Zoot

Mistä noita titaaneja tohon hintaan saa? tahtoo kans Esim. täältä.

Queenie on oikeilla jäljillä Tosin en ole aivan varma päädynkö sittenkin hieman kesäisempään ja epävirallisempaan asuun, päätöksenteko on taas yllättävän vaikeaa... liikaa muuttujia.

Jos jalometallit tuntuvat vääriltä, olisivatko ei-jalot metallit helpompia?. Itsekään en halunnut varsinaisia jalometalleja, ehsottamasti en timantteja ja perinteiset sormusmallit eivät sytyttäneet millään tasolla. Päädyttiin titaanisormuksiin, tykkään kestävyyden symboliikasta. Ovat vaan Suomessa niin pirun kalliita, että päädyttiin tilaamaan ulkomailta. Esimerkiksi täällä on hyv valikoima malleja edulliseen hintaan, ja ilman postareita. Tekevät sormuksia myös ruostumattomasta teräksestä ja tungstenista.

Tällä hetkellä kaavailen hääkengiksi joko lyhyen helman kanssa 20-reikäisiä maihareita, platformeja tai sitten pitkän helman kanssa korkkareita. Turha sitä kai massiivisia kenkiä pitkän helman kanssa laittaa.

Meillä on kihlasormukset tilattu Englannista John Greed Designilta. Tutkailtiin ensin suomalaista tarjontaa ja muita materiaaleja, mutta koska a] kulta oli ehdoton no-no, hopea ei kestä ja platina oli liian kallista, ja b] suomalaiset titaanintyöstäjät niin pirun kalliita, päädyttiin ulkomaisiin nettikauppoihin titaania katselemaan. JGD:n malleista löytyi meille mileuisat mallit sekä kihlaksi että vihkiksi suoralta kädeltä. Sormuksia voidaan myös muuttaa asiakkaan toivomuksia vastaaviksi tai ilmeisesti myös tehdä kokonaan omasta mallista, mahdollisuuksien rajoissa varmaan tietysti . Ennen varsinaista sormusta saa kalliimpien sormusten (ja varmaan niiden mittatilausten) kohdalla halvemman sormuksen kokeiltavaksi, että se varmasti on oikeanlainen. Lafka tekee myös kaiverruksen sormuksiin, sivuilla nähtävissä valittavat fonttimallit. Hinta ei päätä huimaa, kihloille tuli hintaa n. 39€/kpl + postarit 7,95, vihkistä tulee jonkin verran kalliimpi, n. 90€/kpl + kaiverrus. Ilokseni huomasin, että ovat näköjään poistaneet postarit EU:n alueelta \o/ Eikä tarvitse huolehtia tulleistakaan, kun tilaa EU-maasta toiseen. Mittausohjeet olivat selkeät (tulostettava pdf, jossa mukana mittanauha) ja niiden avulla saatiin molemmille täysin istuvat sormukset. Toimitus nopeasti kirjattuna kirjeenä, mutta nykyään alle £50 tilaukset taitavat tulla ihan tavallisena kirjeenä. Palvelu ja tiedotus kiitettävää, mutta kihlat nyt olivatkin suoraan off the shelf. Katsotaan sitten vihkin kanssa... En löytänyt suoraa tietoa, mitä titaanilaatua käyttävät, mutta olettaisin lentokoneteollisuus-viittausten perusteella, että jompaa kumpaa kahdesta kovemmasta titaanista, varma en kuitenkaan ole. Meillä kihlat ovat osittain matat, osittain kiiltävät, eikä selvää naarmuuntumista ole kummallakaan puolella havaittavissa. Tosin omani ehdin jo kertaalleen hukata, joten en voi olla ihan varma, miltä se nyt näyttäisi. Taisivat arvata mitä oli tapahtunut, kun tilasin uuden sormuksen ja lähettivät mukana nimikkokarkin lohdutukseksi

Korsetti ei ole ongelma, mieluisia on jo löytynyt. Hame on se, mikä luultavasti pitää teettää. Toisaalta tässä taas on surffaillessa mieleen hiipinyt epäilys, miltä liituraita näyttää liituraidan vieressä. Valitettavasti koko musta bustle skirt ei vaan tunnu läheskään niin mielenkiintoiselta ajatukselta kuin liituraitainen, toisaalta mustaa satiiniunderbustia on jo pippaloissa tullut käytettyä, joten haluaisin vaihtelua. Lisäksi menin löytämään vielä ihanaisen vihermustan overbustin ja nyt uhkaa taas kaikki ideat mennä uusiksi... Kun vielä osaisi päättää edes hameen mallin, merenneitoa, A:ta, bustle, jopple vai mikä. Aaaargh! Kävin vilkaisemassa ihan vain pikaisesti tuota mainitsemaasi sivua (ihan vain oman - tai oikeastaan pankkitilin - turvallisuuden takia en uskaltanut oikeasti alkaa tuota tutkimaan), näyttivät varsin hyviltä ja edukkailtakin. Ainoa mikä jäi eoäilyttämään on luiden materiaali, mahtavatko olla teräs- vai muoviluilla? Ostin Skotlannista pari vuotta sitten (valitettavasti) muoviluitetun korsetin ja se maksoi £129 (mutta olihan sitä pakko jotain skottiruutuista muistoksi saada), joten jos noissa korseteissa teräsluut on, niin ovatoa todella edullisia (which would be nice).

Juu, monesti on tullut mietittyä ohjelmaa katsoessa, että mahtavatkohan nuokaan enää olla yhdessä. Toisaalta myös toisinkin päin, eli noiden liitto nyt ainakin kestää. Melkein meinaa jänskättää

Teettämiseksi taitaa mennä. Koska vihkiminen on maistraatissa, vierastan ajatusta täydestä morsiuspuvusta. Jotain juhlavaa ja itseni näköistä haluaisin kuitenkin juhlapäivän kunniaksi päälleni laittaa. Sen tiedän, että korsetti siinä tulee olemaan pääosassa. Tällä hetkellä päässä muhii ajatus liituraitaisesta underbustista yhdistettynä mustaan paitaa ja hameesee. Hame on tällä hetkellä ongelmallisin: toisaalta olisi kiva esitellä kenkiään (luultavasti 20-reikäiset maiharit), toisaalta täyspitkään hameeseen on valmiimpi näkemys. Korsetti ja paita nyt varmasti löytyvät jostain, mutta veikkaanpa, että hameen joudun teettämään. Vahvimpana ideana mielessä on liituraitainen merenneitolinjainen hame, jossa olisi hieman viktoriaanisia vaikutteita, ei nyt ehkä mitään täysimittaista turnyyriä, mutta sopivissa määrin linjoja hieman rikkovia leikkauksia, poimutelmia ja tietty jossain määrin myös metallia Pitäisikin tiedustella kaverin ompelijakaverilta, kiinnostaisiko häntä toteuttaa moinen projekti. Ottaisin tekijäksi mielelläni jonkun, jonka tyylin tiedän ja joka ymmärtää näkemykseni. No, kukapa ei...

Aika samoilla syillä on moni muukin näköjään menossa naimisiin salaa: ensinnäkin halu välttää keskipisteenä oloa ja turhaa hössötystä, toisekseen budjetin kurissa pysyminen. Meillä on tulossa täysin salahäät, toivottavasti saadaan todistajatkin pidettyä täysin pimennossa h-hetkeen asti. Tarkoituksena olisi käydä maistraatissa muutaman läheisimmän kaveirn kanssa, karata häämatkalle ja ilmoittaa sieltä, luultavasti kortilla, sukulaisille ym. Tosin valtaosa kavereista saanee tiedon pikapuoliin vihkimisen jälkeen Facebookista... Vaikeinta tässä salanaimisessa on se, ettei suunnittelua voi oikeastaan tehdä muun kuin miehen kanssa, ja että täysin ulkopuoliset ihmiset saavat tietää asiasta ennen niitä tärkeitä ihmisiä.

Meillä ollaan täysin hys-hys -linjalla. Isä meni aikanaan toista kertaa naimisiin salaa, sain itsekin tiedon kun yritin soittaa sille ja puhelinvastaajassa pyöri nauha "Olemme häämatkalla". Olenkin aina sanonut meneväni salaa naimisiin, pistäväni ilmoituksen lehteen ja katsovani, kuka sen sieltä ekana bongaa. Ja kuinka nopeasti huhu leviää. Tosin, koska sukunimi muuttuu, kaikki Facebook-laverit saavat tiedon saman tien (jännä muuten, miten monelta meni kihlaus ohi...). Ilmeisesti tämä "salailu" on meille molemmille tyypillistä, sillä anoppi on jo pari kertaa soittaessaan kysäissyt mitä meille kuuluu, "ette oo vielä menneet naimisiin?" Koska kumpikin meistä inhoaa juhlien keskipisteenä olemista, oli meille itsestään selvää jättää juhlat pitämättä. Maistraattiin, todistajien kanssa syömään ja sitten häämatkalle, josta voikin sitten lähettää kortin kaikille muille Jos (ja luultavasti kun) suvut vaativat päitä vadille = juhlia, voimme sitten pitää jonain ajankohtana jotkin täysin epäviralliset puutarhakemut tms. ja jättää hössötyksen sikseen. Luultavasti suvuiltakin on pahiin terä taittunut kun sinne asti päästään, kun h-hetki on kuitenkin jo takana päin. Ja jos joskus alkaa kaduttaa, ettei järjestänyt hääjuhlaa, niin sen voi sitten hoitaa esim. 10-vuotishääpäivänä. Sinänsä jännä valinta itseltäni, sillä tykkään järjestellä, suunnitella, koristella, askarrella ja säätää. Kertonee siis, kuinka paljon inhoan keskipisteenä olemista... Ainoa harmillinen seikka on, että sen vähäisenkin suunnittelun, mitä tämä vaatii, joutuu tekemään kahdestaan. Kaipaisin toisinaan jotain muutakin seuraa, jonka kanssa pohtia ja suunnitella. Sekin, että täysin ulkopuoliset (pomot jne.) kuulevat asiasta ennen niitä tärkeitä ihmisiä, tuntuu vaikealta, mutta se on kai sitten se välttämätön paha. Suurin syy tälle foorumillekin etsiytymiselle oli vertaistuki.

Oh, viimeviikkoisen jakson suoranainen v*ttuilu pöljälle helppoheikkiäijälle oli suorastaan lumoavaa. Jätkähän oli sen verran kammottava, että yritin paikoin saada miehen mykistämään telkkarin, mutta toisaalta spektaakkelina vertaansa vailla. Ohjelman jälkeistä epäuskon tunnetta voi kuvata lähinnä sanoin "Ei hyvää päivää...". Kyllä tällaista tosi-tev:tä kehtaa katsoa Meidän häissä en tykännyt ohjelman/Lolan väkinäisestä tavasta ympätä sinne täysin mitenkään koko juttuun liittyviä julkimoita opastamaan hääpareja. Muutenkin siitä jäi hieman liian elitistinen ja amerikkalainen maku. Product placementin seuraamisen kannalta kuitenkin otollinen ohjelma. Mutta hirveän ärsyttävä. Satuhäät menee jotenkin kivuttomammin.

Hääpäivänä tulee seurustelua täyteen 2 vuotta, joista toinen oltu kihloissa, mutta kavereita ollaan oltu siinä vaiheessa jo 13 vuotta. Itse olen valmistunut, mies on vielä kirjoilla, mutta ei juuri opiskele... Kummallakin määräaikainen työsuhde, oma vieläpä tuota pikaa päättymässä, jatkosta ei varmaa tietoa. Vuokrakämppä, kaksi kissaa ja hirmuinen Visa-lasku, vaikka kyllähän tuo oma asuntokin polttelisi. Häiden kannalta hankalinta on oman työtilanteen epäselvyys, häämatka vaatisi lomaa, mutta sitä ei voi toivoa, kun ei ole sinne asti työsuhdetta. Ja luultavasti kaikki vakkarit on jo vieneet kesälomapaikat siltä viikolta. Tämä aikataulujen suunnittelun vaikeus rassaa kaikkein eniten. Raha ei ole isoin kynnyskysymys, kun juhlia ei ole sen kummemmin tarkoitus viettää, Visalla mennään ja maksellaan sitten myöhemmin...