Arminen

Mä kyllä väitän että kympillä saa alkosta oikein hyviä viinejä, vaikkapa chileläisiä pinot noireja. Muutenkin viinin valinnassa, kun puhutaan ruokailun yhteydessä tarjottavasta viinistä, ihan oleellisinta on se että viini sopii ruokaan, ei se pullon hinta. Kun ruoka ja viini täydentävät ja tukevat toisiaan, saa sekä ruoasta että viinistä parhaimmillaan paljon enemmän irti. Kannattaa ehdottomasti käydä alkossa kyselemässä, myyjiltä saa yleensä tosi ammattitaitoista ja ystävällistä palvelua sopivien viinien valinnassa.

^Oletko jo tutustunut Villa Furuvikiin ja Jollaksen kartanoon? Molemmat voisivat sopia kriteereihisi. Meillä oli häät jälkimmäisessä paikassa eikä valittamista juuri minkään suhteen. Meillä tosin häät oli syyskuussa joten ulkona emme niitä viettäneet, mutta varmaan jonkin katosviritelmän tai telttaratkaisun saisi pihalle. Paikat ovat Laajasalossa, siis merimatkaa ei ole ja autolla pääsee perille asti.

Miten olisi Tapanilan VPK?

Mä ostin puvun helmikuussa ja häät oli syyskuussa. Tilattu puku tuli kesäkuussa joten hyvin jäi aikaa muutoksille. Olisin voinut ostaa vähän myöhemminkin mutta tuo oli viimeinen ajankohta jolloin puvusta sai 15 % alennusta. En itse ostaisi pukua yli vuotta etukäteen, koska muoti ja oma maku / mielipide voisi ehtiä muuttua ja vielä ihanampi puku löytyä myöhemmin. Mutta kukin tavallaan, kannattaa kuitenkin käydä katsomassa pukuja hyvissä ajoin jotta päätöksen voi tehdä helpommin sitten kun sen aika tulee! Ja Adeleinille sanoisin että minäkin pudotin häihin muutaman kilon. Puvusta tilattiin kokoa pienempi kuin sovituskappale oli, ja se istuikin aivan täydellisesti. Nyöriselkä antaa tosiaan vähän joustonvaraa ja ompelija voi tehdä lisämuutoksia tarvittaessa.

Meillä oli pääosa teksteistä Gabriolalla ja otsikoissa sekä esim. kutsussa nimissä käytettiin koukeroisempaa Chopin Scriptiä.

Gallup: mikä oli tai on viikonpäivä teidän vihkimiselle, ja koska juhlitte jos juhlitte naimisiinmenoa?

Vieraana yksitoista kertaa, lisäksi omissa. Juhlittu on siskon, kavereiden, serkun, tädin ja miehen kavereiden häitä, ja aika perinteisiä juhlia on ollut.

^ Mites joku ihana täyteläinen lihapata? Esim. kreikkalaistyylinen lihapata stifado, joka on nopea valmistella ja vain paranee hautuessaan (vaatii vähintään 2 h uunissa). Stifadoon ei tule edes mitään kasviksia jotka voisivat lössähtää. Sen voi tehdä edellisenä päivänä ja lämmittäessä ei todellakaan tarvitse pelätä että on liian kauan uunissa. Toinen hyvä pataruoka on burgundinpata, mutta se on vähän isotöisempi. Lasagne voi olla haastava, koska se saattaa kyllä kuivua uudestaan lämmitettäessä. Stifadoon tulee kai perinteisesti lampaanlihaa, mutta olen itse tehnyt naudan kulmapaistista ja HYVÄÄ tuli! Riisi sopii lisukkeeksi. Aika halpakin, kun kulma- tai ulkopaisti ei ole sieltä kalleimmasta päästä, ja muuten tarvii lähinnä punkkua (halpa kelpaa), tomaattimurskaa ja joitakin mausteita.

Vastalause, toi ykkönen on ihan upea niin väreiltään, malliltaan kuin materiaaleiltaan, wau! Kannatan ehdottomasti sitä! Korsettia alle vaan jos ei muuten vyötärö tule riittävästi esiin, mutta periaatteessa tuon mallinen puku sopii varmasti sun vartalonmallille.

Möö, siis miten uskonnon etiikka liittyy kasvissyönnin etiikkaan? Minusta siinä on vissi ja iso ero. Kasvissyöjien eettinen ratkaisu perustuu siihen että he eivät halua tuottaa eläimille kärsimystä. Miten sillä nyt on uskonnon ja Raamatun kanssa yhtään mitään tekemistä?

No, kyllä mä luulen että ne jotka itse häänsä järjestävät ja siellä haluavat tarjota pelkkää kasvisruokaa tekevät sen nimenomaan eettisistä syistä. Mun tuntemista kasvissyöjistä kaikki on näitä etupäässä eettisistä syistä lihan jättäneitä, toki ajan mittaan lihan maku käy varmasti vastenmieliseksi. Edelleen, minusta olisi hyvin epäkunnioittavaa olla syömättä häissä tarjolla olevaa kasvisruokaa jos ei ole mitään allergioita tms. syytä siihen. Kun kaikki meistä kasviksia kuitenkin syö (toivottavasti) - se siis on ihan oikeaa ruokaa ja erittäin hyvää onkin hyvin tehtynä, vain ilman sitä lihaa. Ei siitä tarvitse minusta pillastua, syököön kukin sitten kotonaan ihan niin paljon kuolleita eläimiä kuin haluaa. Ja siis olen itsekin sekasyöjä. Sen verran kunnioitan kasvissyöjiä että ei tulisi mieleenkään edes ajatella, että siinä olisi jotain kummallista että he tarjoaisivat vain kasvisruokaa muillekin. Luomu- ja lähiruoka taas on enemmänkin tiedostavan ihmisen valinta kuin varsinainen eettinen ratkaisu, ei verrattavissa vegetarismin etiikkaan.

Mä olen kanssa sitä mieltä että ei ole mikään pakko tarjota häissä liharuokia jos on itse vannoutunut kasvissyöjä. Itse syön myös lihaa mutta olisin vieraana oikein mielelläni häissä, jossa on vain kala- ja kasvisruokia tai vaikka pelkkiä kasvisruokia tarjolla. Ei mun juhlat siitä menisi pilalle, ja monet kasvisruoat (ja kala) on sitäpaitsi tosi hyviä! On se nyt kumma jos ei yhtä iltaa pärjää ilman pihvejä ja paisteja. Tärkeintä on että ruoka on hyvää ja tilaisuuteen sopivaa ja sitä on riittävästi ja ruokajuomat sopii sen kanssa

Ei ollut, korkeintaan vähän outoa. En juurikaan tykännyt omasta sukunimestäni, ja miehen nimi kuulostaa paljon paremmalta, lähes soljuvalta, etunimeni kanssa. Tämä olikin suurin syy että nimeä vaihdoin, sen kummempia periaatteellisuuksia ei asiaan liittynyt Olen tyytyväinen että vaihdoin nimeä, vaikka nyt mulla on paljon enemmän täyskaimoja (tyttönimeäni on alle tuhat, miehen sukunimeä taas jotain 7000!).

Tässä meidän 30 hengen pihistelyt ja satsaukset. Panostus: - juhlapaikka (ei halpa muttei nyt kauhean kalliskaan Helsingin mittakaavassa, mutta meille mieluinen) - ruoka ja juoma (ei nämäkään sieltä kalleimmasta päästä, tärkeintä että oli hyvää): vaikka tykkään ruoanlaitosta ei olisi tullut mieleenkään alkaa itse tekemään häihin, niin paljon oli muutakin järkkäiltävää... Siis pitopalvelu, josta myös tarjoilijat - hääkakku, tehtiin tilauksesta täysin omien toiveiden mukaan, tosin sekään ei nyt niin kallis ollut (hinta 4,50 / hlö + kuljetus parikymppiä) - minun hääpukuni: halusin sen yhden päivän elämässä olla prinsessa - kukat: ei ehkä aluksi ollut tarkoitus panostaa niin paljoa, mutta lopputulos olikin aivan upea ja kruunasi juhlatilan Pihistys: - ei hääautoa - ei bändiä (ei tykätä tanssimisesta), musat tuli tietokoneelta - juomat tuotiin itse - ei heittokimppua - sormusta lukuun ottamatta ei uusia koruja (eikä muuten alusvaatteitakaan ) - iltapalat tuotiin itse (äiti teki) - ei kallista sormusta (timantit ei kyllä olekaan mun juttu) - valokuvaaja pari tuntia paikalla: miljöökuvat, ryhmäkuvat ja muutama tunnelmakuva riitti "virallisiksi" kuviksi meille hyvin - koristelut kukkia lukuunottamatta vähäiset: tuikut ja tuikkukuppeja Ikeasta a 50 snt - hääyö kotona - kaukaa tulleet majoittui juhlapaikalla (iso plussa) - siivottiin juhlapaikka itse seuraavana päivänä (tämä oli osin myös järjestelykysymys) - perus-kiitoskortit Ifolorilta, 12,90 / 10 kpl

Kyllä se ihan varmasti näkyy kustannuksissa että ollaanko pk-seudulla vai jollain pienellä paikkakunnalla. Meillä meni 30 hengen häihin lähemmäs 6000 euroa, joista puolet paikanvuokraan, ruokiin, tarjoiluun ja juomiin. Tosi vaikea Helsingistä on löytää minkäänlaista tilaa ainakaan alle 600 euron, ja silloinkaan kyseessä ei ole mikään hulppea tai iso paikka. Arvioisin nyrkkisääntönä, että Helsingissä saa laskea 30-80 hengen häihin n. 100 euroa / hlö peruskustannuksiin (tila, ruoka, tarjoilu, juomat) varmaan riippumatta siitä ollaanko liikkeellä tila + pitopalvelu vai ravintola -meiningillä. Ainakin jos tila on sellainen peruskiva, ei halpa mörskä muttei se hienoin ja kalleinkaan ja jos tarjotaan alku- ja lämmin pääruoka ja hääkakku sekä kaikki juomat (kuohuva, viinit, avec, booli / drinkkejä yms.). Ehkä isommista häistä saattaa jo päästä vähän halvemmalla per henkilö. Tähän päälle hääpukeutuminen, kampaaja, koristeet, kukat, valokuvaus, bändi, kuljetukset, hääyö hotellissa, sormukset yms. niin ei ihme että summa menee helposti viisinumeroiseksi. Meiltä jäi noista "ekstroista" aika paljon pois ja siksi päästiin niinkin "vähällä"...