masilino

Bestman, oli hänen sukulaisen auto ja toisaalta hänelle se tehtävä sopi hyvin muutenkin =)

Meidän vihkimisessä runsas viikko sitten Hgissä ko. Pachelbellin soitti Avara-yhtye jousikvartetti-kokoonpanolla, ja oli aivan i-h-a-n-a Jousien ääni sopii aina kirkkoympäristöön, mutta siinä onnentunteessa kieriessä se oli vaan niin überkaunista! Avara-yhtyeeseen on normaalisti saanut yhteyden Musiikkikoulu Ylinen & Honkkilan nettisivujen ja mailin kautta, mutta tämä avaramusiikki.com-nettisivu kaatui muutama kk sitten kun palveluntarjoaja ilmeisesti meni konkkaan. Ylinen & Honkkila ei kuitenkaan ole kaatunut ja keikkojakin tekevät kuten ennenkin, Fonectan kautta löytyy ainakin puhelinnumero josta tavoittaa!

Meillä minä ev.lut. ja mies ortodoksi. Minulle oli tärkeää saada se "tahdotko vai etkö tahdo"-kohta, ja koska sitä ei niin selvästi ortodoksikaavassa tule niin vihkiminen tehtiin minun kaavalla. Ev.lut. kaava päättyi avioliiton vahvistamiseen ja sitten ortodoksipappi siunasi. Kokonaisuus kesti välimusiikkeineen n.35 minuuttia, yhtään virttä ei tullut. Toimitus oli ihanasti hiukan tavallisesta poikkeava, ja vieraat arvostivat kovasti sitä, että molempien pappi oli paikalla ja molempien uskonnon osuus oli mukana. Oli vieraille (kuten myös meillekin) sitä paitsi mielenkiintoista molempien seurata mitä seuraavaksi tapahtuu, kun ei toistemme uskonnon mukaisissa häissä ole kovin monesti oltu

Festariin IIIIISO kiitos, tekivät minulle unelmien hääpuvun, joka istui täydellisesti ja oli kauniimpi kun ikinä osasin toivoa! Menin liikkeeseen huhtikuussa 3kk ennen häitä pronoviaksen puvun kuvan kanssa. Pukua ei ollut Suomessa liikkeissä nähtävänä, joten sen tilaaminen 4kk tilausajalla ja tosiaan edes pukua näkemättä tuntui liian suurelta riskiltä. Festarin Tarjan kanssa suunnittelimme alkuperäiseen pienet modaukset ja sain 3kk myöhemmin omilla mitoillani tehdyn ja täydellisen puvun. Ompelu maksoi 800e sisältäen vuorin ja pitsin alle tulleen satiinin. Tämän lisäksi hankin itse puvun pääaineksen eli pitsin, joka se tietenkin toi puvun hintaan melkoisesti lisää. Työn jälki oli kuitenkin moitteetonta ja suunnittelen kovasti vieväni puvun Festariin lyhennettäväksi nyt kun häät on juhlittu, eihän sitä raaski kokonaan kaappiinkaan jättää

Meillä oli teemavärin mukainen kartonki johon liimattiin 1/4 a4 kokoinen paperi keskelle. Ohjelmassa luki "kirkko-ohjelma" meidän nimet kirkon nimi "sisääntulomusiikki" jousikvartetin nimi "avioliittoon vihkiminen" pastorin nimi "musiikkiesitys" soittajan nimi "avioliiton siunaaminen" pastorin nimi "ulosmenomusiikki" kanttorin nimi Ihan tahallaan ei laitettu kappaleiden nimiä esille, halusin että ne ovat vieraille yllätys. Musiikkiesityksen kappaleen sanat kirjattiin sitten juhlaohjelmaan, ne ovat niin kauniit että halusin ne jonnekin luettavaksi

Onpa nopeeta toimintaa; kävin tänään töistä kotiin tultuani tuolla katsomassa, kun luin iltiksestä jutun. Silloin sivu oli vielä pystyssä ja toiminnassa, eli se on vedetty alas siis ihan viimeisen 2h aikana! Mutta hyvä vaan, häiden järkkäily on muutenkin ihan tarpeeksi ressaavaa, ei siihen enää tollasia mätäpaiseita tarvita!

En vaihtaisi, en vaihtaisi ja en vaihtaisi Oli niin kaunis ja yhtenäinen kokonaisuus, ihana kimppu vielä täydensi kokonaisuuden!

Annettiin itsemme toiselle, eikä kyllä jäänyt mitään vajausta kummankaan mieliin Sinällään hyvä idea jos olisi ollut jotn konkreettista jota olisi tiennyt toisen haluavan, mutta itse en kehdannut enää vihkisormuksen lisäksi pyytää mitään ja mies ei keksinyt tarvitsevansa mitään, joten mitäs sitä sitten turhaan, ne rahat juotiin sitten häiden jälkeisenä iltana ja seuraavana aamuna hotellissa shampanjan muodossa

Olin yhtä hymyä koko päivän, onnenkyyneleistä ensimmäiset tuli alttarilla isän ja miehen vaihtaessa "vetovastuuta" ja illalla kaikki puheet sai kyyneliin. Mutta olin kyllä yhtä isoa hymyä muuten!

Juhlapaikkamme Hgin Grand Casino suositteli dj Vesa Lundbergia (ohjelmatoimisto restless.fi), joka on tehnyt heillä keikkaa usein. Varasimme Vesan, mutta hän ei hlökohtaisesta syystä lopulta päässyt paikalle. Vesa hoiti kuitenkin vaihdon mitä tyylikkäimmin kollegalleen ja häissämme musiikista vastasi aivan tajuttoman loistava dj Alec Hall (Ivari Retsä). Lämpimästi suosittelemme, ihan paras ever!!!

Me käytiin juuri tekemässä lahjalista Stockalle, mutta tultiin siihen tulokseen ettei se riitä kuin alkuun, vieraita on sen verran että saisivat kaikki ostaa isolla porukalla kimpassa että riittäisi, joten jonkinlainen varaidea pitäisi keksiä. Tuo edellä ollut idea jakaa häämatkakustannukset osiin kuulosti tosi hauskalta, joten sitä voisi miettiä. Meillä nuo listalle kerätyt asiat on oikeesti ihan tarpeellisia (uusi astiasto, aterimet, jotn sisustusjuttuja), mutta turhaa emme mekään tosiaan halua ja siksi tuo lista tehtiinkin, että saataisiin mitä tarvitaan. Toisaalta mua jotenkin häiritsee aina kun kutsuissa on tilinro, joten sitä ei meille tule, mutta tosiaan tuota häämatkajuttua voisi harkita ja sitten toisivat valuuttaa kuoressa ne ketkä haluavat. Mut on tää konseptina jotenkin hauska kun ei riitä, että miettii miten itse häät järkätään, miten pukeudutaan ja ketä kutsutaan, kun sitten pitää vielä miettiä lahjatkin jollei halua jotn turhaa/sellaista joka ei sovi omaan kotiin lainkaan!

In the heart of Helsinki, meillä on cityhäät Molemmat ollaan alunperin toisesta kaupungista, mutta töiden perässä tultu Hkiin ja kun aiotaan tänne myös jäädä niin ei tuntunut fiksulta järkätä häitä ex-kaupungissa, vaikka perheet ja suuri osa ystävistä asuukin siellä. Asiaa kyllä vanhempien pyynnöstä harkittiin, mutta pysyttiin omassa päätöksessä. Syinä ensinnäkin se, että tuntuu kivalta ajatus nähdä oma vihkikirkko muutenkin kuin vanhemmilla käydessä, toisekseen järkkäilyt on huomattavasti paljon helpompi hoitaa omassa kaupungissa, muuten olisi pitänyt nakittaa tehtävään tyyliin äiti tai joku kaasoista, näää. Lisäksi, kun kerran ollaan Hkiin jäämässä niin tuntuu, että myös elämän isot asiat pitää tapahtua täällä, pääkaupunkiseutu on meidän koti. Vieraiksi kutsutaan myös vain sellaisia, että ei tarvitse pelätä, että välimatkan takia jättäisivät tulematta, sellaisia ihmisiä nyt ei kyllä muutenkaan tarvitsisi kutsua

Onpas mielenkiintoinen ketju tämä Ymmärrän tosi hyvin pareja, jotka miettii mitä järkeä on hakata tonneja rahaa asiaan, joka on ohi alle vuorokaudessa, enkä yritä yhtn väittää, että oma näkökulma on oikea. MUTTA, meille se on ainakin niin hirvittävän tärkeää, että saadaan nimenomaan järkätä häät eikä vain keskenään "hoitaa homma kotiin". Eikä saa ymmärtää väärin, en tarkoita sitä, että tässä se juhla olisi koko homman pointti, ei sillä oikeesti ole minulle tai miehelle juurikaan väliä onko kukat juuri jotn tiettyä laatua ja lautasliinat juuri ne oikeat tai kakussa viiva oikein päin "tai en ollenkaan mee naimisiin". Mutta se mikä on tärkeää on ne ihmiset siellä. Tottakai voitaisiin mennä naimisiin vain kaksin ja niinhän mennäänkin, ei siinä alttarilla muita ole kuin me ja pappi sillon kun sanotaan tahdon ( ja kaasot ja bm:t vieressä). Mutta en mistään hinnasta halua jättää väliin sitä perheiden ja ystävien kanssa juhlimista, sitä, että saa sen ihanista ihanimman päivän jakaa heidän kanssaan. Sitä avioliittoa itseään saadaan juhlia miehen kanssa sitten lopun elämää, mutta se yksi päivä, se halutaan jakaa kaikkien tärkeimpien kanssa. Ja sitten sen jälkeen lähdetään ihan vaan kaksistaan häämatkalle ja nautitaan toisistamme, mielessä kaikki ne ihanat ( ja loistavan kuvaajan tallettamat) muistot siitä päivästä, jolloin meistä tuli herra ja rouva Ja tiedän myös, että ystävä- ja perhepiiri odottaa näitä kemuja vähintään yhtä paljon kuin me, joten emme edes pystyisi ajattelemaan mitn "karataan kanarialle"-juttua..eikä tosiaan missään nimessä haluttaisi. Mutta tämä siis ihan vain ajatuksena, olen ihan sitä mieltä, että tämän voi järjestää juuri niin monella tavalla kuin on parejakin, kukaan ei voi toista neuvoa. Meidän kohdalla vaan tiedän, että jos sanottaisiin tahdon jossain hiekkarannalla ilman ketn omia ihmisiä paikalla, se olisi oikeasti meidän tapauksessa ihan laimee juttu!!

Jännittää eniten se, että miten selviän alttarille kävelystä isin kainalossa ja toisaalta vihkimisestä yleensä (että itkenkö silmäni ihan punaisiksi). Toinen juttu on se, että näytän kampaajan ja meikin jälkeen mekko ja asusteet päällä siltä miltä haluan. Jos noi onnistuu, niin sen jälkeen on ihan se ja sama onko kakku vinossa tai kaatuuko punkkua mekolle, se on meidän juhlat ja juuri sellaisena kuin ne menevät sen jälkeen. Ja kaikki tallentuu meidän loiston kuvaajan filmille

Meillä on ikäeroa jopa huimat kolme kuukautta, joten omakohtaista kokemusta ei ole tähän heittää. Mutta pakko kommentoida sitä, että tosiaan ihan turhaan sitä on alkaa yleisesti sanomaan, että järki käteen siinä kehen rakastuu, just joo..ihan kun se nyt onnistuis! Mutta samaa mieltä olen kyllä siitä, että tiettyjä rajoitteita iso ikäero aiheuttaa, ja jos tietyistä asioista ei halua luopua, on kumppania pakko vaihtaa. Esimerkkinä ihan vaikka fiktiivinen Frendien Monica ja Richard; Richard oli paljon vanhempi eikä halunnut enää lapsia, Monica halusi >ero. Samanlaisia esimerkkejä varmasti löytyy ihan tosielämästäkin, ja jos on toisin päin, eli nainen paljon miestä vanhempi tulee jo ihan luontokin vastaan, kun naisen lapsenhankkimisvuodet eivät loputtomiin jatku. Tietysti jos lapsia ei (aidosti!) haluta on tämä ongelma helppo ratkoa. Ja sitten on tietysti tuo toinen puoli, että kun toinen olisi jo "kiikkustuoli-ikäinen", on toisella keski-iän kriisit päällä ja haluaisi tulla ja mennä kun eläkkeelle vihdoin pääsee, ei ehkä helpoin yhtälö.. Mutta olen kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että ei sitä tosiaan voi ikäeroon pelkästään perustaa, että jotkut ei sovi toisilleen, kyllä se on yksilöistä kiinni kuten ihmissuhteissa yleensäkin.

Meillä on siellä myös ensi kesänä heinäkuussa vihkiminen, on tosiaan ihana! Vink: kirkon nimi kirjoitetaan yhteen, eli oikea nimi on Johanneksenkirkko, tulee sitten teillekin kutsuun oikein

Juuri viime viikolla ja aiemmin kesällä häissä olleena; en tiedä pilaako jollei oo, mutta kyllä se juhlajuhlavaihe vasta oikeesti alkoi kun viini alkoi virrata. Ei se nyt tietysti kivaa ole, jos joku vetää hirvittävät peppukännit ennen seiskaa eikä se todellakaan ole tarkoitus, kyllä aikuisten ihmisten pitäisi jo sen verran osata..ja jollei osaa ni ei se ole morsiusparin asia siitä huolia. Mutta mun kokemus on, että kun uudet ihmiset (ja häissä usein on paljon ihmisiä joita ei tunne) on joka puolella, niin paljon se viini helpottaa juttua, niin se vain on. Ja häissä joissa olen ollut elämässäni on ollut usein myös ulkomailta tulleita, ei se tosiaan ole kulttuurista kiinni, kaikkien juttelua se helpottaa. Meidän häissä tullaan tarjoamaan skumppaa, viiniä ja avec ja baarista saavat sitten myöhemmin ostaa mitä tahtovat. Varaudutaan myös siihen, että jos jollekin maistuu liikaa, mutta ei stressata sillä, sovitaan vaan bm ja kaasojen kanssa että asia hoituu niin, ettei morsiusparia vaivata asialla ja hoituu myös vieraiden osalta kivasti..onneksi Hgin keskustassa on hotelleja lähellä, joten ei mee kenenkään saattajankaan ilta pilalle jos jonkun vie hotellille. Mutta tosiaan, pääosin luotetaan siihen, ettei tälläistä satu ja vieraat ovat kaikki sen verran elämässään tintanneet että tietävät missä raja kulkee. Ei se oo kenenkään muun tehtävä estää ryyppäämistä, aa on sitä varten. Ja ps. jos pari ei itse juo tai se on perheessä tapa ni se on tietysti jokaisen täysin oma asia päättää mitä tekee. Tämä siis vain imo.

Mä olen samaa mieltä, että ei mitään sekoitettua istumajärjestystä..ei häiden tarkoitus ole opettaa sulhasen enoa tuntemaan morsiamen lapsuudenkaveria, vaan idea on, että kaikilla on kivaa..meillä suunnitelma laittaa toisensa tuntevat samaan, esim. opiskelukaverit samaan, mutsin ja ukkon puolen sukulaiset omiin ryhmiinsä. Kun ruuat on syöty sakki sekoittuu sitten miten haluaa, mutta tärkeintä on, että homma lähtee alkuun hyvin ja kaikki viihtyy heti alusta lähtien. Olemme kyllä myös yhden ison tilan kannalla juhlatilana instead of monta huonetta..on oltu kaksissa serkkujen häissä, joissa tila oli monihuoneinen ja sillon päätettiin, että ei meille. Molemmissa äänentoisto oli järjestetty mikeillä mutta silti huomasi selvästi, että muissa huoneissa olijat jäi puoliksi pihalle, kun ei kuulleet esim. kaikkia pieniä heittoja puheiden aikana ja eivät nähneet kaikki leikkinumeroita, kun ei vaan halunneet änkeä pöytien väliin "päähuoneeseen" kun siellä ihmiset istuivat. Lisäksi mä tykkäisin nähdä itse koko sakin omasta pöydästäni, joten meille ei monihuoneista tilaa. Mutta ymmärrän niitäkin jotka siihen päätyvät, esim. jos joku tila on tosi mieleinen ja se on sitte monihuoneinen..mutta tärkeintä sitten on, että ne "sivuhuoneissa" istuvat viihtyvät, eli ei hyvänen aika mitään b-pöytää yksittäisine jämävieraineen sinne könöttämään ilman omia aveceja..mä en ikinä kehtais tehdä vieraille niin! Ja viina (jos juodaan) ja ruoka pitää riittää, meillä on ravintola ja oma baaritiski joten se puoli kuosissa. Mutta se on ehkä ihan pahin moka jos ne loppuu ihan alkuunsa..vieraat kuitenkin on panostaneet tullessaan juhlaan, joten pitää vieraisiinkin panostaa!

Meillä harkitaan kovasti ihan oman sporan vuokraamista, keskustassa on sekä kirkko että juhlapaikka niin voipi onnistua ihan hyvin. Mahdollisesti myös järkätään kuljetus ilmaiselta parkkipaikalta kirkkoon, kattoo nyt mitä keksitään!

Mekin nukutaan varmaan edellinen yö eri paikoissa, mutta meillä on kuvaus ennen vihkimistä, kun vihkiminen on vasta myöhään joten ei sitten enää haluta kököttää kuvattavana kun vois bileet alkaa. Mutta mä muutenkin oikeesti haluan nähdä miehen ennen kirkkoa, se on kuitenkin MEIDÄN päivä, ei mun ja kaasojen ja miehen ja bm:en vaan MEIDÄN. Mä odotan eniten sitä, että saan olla tyttöjen kanssa aamun mutta että iltapäivällä näen miehen ja päästään yhdessä halipusimaan ja kuvattavaksi ja jännittämään miten kaikki menee, haluan nimenomaan kokea sen kaiken hänen kanssaan enkä pelkästään kaasojen. Muoks: sen verran tästä perinteestä pidetään kyllä kiinni, että mun pukua ei mies näe ennen hääpäivää. Mallista varmaan keskustellaan ennen tarkempaa suunnittelua, mutta pukua hän ei ennen hääpäivää näe

Meille ehdottomasti tuo pykäläjuttu vähän muokattuna myös, sopii meille! Kiitos ideasta

Mä voin kertoa lauantain jälkeen, ollaan miehen siskon häissä siinä hommassa. Mutta varapari on meilläkin, ihan vaan jos alkaa painaa liikaa

Vihkikirkko on Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa, eli toiveet laitettiin menemään toukokuun 2010 ekalla vkolla ja tulokset saatiin seuraavan vkon ke, juuri haluttu aika ja paikka! Häät siis heinäkuussa 2011.

4 kaasoa ovat kaikki mulle niin tärkeitä enkä osannut heistä jättää ketään poiskaan, joten pyysin kaikki neljä. Ja kovin mielellään suostuivat kaikki

Me tavattiin 19-vuotiaina 8 vuotta sitten ja alettiin seurustella viikkoa myöhemmin. Muutettiin yhteen, sitten isompaan asuntoon, hankittiin koira. Tässä kohtaa oli yhteistä matkaa takana 2,5v, kaikki oli jotenkin rakennettu valmiiksi ja ajattelimme, että olisi soveliasta mennä kihloihin, häistä ei tietoakaan. Kun asiaa nyt ajattelee 6 vuotta vanhempana (ja NIIN eri ihmisenä ettei voi uskoa) ne oli niin teinikihlat kun olla voi. Tilanne alkoi huonontua ja kaksi vuotta myöhemmin erosimme. Kukaan ei ymmärtänyt miksi, koska mitään "oikeaa" syytä ei ollut, ei lyöty eikä petetty. Emme suomeksi sanottuna vain olleet ehtineet katsella tarpeeksi ympärillemme emmekä ennenkaikkea tienneet ketä olimme itse ja mitä halusimme toiselta, miten olisimmekaan voineet? ..Ja todella luulimme tietävämme tuolloin ihan kaiken, olimme ihan aikuisia. Ero oli ihan kamala, muutin koiran kanssa pois kamojeni kanssa, mies laihtui runsaassa kk 10kg (ennestään normaalipainoisessa pitkässä miehessä ei kovin kaunista ) ja häselsimme molemmat ympäriinsä kuin pikkukanit. Meni kk, ja minun pää ei kestänyt vaan halusin tavata, ja vieläkin tulee tippa silmään kun ajattelen miten sydän tuli kotiin kun näin miehen uudestaan.. Siinä sitten alettiin koota linnaa kokonaan alusta uudestaan (erikseen päätettiin, että vanhaan ei palata, vaan aloitetaan kokonaan alusta) ja kokonaisuudessaan puoli vuotta eron jälkeen lähdimme yhdessä lomalle ja sovimme, että palaamme yhteen. Tästä kk myöhemmin mies muutti toiselle puolelle Suomea opiskelemaan ja minä sain oman alani töitä toisesta kaupungista lopputuloksella, että olemme viimeiset 3 vuotta asuneet 500km päässä toisistamme tavaten joka toinen - joka kolmas vkonloppu, kesät asumme yhdessä. Itse valmistun siis pian ja mies 1 - 1,5v päästä. Mutta välimatkan takia molempien opiskelu on sujunut joutuisasti ja saamme leikkiä kotia silloin kun näemme. Pointtina se, että ymmärrän varmaan miltä aloittajasta tuntuu. Me olimme niinä ihmisinä jotka silloin olimme (kun tapasimme 19v. ja 2,5v myöhemmin kun menimme kihloihin 21v.) AIVAN varmoja siitä, että se kestää. Mutta kun ihminen ei ole kaksikymppinen ikuisesti, vaan kypsyy ja alkaa tuntea itsensä siinä matkalla. Jos menee kaksikymppisen Liisana kihloihin ja naimisiin, ei kolmikymppisenä Liisana ole ehkä enää lähelläkään sitä, väitän, että 10 ensimmäistä vuotta 18 jälkeen muuttaa ihmistä henkisesti eniten koko elämässä! Olemme miehen kanssa kasvaneet aivan toisenlaisiksi kuin olimme tuolloin, mutta onneksi keskinäinen rakkaus ei ole muuttunut mihinkään, on kasvettu yhdessä. Mutta väitän -täysin oman kokemuksen perusteella- että liian aikainen suhteen virallistamisen paine vie pois sen herkkyyden mitä nuori suhde ja nuorten ihmisten suhde vaatii. En voi tietysti varmaksi sanoa, mutta on mahdollista, että olisimme pysyneet yhdessä ilman niitä kihloja, ne rinkulat sormessa vaan aiheuttivat jonkun ihmeellisen paineen koko juttuun! Eli minun ohje: älkää kiirehtikö, vaan nauttikaa siitä hetkestä ja kasvakaa ja katsokaa, jaksatteko toisianne vielä, kun molemmat ovat ehtineet kasvaa -oikeasti- isoiksi. Ei sitä tarvitse odottaa 70-vuotiaaksi, mutta edes 25-vuotiaaksi? Tsemiä ja ps. kihlat numero kaksi solmittiin toukokuun alussa ja häät vuoden päästä..ja nyt suunnitellaan yhteistä elämää tuntien itsemme ja toisemme ja tuntien omat ja toisen oikut. Ja ennen kaikkea ollaan nyt avoimempia, intohimoisempia ja aidompia kun ikinä tuolloin kaksikymppisenä, ollaan omia oikeita itsejämme.