Skybride

Mielestäni piha ei ole kovin suuri, tosin muistelen Selenan sanoneen, että siellä pihallakin on vihitty pareja. Joten ehkä se sittenkin on suuri. Pihalle myös pääsee salista kätevästi takaoven kautta, eli ei tarvitse kiertää koko rakennusta päästäkseen takapihalle. Etupihalla on katos ja parkkipaikka ja se on enimmäkseen asfaltoitu. Etupihan näkymistä saa jonkinmoisen käsityksen Google Street Viewin avulla. Tästä. Lähellä on kerrostaloja, mutta itse juhlimme talvisaikaan illalla, joten en kiinnittänyt niihin juuri huomiota. Kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä Selenaan ja käydä katsomassa paikkaa itse, nythän pihat vielä ehtii nähdä ennen lunta.

Tuo on muuten sitten ihan keskustelupalstalegenda - tosi erittäin sitkeä sellainen - että olisi jonkun etiketin mukaista antaa tarjoilujen arvoinen lahja. Ei päde Suomessa. Eihän sellaista voi mitenkään tietää etukäteen, eikä mielestäni ole tahdikasta edes pohtia, minkä verran rahaa kemuihin on upotettu. Ja paljonko on oma osuus siitä. Entä pitäisikö siitä sitten vähentää omat kulut? Siis juhlavaatteet, mahdolliset matkat ja yöpymiset? Hullu ajatus minusta. Itsekään en ole koskaan osannut juurikaan ajatella lahjan arvoa, vaan olen yrittänyt antaa sellaisen lahjan, joka ilahduttaa saajaa/saajia. Ja tietysti oma senhetkinen rahatilanne on pitänyt ottaa huomioon. Ainoastaan isomman porukan kimppalahjoissa olen katsonut, että yhteissummasta tulee kimppalahjalle sopiva, eli että 8 hengen kesken ei anneta sentään mitään 20 euron lahjaa. En siis tällä tuomitse ketjua, minusta tämä on hauskaa ja hämmentävää luettavaa mutta halusin vain oikoa tuota outoa etikettikäsitystä.

Tila on vain iso yhtenäinen sali. Meidät vihittiin WB:ssä. Järjestimme pöydät toiseen päähän niin, että keskelle salia pöytien ja tarjoilupöydän väliin jäi aukea paikka. Siihen asetimme pöydän "alttariksi". Vieraat seisoivat vihkimisen ajan ympärillämme. Tilaisuus oli mielestäni oikein kaunis, itse en kaivannut sen monimutkaisempaa järjestelyä. Pyysimme vieraita tulemaan vasta juuri ennen vihkimisen alkamisajankohtaa ja kaasot ohjeistivat heidät paikalleen. Näin kukaan ei väsynyt seisomiseen tai muutenkaan mennyt pöytiin istumaan ennen aikojaan. Me suoritimme "sisääntulon" invavessasta! Se on onneksi sellaisessa kulmassa saliin nähden, etteivät vieraat nähneet mistä tulimme. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla kokonaan muualla ja saapua paikalle vasta vieraiden jälkeen. Myöhemmin illalla tuo "vihkimisaukio" toimi tanssilattiana, joten tyhjä tila ei tuntunut hassulta. Kovin isolla vierasmäärällä tämä järjestely ei toimi, mutta meidän alle 50-henkiselle juhlaväellemme se toimi oikein hyvin.

Hmm, mitä ajattelet, että kuvaaja voisi tehdä kaatosateelle? Ainakin itselleni syy, miksi ei haluttu ottaa miljöökuvia sateessa oli kastuminen. Sade visuaalisena elementtinähän voisi näyttää ihan hauskalta valokuvissa, jos siihen ei liittyisi vaatteiden kastuminen, meikin valuminen ja tukan latistuminen. Valokuvaajalla ei ole välinevalikoimassaan isoa sateenvarjoa jonka voisi levittää kuvattavien ylle. Jonkinlaista katosta tietysti voisi hyödyntää, mutta jos ei halua sen näkyvän kuvissa, pitää ottaa aika tiukkoja rajauksia. Meidän sisäkuvia ei otettu studiossa vaan miljöössä nekin, mutta vain sisätiloissa. Pitää vain etsiä sopiva rakennus.

En ole Cielo mutta ehkä vastaukseni silti kelpaa. Nettisivujen mukaan: Lauantain tilavuokra 1000 €/päivä Siivous 65 € Tarjoilija 30 €/tunti (En osaa sanoa millä matematiikalla tarjoilijoiden määrä lasketaan.) Tähän pitää lisätä Menu/hlö x syöjien määrä Valaisimet, mikit ja muut esineet mitä mahdollisesti haluaa vuokrata. Nettisivuilla kerrotaan tarkemmin mitä hintaan kuuluu.

Tuo varmaan riippuu niin kuvaajasta ja hänen aikatauluistaan, että lienee paras kysyä suoraan häneltä. Me varauduimme säähän miettimällä sekä sisä- että ulkokuvauspaikan. Lopulta käytimmekin molempia, koska aluksi satoi. Kun sää selkeni, siirryimme ulkomiljööseen.

Päätös taisi jo syntyä, mutta minäkin äänestän vasemmanpuoleista. Tosin itse laittaisin myös kutsu-tekstin samalla värillä kuin kiekurat jos se vain on mahdollista.

Ja voihan sen "priorityn" tekstata kauniisti siihen postimerkin viereen vaikkapa kalligrafiatusilla tai printata tekstin vaikka paperille samalla fontilla jota käyttää kutsuissa (tai mahd. osoitetarroissa) ja liimata siihen postimerkin viereen. Näin siitä tulee kaunis, mietitty yksityiskohta kuoreen.

Auttaisi varmasti, jos osaisit kertoa millä tavalla erilaista kappaletta haet. Häitä on niin moneen junaan, ettei mitään kauhean tyypillistä tai epätyypillistä juuri ole.

Meillä oli spotify (paitsi häävalssin osalta, joka tuli cd:ltä). Olin tehnyt huolella pari eri soittolistaa valmiiksi (illallisen ajalle omansa ja loppuillaksi omansa) ja ostanut Premiumin. Tämä siksi, että emme halunneet mitään b-luokan humppapumppua ja laadukkaaseen bändiin ei olisi ollut varaa. Lisäksi epäilin, ettei vieraista löytyisi juurikaan tanssihaluja. Olen tyytyväinen valintaamme. Saimme ne kappaleet jotka halusimme ihan aitoina versioina ja maksoi sen kympin. Käytännössä osoittautui, että bändi/tubaduuri olisi ollut liian dominoiva pienissä juhlissa. Tanssimme sen mitä tanssimme, mutta kun se hupi lakkasi kiinnostamasta, tyhjä tanssilattia ei ollut kiusallinen kuten livemusiikin kanssa olisi ollut.

Kyllä se sattuu sisällä ja ulkona, lumella ja nurmella kun kaatuu ja raahautuu sen köyden perässä. Ja itse en häävieraana kyllä moisesta ilahtuisi, varsinkaan jos pakotetaan osallistumaan jollain "kun nyt satut olemaan kaveripiirin pitkähiuksisin tyyppi" tyylisellä syyllä. Ja pelkäisin kyllä myös korkojeni puolesta tuollaisella ohjelmanumerolla. Se taas, jos ei vedetä köyttä "tosissaan" vaan vähän nyitään ja toinen puoli antaa sitten periksi on maailman laimeinta. Kunnon kisa tai ei mitään, on minun mielipiteeni. Ja oma juhlamieli kyllä latistuisi jos tuon (nöyryytyksen) jälkeen joutuisi vielä vaihtamaan omat kalliit ja mietityt juhlasukkikset joihinkin vessakorin tod.näk. vääränkokoisiin ja -värisiin tai parsimaan pukuani sillä aikaa kun toisen maiskuttelevat pitopöydässä. Eli unohtaisin kyllä tämän idean. Jos syömään ei voi mennä ihan normaalisti vaan se halutaan ratkaista jotenkin kilpaillen, voittehan laittaa vaikka appiukot ottamaan muutaman erän kivi-paperi-saksia. Tai jakaa kaikille sisään tullessa arpaliput. Voittaneen arvan saaneen vieraan pöytä aloittaa (ja vieraalle voi antaa vaikka jonkun henkilökohtaisen palkinnon kuten skumppapullon kotiinviemisiksi).

Aamen. Olen samaa mieltä tästä! Jep, ennen uudistusta kakkosluokassa sai lähettää vain jos lähetti vähintään 20 kirjettä/korttia kerralla. Siksi se olikin mahdollinen vain joulukorteille ja hääkutsuille ym. isoille postituserille. Itse en sitä voinut hyödyntääkään, koska postitettavia kutsuja oli liian vähän. En myöskään usko, että kukaan kutsun saanut kiinnitti huomiota käytetyn postimerkin hintaan. Tai ainakin toivon, että kuoren sisältö kiinnosti ja ihastutti enemmän.

Kuuntele elokuvan Amelié soudtrack, siellä on kauniita pianokappaleita.

Luulisi kirjastosta löytyvän.

En missään nimessä yritä kiistää sitä, etteivätkö kuvanne voisi onnistua, sanottakoon se nyt tähän alkuun. Sitä en vaan ymmärrä, miksi nimen omaan ammattikuvaaja saisi ihmiset jäykistelemään enemmän kuin joku hääparin harrastelijatuttava? Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta. Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei. Toisaalta, omakin isäni on melko "edistynyt" valokuvaaja, mutta suurimmalle osalle vieraista ihan yhtä tuttu kuin tuo palkkaamamme ammattilainen. Noin yleisesti olen tätä ketjua lukiessa usein kiinnittänyt huomiota siihen miten moni mainitsee että kuvaamaan tulevalla henkilöllä on järkkäri. Joka toisella ihmisellähän on nykyään järkkäri. Ja järkkärissä kiinni se kittilinssi, joka tuli kameran mukana ostaessa. Harva tajuaa, että pelkkä "järkkäri" ei tee hyviä kuvia, vaan aika paljon merkitsee se, millainen linssi siinä on kiinni. Etenkin jos olosuhteet ovat vähän haasteellisemmat eli valoa on vähän. Mutta tärkeintä on tietysti se, että hääpari on tyytyväinen lopputulokseen, ja jos se toteutuu, ei ole väliä vaikka kuvat ottaisi kotitonttu.