Modiana

-Karkaaminen vihille maistraatissa reilusti ennen juhlapäivää -Avioliiton siunaamistilaisuudessa kirkkona kotikirkkoni -Minulle valkoinen prinsessahääpuku huntuineen ja tiaroineen kaikkineen -Sulhasellakin valkoinen puku -Sekä suomalaista että afrikkalaista ruokaa, kulttuuritaustojemme mukaan mutta tärkeintä se, että ruoat maistuvat meille molemmille -Meille hääparina oma pöytä, ei kuitenkaan kaukana juhlavieraista -Reilunkokokoinen tanssilattia ja discovalot -Soittolistat täynnä molempien mielimusiikkia -DJ -Kynttilöitä -Vaaleanpunaisista pioneista koottu hääkimppu -Teemavärit valkoinen ja pinkki näkyvät kaikessa kutsuista alkaen -Matalat korot kengissäni -Dokumentaarinen hääkuvaus

Niin kauan kuin se minusta on kiinni, niin näitä ei tulla näkemään/kuulemaan/tekemään meidän juhlapäivänämme: -vieraiden myöhästymisiä kirkosta (jos tiedät, ettet ole ajoissa paikalla, älä tule ollenkaan! en halua että kirkon ovi käy kymmentä kertaa sen jälkeen kun se on perässäni suljettu) -suomalaista iskelmämusiikkia missään muodossa - ei kuultuna, ei laulettuna -humppäbändiä -"tunnista näistä sääristä oma aviomiehesi" - / "tunnista näistä kasvoista oma aviovaimosi" -leikkejä, HYI KAMALA! -istumajärjestystä (sulhon kanssa yhdessä sovittu juttu) -törsäämistä sormuksiin (kauniit saa vähemmälläkin) Siinäpä hieman listaa tältä neidiltä.

Meilläkin kaksi kaasoa ja yksi bestman. Mieheni ei halunnut ketään muuta kuin tämän yhden ja itse taas pidin itsestäänselvyytenä, että otan kaksi kaasoa.

Olen aina ajatellut ottavani kaksi kaasoa sitten, kun naimisiin pääsen, ja niin kävi, että kaksi valitsin ja molemmat suostuivat heti! Toinen on ystäväni, jonka olen tuntenut nyt noin 7 vuotta. Olemme samasta kaupungista kotoisin (nyt kumpikin muuttanut toisaalle ja vielä suht samoihin aikoihinkin eli tämän vuoden keväällä ) ja aina olleet läheisiä. Toinen kaasoni on myöskin yksi rakkaimpia ystäviäni. Hänet olen tuntenut viitisen vuotta, siitä asti kun aloitimme opiskelut samassa amk:ssa. Hänestä tiesin heti, että olemme ystävinä sielunkumppaneita. Hän meni naimisiin viime vuoden helmikuussa, joten nyt hän on suurena apuna omien häitteni järjestämisessä, kun hänellä on jonkin verran kokemusta.

Näköjään viime viikolla kirjottelin tänne, mutta en ollut kirjautuneena sisään. Olen siis naimisiin menossa salaa 24.8, vähän reilun kahden viikon päästä. Paikalla tulevat todistajina olemaan molemmat kaasoni sekä mieheni bestman. Päätimme nyt, että emme kerro asiasta edes omille vanhemmilleni, he saavat tietää asiasta ensi kesänä niin kuin ystävämmekin. Mieheni vanhemmat ja veljet Nigeriassa kyllä tietävät asiasta, sillä he hoitivat miehelleni esteettömyystodistuksen sieltä. Mieletöntä ajatella, että jo parin viikon päästä saan miehekseni sen itselleni kaikista parhaimman!

Olenkin jo 24.8 menossa naimisiin Lahden maistraatissa "salahäissä".

Aloin seurustella mieheni kanssa viime vuoden kesäkuussa, tämän vuoden kesäkuussa menimme (salaa) kihloihin, tässä kuussa menemme maistraatissa naimisiin ja ensi vuoden heinäkuussa pidämme kirkossa avioliiton siunaamistilaisuuden sekä hääjuhlat. Hääpäivämme tässä kuussa on 24.päivä eli n.2,5 viikon päästä ja muille se tulee olemaan päivä, jolloin menimme kihloihin. Emme siis paljasta todellisia naimisiinmenoaikeitamme, vaan annamme läheistemme luulla, että menemme naimisiin "vasta" silloin ensi vuoden heinäkuussa. Olemme olleet yhdessä siis nyt 1v 2kk kun astelemme avioliittoon ja 2v 1kk kun saamme liittomme siunatuksi ja juhlituksi läheisten läsnäollessa.

Itse kysyin Porvoon suom.srk:sta eli kotiseurakunnastani (nykyisin asun Lahdessa) avioliiton siunaukselle aikaa tuossa oliskohan ollut huhtikuun puolella. Toivottu ajankohta olisi siunaukselle heinäkuu 2011. Kysyin suoraan eräästä lauantaipäivästä ko.kuussa ja sainkin heti listan kellonajoista, jotka olivat vielä varattavissa ja nappasin siitä sitten hyvältä kuulostavan. Mieheni ei ole kristitty, mutta itse olen luterilainen, joten saamme siunauksen kuitenkin järjestettyä ja vielä kotikirkostani, niin asiat ovat oikein hyvin. Päivämäärä ja kellonaika siis jo varattu!

23-vuotias olin viime kesäkuussa kun tapasin ensimmäistä kertaa tämänhetkisen, nigerialaisen poikaystäväni ja hän todella on kaikkien aikojen ensimmäinen poikaystäväni. En siis ehtinyt seurustelemaan suomalaisen pojan/miehen kanssa, mutta en osaa sitä kaivatakaan. Nykyisestä poikaystävästäni tulee myös aviomieheni ja tällä mennään.

Suomessa tuntuu olevan aina vain enemmän ja enemmän nigerialaisia ja varmasti täälläkin saattaa olla joitakin jotka seurustelevat nigerialaisen kanssa tai ovat kihloissa tai naimisissa. Itse olen kohta vuoden seurustellut nigerialaisen miehen kanssa ja häitä suunnittelemme. Olisi kiva kuulla käytännön kokemuksia hääjärjestelyistä ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta hääpäivänä. Eli siis tänne nimenomaan kokemuksia suomalais-nigerialaisten häiden suunnittelusta ja toteuttamisesta!

Olemme noin vuoden sisään menossa miekkoseni kanssa naimisiin Lahden maistraatissa, mutta viime aikoina olen myös miettinyt vihkimistä virkapaikan ulkopuolella. Se kuitenkin kuulemma maksaa, joten osaisiko joku kertoa miten paljon? Ja millaisiin paikkoihin olette saaneet maistraatista jonkun vihkimään?

Lähtotilanne: minä olen evankelisluterilainen, mieheni ulkomaalainen ei-kristitty. Tulemme menemään naimisiin ensin maistraatissa edellä olevan syyn takia, mutta koska en ole pelkästään moisesta vihkimisestä koskaan haaveillut ja tunnen uskoni olevan vahva, otamme myös avioliiton siunaamisen kirkossa. Tästä siunaustilaisuudesta tuleekin sitten unelmieni häät ja hääjuhlaa vietämme myös samana päivänä. Tarkoitus on maistraatissa siis ensin vihkiytyä ja joidenkin kuukausien päästä siitä viettää kirkkohäitä ja hääjuhlia. Kehottaisinkin heitä, jotka eivät koe olevansa uskossaan vahvoja mutta ovat kuitenkin kirkon jäseniä niin jättämään kirkollisen siunaamisen väliin. Miksi tehdä jotain, johon ei oikeasti usko? Tärkeintä on se, että avioliitto on kuitenkin solmittu ja se päätös on aina rohkea näinä päivinä.

Rovaniemen seurakunnalla olen ollut joinakin vuosina kesätöissä ja täytyy sanoa, että Topi Litendahl, Mirja-Liisa Lindström, Anne Lehmus ja Ilari Kinnunen ovat erittäin mukavia ja omalla tavallaan rentoja ja persoonallisia pappeja. Jos voisin Rovaniemellä mennä naimisiin, valitsisin ehdottomasti Topi Litendahlin. Hän on mieletön persoona, asiantunteva ja helposti innostuva, sydämellinen ihminen.

Kosintaa ei ole täälläkään päässä siis vielä tapahtunut, mutta pikkuhiljaa tässä on tullut annettua jonkinlaisia vinkkejä siitä, millaista kosintaa EN halua. Monesti vinkit ovat tulleet niin, että kun olemme katsoneet jotain leffaa ja siinä on tapahtunut kosinta, niin olen hieman arvostellut, että oliko hyvä vai huono kosinta. Esim. eräässä leffassa mies kosi tyttöystäväänsä tämän vanhempien kotona näiden vanhempien edessä ja itse sanoin siihen, etten ikinä haluaisi itseäni kosittavan vanhempieni edessä. Mielestäni vanhemmat eivät vain kuulu siihen hetkeen ollenkaan. Toisessa leffassa taas mies esitti vitsillä kosinnan, mutta se tapahtui kerrostalon kattotasanteella pimeällä kauniissa valoissa ja vaikka kosinta olikin ollut vitsi, mies puhui hyvin kauniisti. Siitä sanoin, että niin kauan kuin kosinta ei olisi vitsi, voisin ottaa moisen kosinnan, jossa olisimme vain me kaksi ja kauniita sanoja. Monissa romanttisissa leffoissa kosinta tulee tavalla tai toisella eteen, ja niistä sitten olen siis niitä kommentoinut poikaystävälleni. Monesti romanttisen kosinnan oltua esille, olen vain todennut "And that´s how it´s done" ja miekkonen on myhäillyt tai hymyillyt tai sitten todennut että "interesting." Saa nähdä sitten joskus tulevaisuudessa, että onko "opit" menneet perille.