Pia

Minä myös jossain vaiheessa mietin Vernissaa, siinä kun on kesäisin ihana terassi joen rannalla. Tilavuokraa varsinaisesta salista sanoivat ottavansa 30 €/h, sen lisäksi mahdollinen kahvilan puolen + terassin tilavuokra, joita en sitten kysellyt kun päädyimme pitämään juhlat muualla...

Mulla tuli ekana mieleen yks mietelmä, joka ei taida kyllä ihan tähän sopia... Yks mun suosikkeja elämänohjeeksi kuitenkin: "Je ne crois pas aux miracles - je compte sur eux!"

Mun sulhollani on suomalainen äiti, joka on onneksi puhunut pojalleen suomea kun tämä oli pieni, mutta jossain vaiheessa oli suomen puhumiseen tullut syystä tai toisesta useamman vuoden tauko. Sen aikana oli kieli päässyt vähän unohtumaan, eikä sijamuodot vieläkään yli 5 vuoden Suomessa oleskelun jälkeen ole kohdallaan, myös sanavarasto on välillä hakusessa. Hyvin se suomen kielellä kuitenkin pärjäilee, vaikka mieluiten asiansa hoitaakin edelleenkin englanniksi!

Meiltä löytyy myös yksi saunahullu lisää, samoin suomalainen kahvi maistuu (ei kuulemma Briteissä juonut kahvia ollenkaan kun oli niin hirveää). Kiitosta saavat myös rehelliset ja suorasukaiset ihmiset, ei tarvitse arvailla kuka oikeasti on ystävä ja kuka ei, kenestäkään ei tarvitse teeskennellä pitävänsä jos ei kemiat pelaa.

Eli varmaan on muillakin kokemuksia näistä kestoaiheista, joista toinen aina jaksaa marmattaa: kun siellä omassa maassa on asiat niin paljon paremmin/järkevämmin hoidettu ja Suomen systeemit on syvältä... Meillä kestosuosikkina on lähes kaikki mikä liittyy liikenteeseen: - Suomessa on liikaa liikennevaloja ja liian vähän liikenneympyröitä - Tiemerkinnät on puutteellisia (tarttis kuulemma saada tienpintaan "kissansilmiä" ja kunnon kaistamerkinnät) - Sekavat liikennesäännöt ("mistä muka voi etukäteen tietää jos risteävältä tieltä tuleva tulee kolmion takaa tai ei?") - Suomalaisten ajotavat (melkein joka aamu töihin mennessä joku törppö lähes pysähtyy moottoritien kiihdytyskaistan päähän kun ei uskalla mennä väliin) Intohimoja herättää usein myös suomalaiset tv-mainokset, joita en kyllä itsekään aina ihan täysin ymmärrä... Mites teillä muilla?

Meillä käytetään aiheesta riippuen joko suomea tai englantia (sulhon äidinkieli, vaikka suomikin sujuu kohtalaisesti). Kommunikaatio-ongelmia oli varsinkin aluksi, mutta ne liittyivät lähinnä body-language juttuihin. Suomalainen kun ei turhia elehdi ja suustaan päästää sitten vain sen mitä oikeasti tarkoittaa, niin kuulemma tuli meikäläiseltäkin välillä herran näkökulmasta vähän "ristiriitaisia" viestejä ???

Meillä on kihlasormuksina Kalevalakorun sormus 1515 ja varmaan vihkisormuksiksi hankitaan toiset samanlaiset, ellen nyt sitten minä päädy kuitenkin haluamaan itselleni tuota Kaupunkisormusta... Onneksi on vielä aikaa miettiä!

Samaa vuosikertaa (-76) kaasojen kanssa ollaan!