Me tavattiin miehen kanssa ensimmäisen kerran viime heinäkuussa, ja seuraavana päivänä sanoin äidilleni löytäneeni sen unelmieni miehen. Parin tapaamisen jälkeen päätettiin seurustelevamme, ja kuukauden päästä ensitapaamisesta tulin raskaaksi. Neljän kuukauden päästä ensimmäisestä tapaamisesta kysyin mieheltä, mennäänkö naimisiin ja kihlat vaihdettiin. Tällä viikolla sovittiin hääpäivä ensi syyskuulle, eli tunnettu ollaan silloin 1v 2kk. Eikä tunnu yhtään siltä, että kiirehdittäisi. Ikää minulla on 24, miehellä 26. Molemmilla takana suhteita, ja viimeiset näistä oli molemmilla hyvin samankaltaiset, rankat ja opettavaiset. Mies ehti suhteessaan naimisiin (ero tuli 3kk häistä), minä ehdin tehdä lapsen eksälleni. Kummatkin ollaan oltu alusta asti sitä mieltä, että tässä on sitä jotain, tämä on sellainen "once in a lifetime"-mahdollisuus. Tiedetään, mitä kumppaniltamme halutaan ja mitä vaaditaan, ja vielä paremmin tiedämme sen, mitä emme elämältämme ja kumppaniltamme halua. Ollaan nuoria, mutta silti uskon, että tässä on se ihminen, jonka kanssa jaan loppuelämäni. Ketään muuta en halua, ja olen valmis pistämään itseni täysillä likoon suhteemme takia. Ymmärrämme molemmat, ettei vuosikymmeniä kestävä suhde tule olemaan yhtä juhlaa, mutta tiedämme, että aina niiden vaikeiden aikojen jälkeen koittaa paremmat ajat. Näillä mennään, ja toivottavasti pitkälle päästään.