irppis

Huh, kaikki sympatiat kyllä täältä.. ei ole helppoa asiakaspalvelu ei. "Soittagaaaah pharanoidh"

^ Juu on.. (jos siis nyt puhutaan niistä alkuperäisistä briteistä) :

Juujuu! Oli tietenkin! Meillä on sen verran nuorekas mamma ja niin hyvä ystävä etten ikimaailmassa olisi jättänyt kutsumatta. Mukana oli siihen asti että lähettiin loppuyöstä baariin. Itse olin myös mamman polttareissa kun alkuvuodesta meni naimisiin.

Kyllä muuten menee.. ;D No, okei.. ei tietenkään lähellekkään kaikki mutta kun juuri nyt nuo Chipparit samassa lauseessa mainitsit.. 8-)

No mut ei kaikkee voikkaan käsittää jos ei ymmärrä mistä puhutaan.. : Mutta se siitä.. P.S. Se siis oli sarkasmia.

Mä meinasin jo tohon mun viestiin kirjottamaan että ei, en strippaa.. ;D Promoja tehny muutaman vuoden sivuhommana, ja meitä palkattiin esmes polttareihin tarjoilemaan ja viihdyttämään poikia sun muuta..

Kommentoin vaikka minulle et tota sanonutkaan.. Siinä ei kauheesti "ylimääräistä" itsetuntoa kyllä tarvita. Mä oon tehny jonkin verran polttarikeikkoja, ja kyllä siellä sillointällöin sulhanen bestmaneista (naimisissa tai menossa naimisiin itsekkin) puhumattakaan koittanut saada pikkasen "extra palveluja".. :-/

Tämä menee muuten jo niin OT:ksi alkuperäiseen aiheeseen verrattuna että kuuluisi jonnekkin yleiseen pettämisketjuun..

Tässä mä siis olen ihan samaa mieltä! En mä mitään pelotellut ole!! Mutta jos itse on kokenut vastaavan tilanteen, ja sitä ennen miettinyt ihan samaa kuin muutkin tyyliin "eihän meidän suhteessa mitään tapahdu kun luotetaan toisiimme ihan täysillä", niin voi sitä nyt mielestäni sanoa, että aina kaikki ei ole siltä miltä ne näyttää. Tätä sanoisin realismiksi, en pelotteluksi. Niin varmasti (ja onneksi) näkeekin, jotkut vaan ei näe. Tällä en nyt tarkoittanut ketään erityisesti, mutta niihinkin olen törmännyt jotka ei onnellisuuksissaan tajua mitä selän takana tapahtuu(kuten esmes minä ja moni muukin), se on inhimilistä. Tästä mä olen myös täsmälleen samaa mieltä, kuten edellisessä viestissäni jo kirjoitin..

Todennäköisyydestä tässä ei ole mielestäni puhuttu? Mutta se, että luullaan ettei pettämistä vaan yksinkertaisesti tapahdu jos vaan kovasti luotetaan toiseen särähtää mun korvaan. Toki se luottamus parisuhteessa on kaiken aa ja oo, mutta kun se ei vaan aina riitä. Edelleen tällä palstalla on siitä eläviä esimerkkejä, allekirjoittanut mukaanlukien. Myös tuttavapiiristä löytyy sekä miehiä ja naisia joitten parisuhteet on muka kunnossa, ja luotto 100% mutta silti sitä ollaan käyty vieraissa. Sairas mustasukkaisuus ja koko aikainen epäily ei tietenkään kuulu terveeseen parisuhteeseen, mutta ihan sydämestäni toivon, että kaikki osaa tarpeen tullen kurkistaa niitten kuuluisin vaaleanpunaisten lasien läpi "tosielämään" koska joskus, siis todellakin vaan joskus sieltä saattaa löytyä jotain sellaista mitä ikinä ei olisi voinut kuvitella tapahtuvan. Mä en sitä valtettavasti tajunnut tehdä (mutta loppujenlopuksi se taisi osoittautua mun elämäni "parhaaksi virheeksi" ). Ja siis tosiaan toivon, ettei kenenkään tarvitse käydä elämässään läpi tollasia juttuja mutta joskus vaan joutuu vaikkei itsekkään olisi uskonut.

Ei se vaan tuolla kaavalla aina mene, vaikka kuinka luulisi tietävänsä.. :-/ Tälläkin palstalla ollut monta tarinaa, jotka tukee aikaisempaa lausettani. Valitettavasti.

No, jos näin ajatellaan niin varmaan olisi ihan ookoo laittaa esmes homot ja varsinkin suomenruotsalaiset (jotka ONNEKSI edustavat marginaalista vähemmistöä) morsion maun mukaan pukeutumaan/käyttäytymään..? : Ja ne häävieraat voi valita, jos ennalta tietää mitä paketissa tulee, mutta kenenkään pukeutumiseen/persoonallisuuteen ei taas voi eikä saa oli sitten kyseessä hurri vai angstinen teini. (Lisään että se on tietenkin asia erikseen jos joku haluaa tieten tahtoen sabotoida juhlaa) Muoks. kirohärö

No nykyään taitaa olla? Joillakin teineillä toi muutos tapahtuu jotakuikin yhdessä yössä.. Ajoitus nyt sun kannalta vähän väärä, mutta sille ei oikein kukaan mitään voi. Ja pahinta mitä sä voit tollaselle murkulle sanoa on että "No laittaisitko ne saparot takaisin päähän, että saadaan kivat kuvat?". Ihmisen kehityksen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että nuoruudessaan kokeilee rajojansa, vaikka ne ei aina vanhempia/muita miellyttäisikään. ( itse olin murkkuiässä just tollanen, myönnettäköön, ja olisin kapinoinut kahta kauheammin jos joku olis mulle tollasta laukonut.. :)

Anteeksi, mutta tää kuullostaa aika julmalta kun puhutaan ihan oikeista ihmisistä eikä esim. juhlapaikan rumista tuoleista. Ajattele niin päin että jos menisit kaasoksi goottiystäväsi häihin, ja morsian vihjailisi/ käskisi että voisit näyttää ehkä hieman vähemmän kalevalasta karanneelta, ja että hän haluaa saada omasta mielestään nätit kuvat jotka ei onnistu sinun ollessa niissä omana itsenäsi.

Meillä laitettiin ihan vasempaan sormukset.. En nyt kuollaksenikaan muista, että miten se kihlasormusosio meni. Pappi kyllä kertoo kaiken, ja se tietenkin vaikuttaa asiaan että tehdäänkö se kihlaus samalla vihkimisen kanssa vai käydäänkö etukäteen kirkossa tekemässä kihlaus.

Mä voin joihinkin kysymyksiin vastailla. Oon itse mennyt naimisiin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, ja serkku meni naimisiin Uspenskissa. Kerron siis enemmän Uspenskista koska Kolminaisuudessa ei kauhean moni näköjään naimisiin mene (itse halusin siellä, koska mummini vihittiin myös siellä). Kihlauksesta: Jos paria ei ole kihlattu ennen vihkipäivää (kirkossa) niin se tapahtuu yleensä käytävän alkupäässä josta sitten siirrytään lähemmäksi alttaria. Toimituksesta: Jokainen tietämäni pappi opastaa kokoajan kuiskaten mitä tapahtuu seuraavaksi. Siitä ei siis kannata paineita ottaa! Ristinmerkkiä ei ainakaan me olla tehty missään vaiheessa.. :-? Ikonit suudeltiin, ja vaikka (ex)-mies oli luterilainen niin pussaili kiltisti oman ikoninsa. Sama oli serkun häissä. Siellä mentiin sisälle sivuovista, mutta riisit heitettiin sitten kun pari tuli ulos pääovista. Se on tosi kätsyä orttarihäissä, että kun onnittelut tehdään yleensä siinä alttarin edessä toimituksen jälkeen niin vieraat sitä mukaa siirtyy ovelle, kerää riisit, ja luonnollisesti sitten hääpari tulee viimeisenä ulos kun viimeiset ovat onnitelleet. Kynttilöistä: Meillä oli ihan normaalipituiset, mutta kun toimitin koristelemani kynttilät Mitrolle ennen serkun vihkiäisiä (siis kirkossa jo kuitenkin), käytiin seuraava dialogi: Halattiin siinä ensin.. Mitro: Uuuuhlalaa, mikäs Anitra Ahtola se sieltä tulikaan? (viittasi varmaan mun melko paljastavaan asuun..)(ja koko Uspenski hörähti nauruun, koska me kaasot tultiin viimoisena kun kaikki vieraat jo hiljaa odotteli alkua) Mä: HÄ?!? Juuh, kiittikiitti.. Mitro: Saakos teiltä sellaisia viininpunaisia kenkiä? Niinkuin samanlaisia kuin Paavilla? (tietää missä oon töissä) Mä: Juuh, saa. Tässä olisi nämä vihkikynttilät. Mitro: Siis nämä on lyhyet? Minä vartavasten sanoin, että pitää olla ne pitkät! Mä: Juu, kukaan ei mulle kertonut.... (eli mun lahopää serkku oli unohtanut) Mitro on IHQ! Harmi, ettei aikoinaan päässyt mua vihkimään.. No, enivei. Ainakin siis Uspenskissa/ Mitro toivoo pitkiä kynttilöitä. Koristelun mä tein sellaisista Tiimarin pienenpienistä paperiruusuista, joissa varren sisällä menee rautalanka. Siihen sitten kiedoin vielä silkkinauhaa, että pysyy kasassa. Tuli TOSI nättejä!

Noista sormuksista.. Meillä pappi laittoi sormukset automaattisesti vasempiin sormiin, vaikka mä olin jo oikeeta tarjoamassa. ???

Meiltä lens mun stringit.. Johtu tosin siitä, että sukkanauha oli unohtunu kotiin.. : Stringien nappaaja sai myöhemmin lunastaa sukkanauhan stringejä vastaan.