lorenda

...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen musta, jossa punaista, pitkä hääpuku ...sulhasella tummapuku ...vihkiminen kirkossa lauantaina maistraatissa/juhlapaikalla perjantaina ...hääjuhla sen jälkeen ...juhlassa ruokailu ja kakkukahvit ...hääkakun leikkaus ...kaasojen/bestmanien kehittelemää ohjelmaa ...hääparin hääyö jossain kahdestaan - morsiamen huntu - isän saattaminen - ruusukimppu - hääkarkit - hääauto - hääparia esittävä hääkakunkoriste - kimpun ja sukkanauhan heitto - häävalokuvaus ulkopuolisen kuvaajan toimesta - itse väkerretyt askartelut - kaasot ja bestman Meillä häissä ei varsinaisesti ajatella, että mikä nyt on tai on olematta perinteistä. Meille tärkeintä on tunnelma ja meidän näköiset häät.

Täällä myös puvun teettäminen mielessä. Olen kovin lyhyt, enkä alkuunkaan ollut vakuuttunut siitä, että henkarissa kivalta näyttävä puku näyttäisi samalta kun siitä otetaan puolimetriä pois helmasta. Muutenkin väritoiveet asettivat rajoituksia sen verran, että teettäminen on helpoin ratkaisu. Tulee sitten ainakin päälle sopiva ja juuri sellainen kuin haluaisi. Minulla on alusta asti ollut aika tarkka visio siitä, millaisen puvun pääpiirteissään haluan. Selailin lehtiä ja etsin netistä kuvia sopivasta mallista. Teen kuitenkin itse suunnitelman, joka sitten toteutetaan yhdessä perhetutun kanssa, joka on ompelija. Pukuni on siis pääpiirteissään suunniteltu ja sen tekoonkin on vielä onneksi aikaa. Eniten päänvaivaa tuottavat siihen tulevat koristeet. En yhtään osaa päättää millaisia ja miten ne pukuun laitettaisiin. Tässä ajattelin turvautua ompelija-tuttavamme ammattitaitoon ja kysellä vinkkejä häneltä. Myös puvun materiaali on vielä vähän hakusessa. Täytyy kierrellä kangaskauppoja ja katsella, miltä minkäkinlainen näyttää. Olen saanut ompelijalta pari ideaa, mistä haluamani mallin voisi kauniisti toteuttaa, joten niitä katselemaan vielä ennen päätöstä.

Näistä olen tänään erityisen onnellinen - Meidän häihin on tänään tasan vuosi . - Askartelimme sulhasen kanssa ja saimme aikaan molempia miellyttävän kutsun. - Teimme listaa siitä, mitä tarvitaan ja laitoimme monta tilausta eteenpäin. Parin viikon sisällä saamme vaikka mitä kaikkea kivaa hypisteltävää kotiin

Jossain määrin ollaan puhuttu. Kysyttäessä vastataan kyllä jossain määrin. Kaasot ja bestman tietää aika paljon. Kuitenkin aika tarkkaan ollaan mietitty, että kenelle kerrotaan ja mitä, sillä ainakin minun puolellani on sukulaisia joilla on erittäin suuri suu kun vaan saavat jotain kertomisen aihetta . Sellaista ympäripyöreää kuitenkin on kerrottu, tyyliin "juu, on ruokailu, kyllä on tanssi, ei meillä ei ole sitä ja tätä ja tota".

Todella kihlaus siis myös mielestäni on lupaus avioliitosta (olen varmaan kirjoittanut tänne aiemminkin). Kuitenkin tämä viesti pisti vähän rattaita tuolla pääkopassa liikkeelle... Sanoisin, että ylettömän törkeää käytöstä, joskin ei vissiin kovin harvinaista? Itse en sulhaseni kanssa ole kuin pari vuotta vanhempi, eikä meillä sulholle tulisi pieneen mieleenkään ottaa sormusta pois, jos hän lähtee ovesta ulos. Jos kuulisin, että näin on toimittu esim. kaverin kanssa baarissa voisi kotona olla kriisi vastassa. Minusta tuollaista on vaikeaa hyväksyä. Sitä joko ollaan yhdessä tai sitten ei olla. Minusta sinun kannattaisi keskustella kihlattusi kanssa asiat halki. Istuta kumppanisi sohvalle ja kerro rehellisesti miten asian koet. Suosittelisin myöskin keskustelemaan hieman tulevaisuudesta ja mitä kihlaus teille molemmille merkitsee.

Ja tämähän on tosiaan sitten vain yhden ihmisen mielipide, vai mitä? Joka tapauksessa, meillä kutsu tulee pääasiassa tällä fontilla (Verdana) ihan selkeyden vuoksi. Emme halunneet mitään ylimääräistä koukeroa tms. Nimet joka tapauksessa tulee sitten ns. kaunokirjoituksella fontin nimi on Edwardian Script ITC. Löytyy ihan wordista molemmat.

Tiiliholvia tuosta paikasta ei kyllä löydy, mutta juhlimme siis häitämme Hakaniemenrannassa olevassa Ravintolalaiva Wäiskissä. Hyvien kulkuyhteyksien päässä tuo on, ei mikään päätähuimaava hinta ja sisältä se oli meistä viihtyisä. Heillä on kolme erilaista tilaa sekä ilmeisesti kabinetti.

Olenkohan mä vastannut tähän jo.. Joka tapauksessa. Meillä kyllä nukutaan samassa paikassa ja näemme siis toisemme heti aamusta alkaen. Sulhanen ei kuitenkaan etukäteen halua nähdä pukuani, joten valmistautuminen muuten hoidetaan eripaikoissa ja minut pukuineen ja kampauksineen sulhanen näkee ensimmäisen kerran sitten kuvauksessa, joka hoidetaan ennen vihkimistä.

Meidän kissat (2kpl) eivät osallistu juhlaan eikä kuviin. Kissat menevät äitipuoleni vanhemmille hoitoon. He eivät varmasti koko yötä jaksa juhlia ja ottavat mielellään karvaiset kaverimme hoitoon. Tämä on hyvä, kun kissat ovat muutenkin olleet heidän luonaan hoidossa ja pärjäävät siellä oikein hyvin .

Olenkohan mä vastannut tähän jo... No joka tapauksessa: Meille tulee myöskin ravintolahäät Helsingissä, lähellä keskustaa. Hinta ei meidän mielestämme loppujen lopuksi ole paha. Saimme hinnaksi 28 e/hlö (sis. menu, hääkakku + kahvia, teetä, pullaa, keksejä, liinat, kattauksen ja kynttilät pöytiin. Lisäksi tilassa on cd-soitin ja mikrofoni meidän käytössämme). Erillistä tilavuokraa ei ole, mutta kuohari maksaa n. 260 ja haluamamme booli illaksi samaiset 260. Äkkiä laskettuna tämä tekee siis meidän häissämme (80 henkeä) noin 2800. Sen, mitä ihmiset haluavat tämän lisäksi alkoholipitoista juoda, saavat ostaa baarista itse. Me koimme ravintolahäät helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Emme kokeneet sen maksavat miljoonia ja haluamamme ykköspaikka sattui olemaan tämä kyseinen ravintola.

Meillä "viralliset" hääkuvat, eli miljöössä kuvattavat kuvat tulee ottamaan ammattilainen, mutta hääjuhlaan kuvamaan tulee hyvä ystäväni. Ystäväni on harrastanut valokuvausta pitkään ja hänen käsialaansa ovat lähes kaikki meistä otetut kuvat .

Pihistys: - Sormukset olivat halvat, vaikka ostimmekin juuri sellaiset kuin halusimme - Emme juuri koristele paikkaa hirvittävästi, vain kaitaliinat ja pieniä perhosia. Kynttilän jalat tulevat paikalta ja muut kynttiläkupit tuodaan kotoa - Äitipuoli maksaa morsiammen puvun -Kaasoilla on omasta takaa väriteemaan sopivat puvut - Hääyön viettopaikan maksaa morsiammen vanhemmat häälahjana - Auto meidän omamme - Morsiammen kengät löytyi halvalla - Juhlapaikka tilausravintola (ei erillistä tilavuokraa) - Tod.näk. ei bändiä Panostus: - Sulhasen pukeutuminen - Morsiammen alusvaatteet - Ruoka - Askartelu (kutsut, ohjelmat, kiitoskortit yms.) - Muu mahdollinen ohjelma

Tämä on hyvä ketju Siinä missä välillä ärsyttää, pitää muistaa olla myös iloinen häähumusta. Minä olen tyytyväinen siihen, että juhlapaikkamme lopullinen arvio kustannuksista sopii budjettiimme, siitä, että olen laihtunut ja saimme valokuvaajankin jo varattua.

Kiinnitin tässä keskustelussa nyt lähinnä huomioni muutamiin asioihin. Olen itse naimisiin mennessäni jo vahvasti yli kahdenkymmenen. Loppuuko minun nuoruuteni siihen, kun sanon tahdon?! En menisi vannomaan. Miksei nuori voi olla avioiduttuaankin? pinkdream:...Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa teinikihloista on vähän... noh, typeriä. Ei olla ehditty kokea elämässä vielä mitään... Aika karkea yleistys?!? Se, että nuori ei ole ollut vastatusten joidenkin asioiden kanssa ei käsittääkseni kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi täysin vailla elämänkokemusta koko esim. 16-18 vuoden elinajaltaan? Ne elämänkokemuset siihen mennessä muokkaavat meitä yhtä paljon, kuin myöhemminkin tulevat. Ovatko sitten nelikymppisinä kihloihin menneet, tämän suuren elämänkokemuksen omaavat, mutta silti puolen vuoden päästä toisilleen sopimattomina eronneet jotenkin aikuisempia? Tuskin, mutta tekivät sen silti. muffeli:...Koska tällainen on vain hyvin yleistä, niin siksi ehkä ihmiset kehottavat ensin "löytämään itsensä" ennen kuin sitoutuu loppuelämäksi toiseen ihmiseen, ettei sitten ala jossain vaiheessa kaduttamaan tai ajattelemaan, että onkohan sitä sittenkin joku sopivampi itselleen tuolla jossain... Koska ihminen on "löytänyt itsensä"? Olen reilun parikymmentä mennessäni naimisiin. Koen tietäväni kuka olen, mutta koen myöskin tuntevani itseni niin hyvin, että voin rehellisesti sanoa mielipiteideni varmasti muuttuvan ajan kanssa suuntaan ja toiseen. En menisi minkään uhalla väittämään tietäväni, mitä ajattelen elämästä 20 vuoden päästä. En silti koe sitoutuvani yhtään sen vähempää. Mieluimmin näen itseni rakkaani kanssa vielä 70 vuotiaina. Elämä ottaa ja elämä antaa sekä opettaa. Minä haluan oppia, ymmärrän että se vaikuttaa minuun, mutten ymmärrä, miksi minun pitäisi oppia yksin? Vain sen takia, että tiedostan mielipiteideni olevan suhteessa sen hetkiseen elämäntilanteeseeni? Sen sijaan komppaan muutamia täällä sanoen, että kihlautuminen ja naimisiin meneminen ovat erittäin henkilökohtaisia asioita. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Sillä, halusimmepa me mitä hyvänsä, myös ne erot ja vastoinkäymiset kuuluvat osaksi elämää. Ja niistähän jos mistä oppii. Varsinkin nuorena, kun on aikaa oppia ja pelata peli uudelleen!

Meillä on ainakin toistaiseksi suunnitelmissa miljöö kuva ennen vihkimistä (paistoi se aurinko sitten miten hyvänsä). Tämä siksi, että emme halua vieraiden joutuvan odottelemaan. Toisekseen meillä vihkiminen ja juhla alkaa aika myöhään, joten haluamme olla paikalla vieraiden kanssa koko juhlan, ennen kuin poistumme paikalta. Meillä on varalla myös mahdollisuus ottaa studiokuva. Alustavasti kuvaajan kanssa on juteltu, että hänellä on mahdollisuus ottaa studiokuva, mikäli sataa kaatamalla tai on kovin kuraista.

Mä olen aina haaveillut keväällä pidettävistä häistä. Jotka nyt pidetäänkin, ei tosin ihan keväällä keväällä vaan jo enemmän alkukesästä, mutta kumminkin. Ajatus siitä, että kun luonto taas herää ja siinä samalla myös meidän yhteinen elämämme, on minusta kaunis.

Meistä molemmat tuntevat lähestulkoon kaikki vieraat. Me emme kutsu ihmisiä "seuralaisina" vaan oman kultansa saa häihin tuoda, mikäli tiedämme, kenen nimellä kutsu lähetetään ja olemme edes kertaalleen tavanneet. Siis mitään parin viikon viritelmiä ei meidän häissämme nähdä. Muuten sulhasen puolelta on hänen kumminsa, jota en itse ole nähnyt. Lisäksi minun puoleltani on isäni veljiä ja heidän lapsiaan (=minun serkkuja) joita sulhoni ei ole nähnyt. Sen sijaan äitini hautajaisissa tuli sulholle kyllä se puoli suvusta tutuksi. Me kutsumme näitä muutamia joita emme ole nähneet, koska he ovat meille tärkeitä. Minulla setäni ja serkkuni ja sulholle kumminsa perheineen. Toki voisi sanoa, että 3 vuodessa olisi varmasti ehtineet hekin matkustaa tänne etelään meitä moikkaamaan, mutta toisaalta, emmepä ole itsekään olleet tässä asiassa sen aktiivisempia . Joten meidän tapauksessamme ei ole kyse pelkästään kutsuttavien sukulaisten laiskuudesta, vaan myös meidän . Olemme aina niin kiireellä jokapaikassa, niin, että hyvä jos ehditään edes läheisimmät (vanhemmat, isovanhemmat yms.) nähdä, kun johonkin päin Suomea matkustamme sukuloimaan

Aivan loistavasti voi! Minä ainakin olen aina ollut kovin valikoiva korujeni suhteen ja haluan itse olla päättämässä omat koruni. Tämä siksi, etten ole mikään suuri korujen käyttäjä ja jos koru ei tyyliini sovi, se usein jää käyttämättä (luonnollisesti kihlasormus olisi tässä tehnyt poikkeuksen!). Joka tapauksessa arvostin kovasti sitä, että avokkini oli todella kuunnellut mitä sanoin ja pääsin itse valitsemaan sormuksen. Meillä tosin kosinta tuli sitten vasta tämän jälkeen , mutta kuitenkin.

Meillä mennään hieman synkemmissä merkeissä . Olemme harkinneet sisääntulomusiikiksi Apocalyptican Farewell kappaletta. Hiukan synkkä, mutta kaunis ja kappale, joka on meidän suhteemme aikana soinut lukuisia kertoja. Joten jos ei pelkää synkempää sävyä, niin siinä ainakin on

Me päätimme hakea musiikkiin vähän sellaista "mystisyyttä" mutta kuitenkin niin, että biisit saavat olla raskaamman musiikin saralta. Koska metallimusiikin kappaleiden sanoitukset ovat usein vähän alavireisiä, päädyimme etsimään erilaisia instrumentaalisia biisejä, joissa siis musiikki on, mutta ei kuitenkaan sanoituksia. Näitä esim. Moonsorrow - Tuulen koti, aaltojen koti tms. Häätanssia vielä toistaiseksi haemme, mutta tällä hetkellä aika vahvoilla on Edguyin Land of the Miracle , varsinaista valssia kuitenkaan tuskin haluamme.

Myös täällä heitetään ihan se oma kimppu, tietysti mikäli on kiinniottajia . Minäkään en kaipaa kuivattua kimppua itselleni tauluksi. Sitäpaitsi kukkakimpun kuivaaminen taloudessa, jossa on kaksi kissaa voisi osoittautua mahdottomaksi hommaksi

Meillä isä saattaa, vaikka kyseessä onkin siviilivihkiminen. Minä olen lapsista ensimmäinen, joka menee naimisiin ja tiedän, että isälle on todella tärkeää, että hän saa saattaa tyttärensä. En aio tätä mahdollisuutta isältäni pois ottaa ja koska vihkiminen on juhlapaikalla (tod.näk.) niin järjestetään sitten niin, että siellä saa talssia jonkin matkaa.

Me ostimme pari vuotta sitten kihloiksi hopeiset sormukset, emmekä ole katuneet päästöstämme päivääkään. Sormukset ovat säilyneet meillä molemmilla todella hyvin. Hinnan, ulkonäön, allergian ja ekologisuuden nimissä päädyimme myös hopeisiin vihkisormuksiin. Omamme tulee olemaan kalevala koru sarjasta. Itse tosiaan olen kullalle allerginen ja näin perus kultaiset sormukset oli samantien pois suljettu vaihtoehto. Olen koko ikäni käyttänyt hopeisia koruja, joista monet ovat vuosien jälkeenkin vielä näyttäneet hyvältä. Varsinkin, jos niitä on viitsinyt silloin tällöin huoltaa (esim. kiillottaa tms.).

Me kihlauduimme 2008 kesäkuussa. Kihlajaispäivä oli torstai ja perjantaina oli tiedossa sulhasen suvun suuremmat sukujuhlat. Kyseisissä juhlissa sitten juhlimme samalla myös kihlautumistamme sulhasen isoäidin toiveesta. 13 päivää kihlautumisemme jälkeen käydessämme Helsingissä (me opiskelemme Turussa ja molempien vanhemmat asuvat pk-seudulla) minun äitini luona pidimme pienet kihlajaiset (kakkua ja kahvia), joissa morsiammen vanhemmat ja sisarukset sekä isovanhemmat, sekä sulhasen vanhemmat (hänelle kun ei sisaruksia ole). Kihlautumisesta ilmoitimme muille sukulaisille joko soittamalla tai lähettämällä tekstiviestin. Tämä siksi, että omat sukulaiseni asuvat suurimmaksi osakseen pk-seudulla ja loput Tampereen lähettyvillä ja sulhasen sukulaiset Kuopiossa ja Oulussa (tosin heistä suurinosa oli sukujuhlissa) ja me itsehän asumme tosiaan täällä Turussa.

Kaksi kaasoa mullakin. Pikkusisko toisena ja hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet ihan sieltä ala-asteen ensimmäiseltä luokalta saakka, on toinen kaasoni.