evele

Jatkan nyt tähän samaan ketjuun oman kysymykseni kanssa. Eli, jos haluaa mennä naimisiin ihan maistraatissa niin pitääkö silloin käyttää oman paikkakunnan maistaattia/käräjaoikeutta vai voiko senkin tehdä eri paikkakunnalla ilman lisämaksua? Me siis olemme molemmat kirjoilla Tampereella ja alunperin tarkoitus oli mennä täällä maistraatissa naimisiin. Isovanhempieni takia mietimme nyt kuitenkin vihkimistä Porin maistraatissa. Tietääkö joku onnistuuko tämä, vai pitääkö soittaa maistraattiin.

Tuohon alkuperäisen kysmykseen sanoisin, että itse vieraana ollessa en todellakaan tykkäisi. Kun vieraat joutuvat ajamaan noinkin pitkän matkan, he tuskin haluavat ajaa sitä juhlatamineissa, vaan vaihtaisivat vaatteet mielellään vasta hotellilla. Minä siis menisin tuossakin tapauksessa käymään hotellilla jo ennen kirkka, vaikka kutsussa olisikin mainittu tauosta. Me olimme viime kesänä häissä, joissa tuo meidän matka meni juuri niin, että ajoimme ensin kirkon ohi noin 30km hotelliin, sieltä takaisin kirkolle ja vielä takaisin hotellille, jonka vieressa juhlapaikka oli. Mutta vaikka tuo kuulostaa ramppaamiselta, niin meille se sopi erinomaisesti. Koska oli luvattu erittäin kuumaa päivää ja meillä oli juhliin matkaa noin 400km, lähdimme liikkeelle sen verran ajoissa, että ehdimme käydä hotellilla vielä suihkussa, pukea ja meikata yms. Eli me emme käyneet hotellilla vain kirjautumassa.

Tosi hyvin sanottu. Erityisesti tuo boldaamani kohta pysäytti ajattelemaan. Meillä on tilanne se, että meidän hääbudjetti on tosi pieni. Mutta toisaalta meille 2000€ on tuloihin suhteutettuna sama asia kuin jollekin toiselle vaikka 10000€. Pyrimme jättämään turhat kustannukset pois häistämme, mutta joistakin asioista, kuten ruuan laadusta emme kuitenkaan haluaisi tinkiä. Samoin meillä ei vieraslistan kautta voida karsia kustannuksia, eli se on joko 12 tai 100 (pelkät perheet tai myös ne sukulaiset joiden kanssa ollaan läheisesti tekemisissä). Meillä tilannetta helpottaa avoppien taidot, joita hyödyntämällä voimme säästää kustannuksissa.

Mä en itse ole ikinä ollut innoissani taistelemassa kimpusta, Yleensä joku sukulainen minut sinne riviin kuitenkin aina painostaa ja silloin jättäydynkin mahdollisimman sivuun enkä syöksy kimpun perään. Minä en siis vieraana pettyisi vaikka häissä ei kimppua heitettäisikään. Ymmärrän kyllä, että joistakin se on hauska ohjelmanumero, enkä siis ole täysin sitä vastaan. En vielä tiedä heitetäänkö meidän häissä kimppua, mutta jos heitetään, niin asia esitetään jotenkin näin: "seuraavaksi ohjelmassa kimpun heitto, kaikkia vapaaehtoisia kimpun tavoittelijoita pyydetään tulemaan salin eteen". Toi nyt on vielä hiomaton, mutta mulla tärkein sana, ja jonka ehdottomasti tuohon haluan, on vapaaehtoinen. En myöskään kaipaa siihen sitä naimaton sanaa.

Kannattaa ehkä kysellä tuolta Mobiliasta. Noilta nettisivuilta nimittäin juuri katselin, että heidän Mobilia classics palvelussa ainakin on mainittu klassikkoautojen vuokraus kuljettajalla ja ilman. Kokemusta ei minulla ole, mutta jotain tietoa ja yhteystiedot löysin nettisivuilta palvelujen alta.

En tiiä tuleeko jo liian myöhään, mutta eilen tulleessa Tokmannin ja Vapaa Valinnan mainoslehdissä oli tarjous 700g pussista noita sydämenmallisia vaahtokarkkeja.

Niin siis tossa on se, että ne pöydät loppuu kesken. Tilaan kyllä mahtuisi ja tuolejakin on riiitävästi, mutta vaikka laittas kaksikin pitkää pöytää, niin siitä ei saa kun päätypaikkojen verran (4) lisäpaikkoja. Just ton takia mietin niitä neliöitä. Lisäys.. Eli siis, niin tietysti mahtuisi, että tekisi pitkiä pöytiä ihan vaan noista 60cm kapeistä pöydistä ja laittas ihmiset istumaan pitkien pöytien molemmin puolin, mutta mun ongelma on just se, että mun mielestä 60 senttiä kuulostaa ihan liian vähältä istua (ja syödä) vastakkain.

Niin mäkin sitä paikanpäällä mietin että no problem pistetään aina kaks pöytää vastakkain ja tehään pitkät pöydät, mutta kun noita pöytiä on tosiaan vaan se 30, ja tolleen laitettuna ei yhteen pöytään kohden mahdu kun 2 vierasta, niin meidän vieraat ei vaan millään mahu.

Me kävimme katsomassa juhlapaikkaa, joka muuten olisi tosi kiva, mutta paikan pöydät ovat vain 60cmx120cm ja niitä on vain 30 kappaletta. Meille sanottiin, että tilaan mahtuu 120 vierasta, mutta se tarkoittaa, että yhteen tuollaiseen pöytään tulisi 4 ihmistä. Voiko 60cm leveässä pöydässä muka istua kaksi ihmista vastakkain 120cm varmaan kyllä riittää vierekkäin istumiseen, mutta entä jos tekee pöydistä 120X120cm neliöitä johon laittaisi 8 ihmistä, niin tuleekohan kulmissa ahdasta? Meidän vieraslistalla on hiukan vajaa 100 henkeä (riippuu aveceista), joista 15 on lapsia, eli ihan 120 ei tarvisi saada mahtumaan, mutta vähän nuo pöydät nyt pistää epäilemään. Mielipiteitä?

Minua ei kyllä haittaisi ollenkaan, vaikka joku pukeutuisikin meidän häissä koko valkoisiin. Minä en myöskään odota, että vieraiden tulisi pukeutua neutraalisti. Pääasia on se, että vieraat itse viihtyvät vaatteissaan. Kyllä meidän vieraat tietää, että minä olen se morsian ja pelkkä valkoinen puku ei kyllä tee minusta illan kauneinta naista (ikinä en kyllä edes vieraana ole miettinyt, että kuka on juhlien kaunein ja yrittääkö joku viedä huomiota morsiamelta). Jos joku meidän häissä sitten pukeutuu valkoiseen ja joku toinen tulee sitä minulle jälkikäteen kauhistelemaan, niin aion sanoa hyvinkin suoraan, ettei asia vaivannut minua ollenkaan ja enemmän minua vaivaa selän takana kauhistelu. Itse en kuitenkaan pukeutuisi koko valkoisiin kenenkään toisen häihin, koska vaikka itseäni morsiamena ei kyseinen asia haittaa, niin en haluaisi vieraana vahingossa loukata ketään. Valkoiset kegät kyllä saattaisin laittaa.

Oranssista tulee mulle mieleen "lätkäkarkit", niissähän on oranssipohjaiset paperit. Ei ehkä sovi kaikkien tyyliin, mutta mä kyllä tykkäisin

Mun mies ei edes tiennyt huomenlahja perinteestä mitään. Kun kerroin mitä huomenlahjat on niin mies oli sitä mieltä, että ne on vähän hölmöjä ja mä oon aika lailla samaa mieltä (en siis itekään kaipaa mitään lahjaa). Sovittiinkin, että kumpikaan ei hanki kummallekaan mitään erityistä lahjaa. Ainoa huomenlahja mitä annetaan, on yhteinen aika. Yhteinen kiireetön/stressitön päivä onkin paras lahja meille.

Ei todellakaan pilaa! Itse nautin lasillisesta viiniä niin ruuan kanssa kuin illalla hyvän kirjan seurana, mutta ei sen puuttuminen minun mielestäni pilaa ruokaa eikä tunnelmaakaan. Veden puuttuminen ruokajuomien joukosta sen sijaan pilaisi minun ruokailuni vaikka viiniä olisikin (ärsyttää juhlat joissa on tarjolla vaan maito, kotikalja ja limppari/mehu, kun taas vesi pitää erikseen pyytää tai hakea kraanasta). Olen myös sitä mieltä, että viini sopii ruokajuomaksi vaikka juhlissa olisikin lapsia paikalla. Alkoholin ei tarvitse olla mikään tabu ja hyshys, kun sitä käytetään sivistyneesti. Lasten vanhempien oma päätös on sitten se juovatko itse. Juhlat voivat tietysti myös olla mukavat vaikka alkoholia tarjoiltaisiinkin. Kaikki eivät tietenkään örvellä, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että morsiamena minun tunnelmani pilaisi jo se yksikin idiootti joka juo päänsä niin täyteen, että a) haastaa riitaa, b ) oksentaa vessan lavuaariin/lattialle, c) on puoli tiedoton tai d) sammuu. Eli jos tietäisin tämän olevan todennäköinen tilanne, niin meidän juhlat olisi kyllä holittomat. (pelkillä ruokaviineillä tätä tosin tuskin tapahtuisi ) Eli summasummarum... Alkoholin puuttuminen ei minun mielestäni pilaa mitään juhlaa, mutta alkoholin runsas tarjoaminen voi ikävissä tapauksissa pilatakin.

Mä tykkään tehdä ihan hirmu paljon käsilläni, joten meidän häihin sopis ehkä myös teema "You name it - I made it". TSI-listalta löytyy ainakin: - kutsut ja kiitoskortit - häälehdet/ohjelmat - ohjelmalappuset vihkimiseen (jos tulee) - pöytänumerot ja pöytäkartta - nimilaput/paikkakortit (jos tulee, kun ihmiset jaetaan ehkä vaan pöydittäin, ei paikoittain) - menut - pöytäliinat (ellei löydy jostain tosi halvalla) - kukka-asetelmat pöytiin - mahdolliset seinäkoristeet - karkkibuffetin ja kakkubuffetin koristeet - kiitoslahjat - vieraskirja - ajattelin myös sitoa sellasen kirjan meidän yhteisestä elämästä, jota vieraat voi selailla vähän niinkuin polttarikansioita - vihkisormusta lukuunottamatta kaikki korut ja hiuskoristeet - sukkanauha - kimppu ja vieheet - miehelle liivi Kukat ois tarkotus kasvattaa itse, tosin niitä varten täytyy lainata vanhempien pihoja. Paperit ja pahvit kutsuihin, vieraskirjaan yms. teen itse. Kynttilätkin ois ihana valaa (oon siis ennenkin valanut), mutta voi olla että ostan ne valmiina. Halutaan kuitenkin pitää koristelu tyylikkäänä, eli mitään turhaa hörsöä, en ala tekemään. Ja jos tuntuu että joku jo suunnitellusta tuntuu liialliselta, niin se karsitaan.

Meille ihan ehdottomasti oma pöytä. Mun mielestä hääparin oma pöytä tekee hääparille juttelemaan menemisen paljon helpommaksi. Varmasti joissakin kavereiden häissä ei ois niin helposti tullut mentyä juttelemaan hääparille heidän pöytään, jos siinä ois istunut muutakin porukkaa. Omasta pöydätä on myös helppo lähteä itse liikkeelle vieraiden joukkoon. Minäkään en erityisemmin tykkää olla keskipisteenä, mutta hääpäivänä sitä nyt on väkisinkin jossain määrin, oli sitten oma pöytä tai ei.

Ihan ehdoton maksimi on 500€, alusvaatteet mukaan lukien. 400 euroakin itkettäis ja kiristyttäis hampaita jo niin paljon, että osa puvun viehästyksestä häviäis siinä. Kenkiä en taas tohon sisällytä, koska mulla on niin pieni jalka, että en todennäköisesti löydä mistään tavallisesta kenkäkaupasta sopivia juhlakenkiä ja jalkaan sopivat, mukavat kengät on ehdottomat pitkään päivään. Tosin kengissä aion panostaa käytettävyyteen myös häiden jälkeen. Kenkien kipuraja on noin 150€.

Tuossa edellisessä viestissäni yritin jo tuotakin selittää. Eli meillä on myös muita sisaruksia, joilta aiomme pyytää pieniä palveluksia, enkä halua, että vain yksi heistä sitten olisi erikseen nimettynä esim. kaasoksi, kun ovat kuitenkin kaikki meille yhtä tärkeitä ja apu yhtä arvokasta.

Minulle itselleni sillä nimikkeellä ei ole väliä, mutta jollekin toiselle se, millä nimellä häntä pyydetään voi olla merkityksellistä. Tiedän jonkin verran ihmisiä, joille tittelit ovat hyvin tärkeitä (en tosin usko siskoni kuuluvan tähän joukkoon). Siskoani en siis pyytäisi millään nimikkeellä, vaan kertoisin hänelle, että kaipaisin tukea ja juttelukaveria. Siskoni "tehtävät" kuitenkin ovat niitä, jotka yleensä mielletään kaason tehtäviksi, joten jäin miettimään voiko siskoni pahoittaa mielensä siitä, että pyydän häneltä näitä "kaasojen tehtäviä", vaikka kaasoksi en pyydä. Siksi kaipailin näitä mielipiteitä. Meillä on myös muita sisaruksia, joilta aiomme pyytää pieniä palveluksia, enkä toisaalta halua, että vain yksi heistä sitten olisi erikseen nimettynä esim. kaasoksi. Ja kyllä meille tulee yksinkertainen hääohjelma, mutta avustajia tuskin mainitaan. Kiitospuhe olisi ehkä se, missä puhuisin kaasosta jos sellainen minulla olisi.

Hei, Minä olen tässä itsekseni mietiskellyt, että onko se kaaso-nimike hyvinkin tärkeä? Miten te, jotka olette nyt tai olette olleet kaasoja suhtautuisitte, jos teitä olisi pyydetty "tueksi ja turvaksi" eikä kaasoksi? Entä mikä teille oli tärkeintä kunniatehtävässänne, eli minkä puuttuuminen olisi pahoittanut mielenne? Meillä tilanne on sellainen, että mies ei halua bestmania ja ymmärrän sen kyllä erittäin hyvin. Minäkään en varsinaista kaasoa kaipaa. "Alttarilla" ajattelimme olla ihan kahdestaan (kimppu kädessä tai mahdollisesti pistän sen tyhjään maljakkoon pöydällä), enkä tarvitse polttareitakaan. Kuitenkin kaipaisin live-hössötys-supina-jupina-kaveria, järjen ääntä ja mielipiteitä ennen häitä. Hääpäivänä taas tukea ja pukeutumisapua (ellen pyydä äitiä tähän, joka olisi ehkä hyvinkin otettu tästä), vessa-apua ja säilyttäjää puuterilleni. Ajattelin pyytää siskoani tueksi ja turvakseni ja tekisin selväksi, mitä häneltä kaipaan, mutta samalla kertoisin, että varsinaista kaasoa minulle ei tule. Häissä voisin pitää kiitos-puheen, jossa kiittäisin tietysti siskoani ja muita häiden järjestelyissä avustaneita. Kiitos-lahjan ostaisin varmasti myös. Mutta! Mietin tässä, että haluaisiko siskoni mahdollisesti olla ihan virallisesti kaaso ja olisiko tuo nimike hänelle tärkeä. Miten Sinä suhtautuisit tälläiseen pyyntöön? Kokisitko että sinulta pyydettäisiin vain apua ilman kunnon roolia vai olisitko onnellinen saadessasi auttaa (mitään orjaa en tosiaan ole tässä hakemassa)? Itse olisin otettu ihan avunpyynnöstäkin, mutta minä olenkin välillä aika outo ja voihan olla, että olen juuri tässä asiassa poikkeva.

Juu kyllä mä tiedän termin teinikihlat ja mitä sillä yleensä tarkotetaan. Mutta koska en tunne ketään kihloissa olevaa teiniä, enkä siis ole kihlauspäätöksen syistä, seurauksista ja merkityksistä päässyt heidän kanssaan juttelemaan, en voi sanoa tietäväni asiasta mitään. Seurustelusormusta en haluaisi, mutta avoliittosormuksen oisin voinu haluta, jos mun mies ei ikinä haluaisi naimisiin, vaan haluaisi elää avoliitossa lopun elämää. Sitä sormusta oisin varmastikin pitäny vasemassa nimettömässä, mutta mä en ois ikinä puhunut kihloihin menosta siinä tapauksessa. Edelleen se sormus missä tahansa sormessa ei mulle ole se kihlauksen merkki, joten en ois kokenu tollasessa tapuksessa loukkkaavani millään tavalla avioliittolupaus kihloja. Eli se, että laitetaan sormus nimettömään ei takaa sitä, että ajatellaan olevansa kihloissa. Väärinkäsityksiä siitä toki saattaa seurata.

Niin siis mä tarkotin sillä etten usko aikuisten "kihlojen" olevan muoti-ilmiö sitä, että mä en usko keskustelujen perusteella ainakaan mun tuttujen menneen kihloihin siksi, että se ois muotia tai että ois jotenkin hienoa sanoa olevansa kihloissa. Vaan joillekin se sormus saattaa olla merkki sitoutumisesta avoliittoon. Tiedän monia, jotka eivät ainakaan tällä hetkellä "usko" avioliittoon instituutiona (vähän huonosti ilmaistu) vaan aikovat elää lopun elämäänsä yhdessä avoliitossa. Minkä myös ymmärrän ihan hyvin. He pitävät sormusta merkkinä siitä, että ovat luvanneet toisilleen olla yhdessä lopun elämäänsä. Eivät kaikki pahemmin kuuluta olevansa kihloissa, ehkä kertoivat menneensä kihloihin, mutta tämän jälkeen sanovat ennemmin olevansa avoliitossa kuin kihloissa. Sille, että sovitaan/luvataan olla avoliitossa loppuelämä ei kait vaan ole omaa sanaansa ja siksi helposti sanotaan, että mentiin kihloihin. Voihan olla, että avoliittojen lisääntyessä tuollekin vakiintuu oma sanansa jolloin "kihloihin" meno ehkä vähenee. Kihlaus, siinä mielessä mitä se mulle merkitsee, ei vaadi sormusta, eikä mulle se sormus ole se avioliittolupaus. Siksi mua ei haittaa ollenkaan vaikka joku lopun elämäänsä avoliitossa elävä pariskunta pitää sormuksia nimettömissään. Eivät tietenkään kaikki kaipaa mitään avoliittosormuksiakaan. Voi hyvin olla, että jotkut meidänkin tutut luulee meidän ollaan vaan "kihloissa", varsinkin kun mä kyllä sanon avomies/avoliitto en kihlattu/kihloissa. Mutta se on oma häpeä jos olettaa jotain sellaista ilman, että kysyy meiltä. On hirveen vaikeeta saada sanoin selitettyä se mitä mä tarkotan, mutta toivottavasti mun pointti käy tosta selville. Kaikki yllä oleva on siis ihan mun omia mielipiteitä jotka oon muodostanut vaan omien kokemusten ja keskustelujen perusteella, enkä missään tapauksessa väitä etteikö jotkut menisi kihloihin senkin takia, että se vaan on hienoa. Mutta ei kaikki ja en halua vähätellä kenenkään oikeaa sitoutumista parisuhteeseen. Teineistä, teinikihloista ja niiden syistä mä taas en sano juuta enkä jaata, koska en niistä mitään tiedä. En itse asiassa tiedä yhtäkään "kihloissa" ollutta/olevaa teiniä (en siis ainakaan saa millään mieleeni ketään..voi olla että muistikin pettää tässä asiassa)

Mullekin kihlaus on lupaus avioliitosta. Mua erittäin jännittynyt mies kyllä kosi suunnilleen sanoin "meetkö mun kanssa kihloihin?", johon mä vastasin niinkin romanttisesti, kun "mulle kihlaus on lupaus avioliitosta tarkotathan sä sillä samaa". Kumpikin totesi kyllä, ja siitä hetkestä ollaan oltu kihloissa. Sormukset me ostettiin pari kuukautta myöhemmin, mutta sormuksissa on tietysti tuo kosimispäivä, koska silloin me yhdessä päätettiin, että naimisiinhan me halutaan. Mulle kihlaus on kuitenkin kahden ihmisen välinen sopimus siitä, että mennään tulevaisuudessa naimisiin. Mun mielestä kihlaus ei vaadi hääpäivän tai edes vuoden päättämistä siinä hetkessä. Meille se tulevaisuus tarkoittaa aikaa jollon meillä on varaa järjestää itse hääjuhlamme. Me ollaan häiden aikaan oltu kihloissa noin 7,5 vuotta. Tosin meidän kihlauksen jälkeen on tapahtunut paljon sellasta, mitä ei oltaisi voitu ikinä ennustaa, mutta jotka ois siirtänyt sovittujakin häitä monella vuodella. Mutta.. mä en varsinaisesti näe sitä niin, että aikuisten "kihlat" (eli siis kihlautuminen ilman aikomusta mennä naimisiin) ois muoti-ilmiö. Ehkä joidenkin kohdalla pitäisi vaan käyttää sanan kihlat tilalla vaikkapa termiä sitoutuminen avoliittoon. Sormusta voi mun mielestäni pitää vasemmassa nimettömässä ihan vapaasti tuolloinkin.

Onko Knuutilan tila pyörätuoliystävällinen juhlapaikka? Entä mahtuuko juhlasuulin alakertaan kerralla pöydät 100-120:lle hengelle niin, että jää myös hiukan tanssitilaa? Vai pitääkö osa vieraista tälläisellä porukalla pistää parvelle istumaan? Kiitos jos joku ehtii vastata Edit. Nyt kun vihdoin löysin tuon muokkaa-nappulan (minäkö puusilmä ) niin lisään, että pyörätuoliystävällinen silleen, että pääseekö edes alakertoihin ja vessaan hyvin pyörätuolilla?

Mulla on sellanen pieni toive, että äiti tekisi mun puvun. Äiti on tehnyt lähes kaikki mulle tärkeet puvut, kuten vanhojentanssipuvun ja ylppärimekon, ja ois ihanaa jos äiti ompelisi hääpuvunkin. Tätä mä en tietenkään yksin voi päättää, vaan pitää kysyä äidinkin ompeluhaluja. Äidin mielipide varmasti riippuu jo siitäkin minkä mallisen puvun tuun valitsemaan, mutta taitoa ja kokemusta äidillä kyllä riittää. (Mä haluaisin kovasti itekin ommella, mutta ihan vaan sulhaselle liivin, kun taidot ei tosiaan hääpukuun asti riitä)

Ollan tunnettu/tiedetty toisemme syksystä 2002, seurustelu alkoi tammikuussa 2003, kihloihin tammikuussa 2004, avoliittossa kesästä 2004 ja häät syksyllä 2011.