bunnygirl

Niiinan kanssa samaa mieltä. Small talkia enemmän Suomeen! Totta kuitenkin on, että pikku kohteliaisuudet ym. jutustelu taipuvat niin paljon paremmin englanniksi...

Mieheni on amerikkalainen emmekä ole havainneet suurempia kulttuurieroja. Joskus hän tosin ihmettelee sitä, että haluan olla välillä ihan hiljaa enkä puhu koko aikaa...mutta tämä ehkä enemmänkin suhteen alkuaikoina, kun ei ollut vielä varma tunteistani häntä kohtaan. Olen myös huomannut, etä suvun kanssa pidetään enemmän yhtä Jenkeissä kuin täällä Suomessa, mutta sehän on tietty vaan positiivista. Saattaa tosin olla, että vastaisin tähän kysymykseen aivan toisin puolen vuoden päästä, siinä vaiheessa olen itse asustellut Jenkeissä jo jonkun aikaa.

Apua, en löytänyt minäkään Tiimarista pieniä kuoria. Ansku -- missä Tiimarissa olet niitä nähnyt?

Sinellissä on italialaisia pieniä kirjekuoria myynnissä, hinta tosin on huima (10 € paketti), joten minäkin otan mieluusti vinkkejä vastaan pienistä kuorista...tarvitsemme niitä kutsujen mukaan liitettäviä rsvp-kortteja varten. Meille tulee muuten ihan sama idea, mutta hieman eri tavalla toteutettuna. Eli meilläkin vieraat kirjoittavat elämänohjeensa, terveisensä ym. värikkäille pikku korteille (saavat myös piirtää yms., laitan värikynät esille ;D) ja kortit kerätään lasimaljaan. Mutta me ajattelimme tehdä niistä vieraskirjan, eli liimaamme kortit sellaisinaan kirjaan, ilman kuoria. Näin vieraskirjasta tulee eläväisempi mielestäni, ainakin mun sukulaisilla ym. on tapana kirjoittaa vieraskirjoihin vain nimensä, ilman sen kummempia värssyjä....tällä tavalla 'joutuvat' vähän panostamaan luovuuteen....

Aion pitää miehelleni hääjuhlassa puheen, jossa kerron kuinka paljon häntä rakastan, arvostan ja kunnioitan.

Minulla oli mieheni osatama rannekukka (tosi ihana!) viime vuonna tanssiaisissa; maksoikohan se jotain 15 euroa....

Joo, tuli varmaan maistraatissa tosi hyviä kuvia, kun me pussataan tosi epävarmoin ilmein...!

Meillä vihkijä kehotti suutelemaan aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen, kun itse ei älytty, heh. Muutenkin oli ihan tunnelmallinen - joskin tietty hyvin lyhyt - toimitus (Helsingin maistraatissa).

Mun amerikkalainen sulhoni ei valita juuri mistään...ehkä ainoastaan siitä, että kun hän yrittää puhua suomea ne pari lausetta jotka osaa, kaikki vaihtaa automaattisesti englantiin. Hän on asunut täällä kohta 1,5 vuotta, mutta tosiaan suurempia valituksen aiheita ei ole tullut...ehkä ainoo valivali on tullut suomalaisista insinööreistä, jotka eivät ole duunipaikan safkiksella kauheen puheliaita...