Mä sain kuulla parhaimmat "onnittelut" ns. parhaalta kaveriltani, kun siis innoissani kerroin sille kihlauksestani(joka on mun 2. kerta kihloissa). tää muija naurahti vähän kuivasti ja kysy että "kauan tällä kertaa aattelit olla kihloissa?" sanoin, että siihen saakka kun tästä ehitään naimisiin, niin se totes vaan huokasten että "jaa a..." tän jälkeen arvosteli yhtä yhteistä tuttuamme, joka vauvaa odottaessaan oli kihlautunut tulevan isän kanssa.. ja lisäsi ettei voi ymmärtää mikä kihlajaisvimma kaikilla on. kuuntelin hyvin hiljaa ja mietin mielessäni että mitä helvettiä.. kaikista paras kommentti ihan lopuksi oli, että hän ei ainakaan haluaisi naimisiin mun tilanteessani, koska hän ei olisi onnellinen "paskaduunissa, opiskelun keskellä, vuokrakämpässä ja sormus sormessa" oli kyllä aika lyttyynlyöty olo. tämä samainen ihminen tosin on alusta asti haukkunut ja arvostellut mun avokkia, sanonut häntä teiniksi ja meidän suhdetta teinisuhteeksi(ko. tyttö on saman ikäinen kuin minä), arvostellut mieheni elämää ja historiaa, pukeutumista ja koko olemusta. ja tuosta teinikommentista sen verran, että olen pian 23, mieheni vuoden nuorempi.. en mä ainakaan koe enää olevani teini..?? no, onpahan entinen kaveri tämä tapaus. toinen kaverini ei onnittelut mitenkään, sen sijaan alkoi kertoa kuinka muuttaa miehensä kanssa ihanaan rivitalokämppään(tietää mun haaveilevan rivarista), ja kuinka ihana on päästä pois "radan varresta, kun radanvarsimestat on niin v*un slummia"... joo o. itsehän asun 3min päässä juna-asemalta, eikä tää mun mielestä oo slummia nähnytkään. loukkasi kyllä ja pahasti. sen verran mainitsi kihlauksesta, että malttoi oman hehkutuksensa lomassa kysyä, onko tää nyt ihan loppun asti harkittu juttu, ja että hän ei voi ymmärtää näin nopeita suunnitelmia, eikä usko niiden toteutumiseen. ja tosiaan häät mielessä loppukesälle 2011.