin tuon juhlapaikalla vieraillessamme myös sen emännälle, muija repesi aivan totaalisesti ja katseli sulhasta säälivästi. Kun ei ne tajua

Mä olisin kuollu häpeästä jos mua olis kosittu joidenkin toisten häissä, heidän päivänään. On vaan niin tahditon ja mauton homma. Olisin varmaan tiuskassu että pää kii ja kiskonu äijän korvasta takapihalle. Ja samalla periaatteella, että morsianta voi harmittaa "stealing her thunder" (juu, katsoin Frendit eilen), niin samalla tavalla voisin kuvitella olevani pettynyt että 'kihlajaiseni' on jonkun Hääpäivänä.

Meillä on myös tulossa pientä lisää vihkikaavaan ja käsittääkseni Hyvinkään maistraatissa ollaan yhteistyökykyisiä tämän asian suhteen. Enemmän päänvaivaa aiheuttaa virallisen kaavan osuus ""Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi..." Meidän perhe on jo tässä, me ja yksi sulkainen öttiäinen, ja se perhe on perustettu jo siinä vaiheessa kun muutettiin saman katon alle, näin me sen koemme. Tuolla viitataan mielestäni lasten saamiseen mikä ei tule olemaan meidän tulevaisuutta. Suostuvatko vihkijät jättämään tuon kohdan pois virallisesta osuudesta tai muuttamaan sitä jollain lailla? Onko jollain kokemusta? Koitin etsiä täältä vastausta mutta en löytänyt. En ollut itse edes ajatellut koko asiaa, mutta kun isäni ja äitipuoleni menivät naimisiin niin molempien iät alkoi jo numerolla 5, niin äitipuoli huokaisi toimituksen jälkeen että hyvä että tajusivat tuon perheen perustamis-kohdan jättää pois, kolme isoa tytärtä oli kuitenkin todistamassa toimitusta eikä tarkoitus tehdä enää mitään mega-iltatähteä. Mutta emmehän me tämän ikäisinä VOI vielä tietää mitä tulee tapahtumaan...not. edit kirjootusvirheet

Nimi ei ketään pahenna, ellei joku nimeä! Henk koht ainakaan ei tulis mieleenkään ajatella mitään tossun alla -teorioita, lähinnä tasa-arvoista ja nykyaikaista ajattelua edustava Rohkea mies joka viittaa kintaalla muiden, mahd arkajalkojen ajatuksille tai kommenteille. Piste.

Oltiin PDC:ssa tämän vuoden helmikuussa ja ollaan menossa uudestaan heti ensi vuoden helmikuussa...kertonee jotain. Vaikka paljon tuli nähtyä jäi vielä paljon näkemättä, ei ole tarkoitus vanhusikään saakka kulkea samassa paikassa yhteneväisissä tuulipuvuisssa...ehkä. Sää (tasainen +28-+30, kaksi pientä sadekuuroa parina iltana), tunnelma, ihmiset, valkoinen hiekka, turkoosi meri, lukuisat mahdollisuudet viettää aktiivi-, rentoutumis- ja/tai historiatunnelmainen loma sen mukaan kuin tahtoo...ruuat, juomat...kaikki yltiöihanaa! Meidän hotelli on ihan rannalla emmekä ottaneet all inclusivea siksi, että tahdoimme ruokailla joka kerta uudessa paikassa ja maistella mahdollisimman paljon erilaista, mutta myös siksi, että emme halunneet viettää koko lomaa hotellissa. Mutta kukin tyylillään, ja onhan häämatkassa semmoinen romanttinen, intiimimpi viba kuitenkin Rannalla ostettava nenän eteen nachojen kera tuotu beer bucket ei kevennä sekään kukkaroa paljoa mitään. Minkäänlaisiin terveysongelmiin emme törmänneet, eivät liene paikallisetkaan kykene johtovettään juomaan, silläpä jääpalatkin tehdään pullovedestä. Ravintolavaihtoehtoja löytyy varmasti joka makuun, keittiöitä on Italiaa, Argentiinaa, Meksikoa, Japania yms yms myöten. Tammi- helmikuussa on hyvät kelit suomalaiselle nahalle, tosin helmikuussa me varoimme visusti kotimaan ruuhkaisinta talvilomasesonkia...ja maaliskuussa Meksikon joka kolkan valtaavat jenkit Spring Breakkeineen, joten itse ainakin pysyn silloin visusti kaukana! Oivoi, pakko tarkistaa laskurista...175 yötä seuraavaan kertaan... Katsotaan maltetaanko häämatkaksi valita jo jokin muu kohde...

^ajattelin myös tuon menun sisällyttää ensin lehteen, mutta löysin liian kauniit kehykset menuja koristamaan niin en malta niistä luopua ainakaan ennen kuin olen keksinyt niille muuta käyttöä. Meille tulee myös häävieraiden esittely lehteen, siinä on istumajärjestyskartta ja jokaisesta vieraasta nimi ja leikkimielinen kuvaus, niin voi sitten vakoilla kumman sukulainen istuu pöydän toisessa päässä jne.

^Vihkiminen on klo 16 juhlapaikalla, pyydämme vieraita saapumaan paikalle heti klo 15 jälkeen ottamaan rentoa tunnelmaa haltuun; etsivät istumapaikkansa, vaihtelevat kuulumisia, ottavat hieman rentouttavaa juomaa (ei, kaikki ei perustu siihen että ihmisten on oltava humalassa/kännissä) että ovat sitten valmiita olemaan vähemmän virallisia tönkköjä kun on vihkimisen aika ja uskaltavat aplodeerata. Kavereiden kanssa ei pidättyväisyys-ongelmaa, mutta jostain syystä sukumme, vaikka h-tajuisia ja rentoja keskenään ovatkin, muuttuvat "vieraiden" läsnäollessa juhlissa aina ihan kummallisiksi, enkä jaksa katsella tuppisuu-naamoja. Näillä keinoin heidät on ennenkin rentoutettu. Ohjelma löytyy tosiaan heti lehden alusta niin siitäkään ei tarvitse montaa eri painosta tulostella. Biletysaikaa on kyllä riittävästi.

Eniten jännitystä tässä vaiheessa tuo se, miten paljon tärisen matkalla "alttarille", pystynkö hymyilemään vai tuleeko suupieleeni elohiiri, pysynkö tärinältäni pystyssä "alttarilla"...toisena mielessä on se kuinka moni pääsee paikalle parhaimpaan lomasesonki-aikaan ja että viihtyykö ihmiset yhtään...

Viisi kertaa sain kimpun kiinni ja nyt vasta suunnitellaan häitä! Mun mielestä se oli aina hauska osa häiden ohjelmaa, kunnes...edellisissä häissä missä olin sinkkuna paikalla v. 2009 minua jostai syystä häiritsi niin paljon sulhasen kuulutus "Nyt kaikki epätoivoiset naiset ottamaan kimppua kiinni" että jäin korostetusti menemättä. Epätoivoinen?! Nojoo, ehkä meni sillä kertaa palko turhan herkästi nenään mutta jotenkin se särähti pahasti korvaan ja todellakin olosta olisi tullut kiusaantunut jos olisin mennyt ottamaan koppia. Itse en tule kimppua heittämään joko a) siksi, ettei minulle ehkä tule kimppua b ) siksi, että häissämme tulee tod näk olemaan 1-2 naimatonta naista. Varsinkaan toinen heistä ei varmasti halua tulla niin selkeästi pointatuksi ulos joukosta (hänellä on siis mies ja lapsi mutta mies ei tajua kosia jne jne jne). ...hmmm...pysyinköhän edes aiheessa... edit suomen kieli vaikea kieli

Mieheni kosi 19.10. joka sattuu olemaan kolmen tuntemamme ihmisen syntymäpäivä, joten sanottiin sitten seuraavana päivänä kultasepänliikkeessä että laita sinne 20102010, niin miehelläkin on pienet mahdollisuudet joskus jopa muistaa se, eikä tarvitse synttäreitä juhlia kihlajaispäivänä. edit: painovirheitä...

Itse maksetaan. Aikaa on, joten pikkuhiljaa kun ostelee ja säästelee ei mene kerralla jättimäistä rahasummaa. Pidän mieluummin ohjakset omissa käsissä, ties mitä vaatimuksia alkaisi tulemaan jos joku rahaa alkaisi antamaan... "Se ja se pitää kutsua, kyllä menussa pitää olla sitä ja tätä, ei tuo ole ollenkaan kiva väri..." Ei kiitos

Tulee. Vierailla on tunti ennen vihkimistä aikaa odotellessa lueskella sitä, ohjelma löytyy heti alusta.

Melkein klassinen tarina: tuleva aviomieheni on parhaan ystäväni -ei isoveli, vaan tämän ystävän isoveljen kaveri. Sinänsä vähän ihme juttu ettei oltu aiemmin törmätty, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ja on tässä mietitty sitäkin että ehkä ihan hyvä että toisten ihmisten kanssa käytiin läpi ensin asioita ja kasvettiin ja opittiin tulevaa varten.

Etsimme kihloja Itäkeskuksesta. Ensin suuntasimme Timanttisille - iso virhe! Olimme ainoat asiakkaat, myyjiä 4, joista yksi nainen tympääntyneen oloisena raahautui tiskille. Ilmoitettuamme asiamme hän kaivoi kaksi sormuslevyä esiin ja alkoi tuijottamaan seinää naputellen kynsiään pöytään äärimmäisen kyllästyneen oloisena. Vilkaisimme rinkulat nopeasti muodon vuoksi myyjän ollessa aivan tuppisuuna ja poistuimme kiittämättä paikalta. Ei koskaan enää kyseisen ketjun liikkeeseen!!! Olin melkein shokissa, niin paljon järkytyin. Seuraavaksi suuntasimme Itäkeskuksen kultaan, jossa ilmeisesti omistaja otti meidät lämpimästi vastaan ja ajan kanssa esitteli meille mallistoja. Kerroin siinä jutellessamme kuinka olin pahoittanut edellisessä paikassa mieleni ja hän sanoi etten suinkaan ole ensimmäinen (enkä varmasti viimeinen) joka vastaavaa k o liikkeestä kertoo. Kihlat löytyi, saimme kivat alet (nojoo, tuntuu aina olevan sopivasti ilmaa koruliikkeiden hinnoissa ), ja koska kello oli suht lähellä sulkeutumisaikaa, tämä ihana herra sanoi että jos jaksamme hetken odottaa, saamme sormukset saman tien mukaamme, hän käy kaivertamassa ne heti. Ja näin tehtiin. Nyt kun on tullut aika etsiä vihkisormus/-sormukset, niin ensisijaisesti aiomme etsiä niitä tulevalta ulkomaan matkalta, mutta mikäli sieltä ei löydy kivaa/ei voi luottaa aitouteen, kävelemme suoraan Itäkeskuksen kultaan.

Voi että, näin se elämä ihmisiä kuljettaa, tsemppiä ja haleja niille jotka niitä tarvitsee! ja Onnittelut niille joita lykästi! RoryEmilylle onskat vielä yhdestä hienoimmista nimimerkeistä mitä olen nähnyt