Kihlautuminen kannattaa mielestäni silloin, kun se tuntuu itselle sopivalta. Toki monet voivat ajatella, että kyseessä on ns. "teinikihlat", mutta vain te itse tiedätte, miltä teistä todella tuntuu. Itse en olisi osannut ajatella kihlautuvani vielä lukioikäisenä. Olen seurustellut tulevan mieheni kanssa jo 15-vuotiaasta asti (hän oli 17-vuotias tuohon aikaan). Nyt olenkin itse jo 25-vuotias ja voisi sanoa, että olemme kasvaneet yhdessä, mutta se tekeekin suhteestamme minulle ainutlaatuisen. Itse olin viime kevään vaihdossakin kauempana 4,5 kk ajan ja suhteemme kesti hyvin sen läpi. Menimmekin kihloihin talvella ystävänpäivänä, jolloin olimme seurustelleet jo reilut 9 vuotta. Se tuntui meistä kypsältä ajalta. Häihin sitten onkin kihlautumisesta vajaan vuoden verran. Se tuntuu olevan hyvä tapa juhlistaa yhteistä taivaltamme, kun olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Tottakai jokaisessa suhteessa on omat riskinsä ja tiedostan sen hyvin, että monet teini-ikäisenä solmitut suhteet eivät kestä loppuun asti. Itse kuitenkin tunnen, että mieheni on 'se oikea' minulle ja haluan solmia liiton hänen kanssaan. Kihloihin, ja varsinkin naimisiin mennessä kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkea ei voi tehdä enää omin päin. On parempi olla varautunut kompromisseihin ja kokemus tottakai antaa niihin lisää valmiuksia. Tärkeintä on mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, muiden mielipiteet kannattaa ehkä huomioida, mutta he eivät voi tietää mikä juuri sinulle on kaikkein parasta.