Vicsu

Me juhlimme vieraiden kanssa loppuun asti. Mielestäni olisi ollut jotenkin outoa, että olisimme lähteneet kesken kaiken juhlista pois. Nehän olivat meidän suurella vaivalla järjestämät juhlat ja halusimme tietenkin itsekin nauttia niistä ja pitää hauskaa ja juhlia aviolittoamme läheistemme kanssa. Hääyötä pääsimme kuitenkin viettämään ihan ajoissa, koska juhlapaikalta piti poistua kl0 01.00. Mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta minun mielestäni hääparin ei todellakaan tarvitse poistua juhlista kesken kaiken ja jättää vieraita juhlimaan keskenään.

Minulla oli Kalevala Korun Kielo-kaulakoru ja korvakorut hopeisena. Molemmat olen saanut mieheltäni lahjaksi.

Meilläkään ei ollut varsinaisia leikkejä, mielestäni ne ovat noloja, ja morsiamenryöstöä inhoan yli kaiken. Ohjelmaa oli silti ihan riittämiin, morsiamen äidin puhe, morsiamen laulu, taikuriesitys, tietokilpailu kahvittelun aikana+oikeiden vastausten paljastaminen ja palkinto eniten oikeita vastauksia antaneelle porukalle, sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto, häävalssi.... Lisäksi olimme koonneet valokuva-albumin, jossa oli kuivia meistä, aina lapsuudesta tähän päivään saakka. Teimme myös powerpoint-esityksen meidän molempien polttareista ja laitoimme sen pyörimään kannettavalle tietokoneelle, ja vieraat saivat itse käydä niitä katsomassa. Lisäksi tietysti musiikkia, tanssia ja vapaata seurustelua. Enkä usko että leikkejä jäi kukaan kaipaamaan, sen verran positiivista palautetta olemme juhlistamme saaneet.

Meillä oli hääkutsuissa meidän "virallinen" kihlajaiskuva sisäsivulla.

Myös meillä tehtiin näin. Juhlapaikkanamme oli hotellin ravintola, joten olimme varanneet hotellista huonekiintiön häävieraitamme varten, josta vieraat sitten tekivät itse lopullisen varauksen ja maksoivat yöpymisensä itse, hinta tosin oli hiukan normaalihintaa edullisempi.

Niin, on se aika jännää että eihän se avioliitto käytännön tasolla elämäämme juuri muuttanut, kun useita vuosia on jo asuttu yhdessä, on yhteinen lapsi ja asuntolaina. Mutta jotakin se kuitenkin muutti henkisellä tasolla ainakin minun kohdallani. Rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunne on vahvistunut ja koen olevani turvassa. Enää ei tarvitse epäillä miehenkään tunteiden syvyyttä. Olemme nyt olleet puoli vuotta naimisissa, ja viime aikoina olen muutaman kerran huomannut vain katselevani miestäni ja ajatellut onnenkyyneleet silmissäni, kuinka paljon häntä rakastankaan.

Meillä oli kutsuttuja (itsemme mukaan lukien) 136 aikuista ja 19 lasta. Paikalle saapui 115 aikuista ja 15 lasta, eli pois jääneitä ei ollut mielestäni kovin paljon. Nekin, jotka eivät tulleet, olivat sellaisia, että etukäteen vähän arvelimmekin heidän jättävän tulematta, ja periaatteessa heidät olisi voinut jättää kokonaan kutsumattakin... Mutta olimme toki varautuneet siihen että kaikki tulevat, eli jos kutsuu ihmisiä, niin kaikkien tuloon on varauduttava ja järjestelyt suunniteltava sen mukaan. On paljon helpompi muokata suunnitelmia sitten sen mukaan, jos tulijoita onkin ennakoitua vähemmän, kuin silloin, jos vieraita tuleekin enemmän kuin mihin on varautunut.

Mulla ei onneks ollu tuota ongelmaa, suunnittelu aloitettiin puoli vuotta ennen hääpäivää, joten ei ollut edes kovin pitkää odotteluaikaa. Ja lisäksi meillä oli siihen aikaan reilun vuoden ikäinen lapsi, hoidimme häntä kotona ja kävimme töissä vuorotellen... Eli rauhallista suunnittelu- ja askarteluaikaa oli tosi vähän, siinä ei ehtinyt tulla aika pitkäksi ja kiirettä piti että sai kaiken valmiiksi. Tsemppiä teille joilla odottelu käy hermoille, ymmärrän että se voi olla tuskastuttavaa.

Meillä meni yhteensä reilu 10 000 euroa, pysyimme kutakuinkin budjetissa. Tuo summa ei sisällä häämatkaa, pyysimme häälahjaksi ainoastaan rahaa häämatkaa varten, joten reissu kustannettiin lahjarahoilla. Mutta joo, kuulostaahan se kymppitonni aika paljolta noin äkkiseltään, mutta ei kyllä kaduta yhtään, en ole muutenkaan mikään raha-asioista stressaaja. Häämme olivat ihanat ja kaikki meni suunnitelmien mukaan, joten ei kyllä harmita yhtään

Olen erittäin tyytyväinen sormukseeni, se on täydellinen, oman visioni pohjalta kultasepän kanssa suunniteltu ja toteutettu.

Mun polttarit oli lauantaina, tasan 4 viikkoa ennen häitä. Ihan sopiva ajankohta mielestäni.

Vastasin, että musta, kun en huomannut tuota "kaksivärinen" vaihtoehtoa. Pukuni siis oli musta, jossa oli lisäksi pinkkejä yksityiskohtia.

Minä maksoin kaason meikin. Mekon hän maksoi itse, koska en asettanut kaason pukeutumiselle mitään vaatimuksia, joten hän sai valita pukunsa itse. Kampauksen hän sai ilmaiseksi kampaaja-ystävältään.

Meillä pahin vastoinkäyminen oli, kun menimme hääjuhlaa edeltävänä iltana laittamaan juhlapaikkaa kuntoon, niin pöytäjärjestys jouduttiin laittamaan kokonaan uusiksi. Ärsytti, kun olimme henkilökunnan kanssa suunnitelleet, miten pöydät laitetaan ja he vakuuttivat että ne mahtuvat sillä tavalla. Totuus paljastui, kun järjestimme pöytiä, että niiden välistä ei todellakaan mahdu kulkemaan, eli ihmiset olisivat pöydissään jumissa... Sitten jouduttiin miettimään homma uusiksi, ja aika kauan saimme pyöritellä pöytiä ennenkuin jonkinlainen tyydyttävä ratkaisu saatiin aikaan. Huh! Muita pahoja mokia ei onneksi sattunut. Se hiukan harmittaa, että kuvia häistämme on aika paljon, mutta ne ovat aika puolihuolimattomasti räpsittyjä, eli kunnollisia kuvia ei kovin paljon tullut, ja alunperin oli tarkoitus ottaa vielä poseerauskuvia juhlapaikan piha-alueella, joen rannalla, mutta nekin jäivät ottamatta. Itselleni tuli sitten illan mittaan huono olo, enkä pystynyt oikein syömään enkä juomaan mitään. Lopulta kävin riisumassa kiristävän korsettini pois, jolloin olo helpottui aika lailla, eli tottumattomalle koko päivän kiristävä korsetti voi olla todella tukala

Nukuin hyvin, mutta liian vähän. Meillä oli siis hääjuhlaa edeltävänä päivänä vihkiminen maistraatissa, jonka jälkeen kävimme ulkona syömässä perheidemme kanssa. Tämän jälkeen siirrryimme laittamaan juhlapaikkaa kuntoon, ja siinähän sitten vierähti aikaa paljon enemmän kuin olimme etukäteen ajatelleet, johtuen täydellisestä pöytäjärjestyksen muutoksesta... Yöhön asti siellä melkein meni, mutta sen jälkeen olinkin niin rättiväsynyt, että nukuin kyllä kuin tukki sen viitisen tuntia Ihan hyvin jaksoin kuitenkin koko päivän, vaikka pieni päänsärky vaivasikin, johtuen jännityksestä ja väsymyksestä.

En käynyt sovittamassa pukuja ollenkaan. Tiesin, että sen tyylistä, jota haen, ei löydy kaupoista valmiina, joten puku oli siksi pakko teettää. Lisäksi olen sieltä pullukammasta päästä, joten en viitsinyt lähteä pukuliikkeisiin pahoittamaan mieltäni missimittaisille suunniteltujen pukujen takia. Jo pari-kolme vuotta sitten löysin kuvan puvusta, joka oli niin ihana, ettei muut puvut enää näyttäneet minun silmissäni miltään sen rinnalla, ja tuon kuvan perusteella pukua lähdettiin suunnittelemaan, ja lopputulos oli juuri oikeanlainen.

Kävimme juuri pari viikkoa sitten Roomassa häämatkalla ja voin kyllä suositella kaikille kaupunkimatkailusta pitäville. Lokakuun lopulla ilma oli vielä melko lämmin, siinä 20 asteen tienoilla ja aurinko paistoi. Rooma on kiehtova kaupunki jossa nähtävää riittää, tai jos haluaa rentoutua ja oleskella, niin sekin onnistuu, puistoja, kahviloita, ja aukioita suihkulähteineen... Itse en ole mikään shoppailufriikki, joten enimmäkseen kiersimme nähtävyyksiä, Vatikaani, Colosseum, Forum Romanum, Espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi... muutamassa päivässä ei todellakaan ehdi joka paikkaan, mutta toisaalta sittenhän on hyvä syy tulla uudestaan

Minun morsiuskimppuni, heittokimppu ja neljä viehettä maksoivat yhteensä 276 euroa. Morsiuskimppuni oli glamelie-kimppu, jossa käsityön määrä ja vaativuus nostavat hinnan korkeaksi, vaikka kimppu ei kovin suuri olekaan. Itselleni kukat ovat tärkeitä, ja arvostan floristien taidokasta työtä ja olen valmis maksamaan siitä. Lisäksi meillä oli pöydissä kukkia koristeena, ja niille tuli hintaa n.150 euroa.

Minulla oli tällainen, ruusun terälehdistä sidottu glamelie-kimppu. Tykkäsin kovasti

Tässä minun hääpukuni tositoimissa

Me toivoimme häälahjaksi rahaa häämatkaa varten, ja siihen rahat myös käytettiin.

Me ei suudeltu alttarilla, koska meillä oli avioliiton siunaus, ei vihkiminen, joten siinä ei ole sormustenvaihtoa eikä aviopuolisoiksi julistamista, joiden jälkeen se suudelma olisi luonteva. Pappi kyllä harjoituksissa sanoi jonkun kohdan jossa voimme halutessamme suudella, mutta itse tilaisuudessa emme jännitykseltämme muistaneet sitä, joten suutelimme sitten kirkon portailla, kun tulimme ulos.

En hymyillyt, jännitti niin kovasti että naama oli aika vakavana, samoin alttarilta pois kävellessä.

Järjestimme häät puolessa vuodessa ja kyllä meinasi loppua kohti tulla kiire, joten hiukan oli pakko hössöttää jotta sai kaiken valmiiksi. Mutta jotenkin se valmistelu ja suunnittelu oli jopa kivempaa kuin se itse lopputulos, eli hääpäivä. Hääpäivänä kuitenkin jännittää kovasti, ja todellakin se päivä on ohi ennenkuin huomaakaan. Mutta meidän häämme onnistuivat kyllä aivan nappiin, joten sikäli hössötys ei tunnu ollenkaan turhalta. Monet ovat jälkikäteen kiitelleet ja kehuneet ihania juhliamme. Itse kärsin hääpäivänä päänsärystä, ja iltaa kohti alkoi myös heikotus/pahoinvointi joka johtui kiristävästä korsetista, joka minun sitten oli pakko käydä riisumassa pois Eli ei se nyt mikään elämäni superparas päivä ollut mutta ikimuistoinen joka tapauksessa, einkä koe että hössötys ja vaivannäkö olisi mennyt hukkaan.

Tässä minun yhdistelmäni (pahoittelen kehnoa kuvanlaatua) eli alimmainen on kihlasormus, ihan sileä keltakultainen 3mm leveä perusrinkula ja päällimmäinen on vihkisormus, reunat keltakultaa ja keskiosa valkokultaa, jossa keskellä rubiini ja sen molemmin puolin kolme 0,05ct timanttia. Suunnittelin sormuksen yhdessä kultasepän kanssa ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni täydellinen