Dow

Oi, ihanaa! Satuhäät on mun lempiohjelmia, oli jo kauan ennen kuin olin edes tavannut miestäni... Ja ehdottomasti paljon parempi kuin Meidän häät. edit. Niin että kiitos kun kerroitte!

Me pidämme häämme asuinpaikkakunnallamme, jonne olemme molemmat muuttaneet aikanaan opiskelemaan ja jonne olemme ainakin toistaiseksi pysyvästi ( ) myös asettuneet elämään elämäämme.

Halusimme 1. että kaikki 70 vierastamme mahtuvat samaan tilaan, eivätkä joudu levittäytymään esimerkiksi vierekkäisiin edes osin eroteltuihin saleihin. 2. järjestää hääjuhlan kotikaupunkimme keskustassa, mutta silti kauniissa ympäristössä. 3. arvokkaat ja tyylikkäät puitteet tärkeälle juhlallemme; työväentalot ja muut vastaavat eivät oikein ole mieleemme, emmekä halunneet myöskään ravintolamaista ympäristöä. 4. että juhlapaikkaa saa koristaa palavin kynttilöin ja muutenkin mielensä mukaan. 5. että ateria tarjoillaan pöytiin mukaan lukematta hääkakkua, joka leikataan perinteisin menoin. Pöytiintarjoilu hahmottui toiveeksemme vasta eri hääpaikkoihin tutustumisen myötä. Sekä pöytiintarjoilu että ravintola-annokset (ks. kohta 7) tuovat juhlaan arvokkuutta ja on tietysti myös miellyttävää kaikille, kun ei tarvitse jonottaa lautanen kourassa noutopöytään. 6. saada hyvää palvelua juhlapaikan henkilökunnalta. 7. tarjota vieraillemme hyvää ruokaa. Valitsemme menun ravintolan a la carte -listalta. 8. hyvän akustiikan tai toimivat äänentoistovälineet, eli ympäristön, jossa kaikki kuulevat (ja näkevät, viitaten kohtaan 1) puheet ja muun ohjelman. 9. hyvät tilat ohjelman järjestämiselle ja vapaalle liikuskelulle. Meille tulee paljon lapsivieraita, joten lasten viihtymistä varten järjestetty huone on juhlissamme myös tärkeä. 10. päästä itse helpolla - juhlapaikka on upea ilman suurta koristeluvaivaa, eikä kenenkään todellakaan tarvitse palata sinne häitämme seuraavana päivänä siivoamaan.

Luonnon upeus ja hämärtyvät illat, kynttilät ja rankkasateen ropina, kuulaat aamut ja ilman ihana tuoksu. Syksy.

Minäkin pidän kihlasormusta arjessa koko ajan sormessa normaalitoimissa ja myös nukkuessa. Suihkussa en sitä pidä ja otan sormuksen pois myös käsiä pestessäni - tämä kannattaisi kaikilla ihan siisteyden vuoksi (tai sit ainakin pitää muistaa aina pestä iho huolella myös sormuksen alta). Töissä/opiskellessa en yleensä voi pitää sormusta hygieniasyistä, joten se roikkuu kaulaketjussa. Myös salilla pidän sormuksen kaulassa. Leipoessa otan sormuksen pois sekä sitä vähän suojellakseni että siksi, että sormusten alla muhii helposti älyttömät määrät mikrobeja, joita en halua mukaan leipomuksiin.

Me menemme Wanhan sataman perinteisille häämessuille ja Tampereen messuille; Tampereelle tulee mukaan myös kaasoni.

Aviopuolisoiden velvollisuus on tehdä töitä toistensa onnellisuuden eteen. Mikäli välien kireys tai viileys tekee puolison onnettomaksi, pitää yrittää parantaa tilannetta jotenkin niin pitkälti kuin se on itsestä kiinni. Jos mies tai vaimo ei itsekään välitä olla erityisemmin tekemisissä vanhempiensa kanssa, tilanne on erilainen.

viestin saa poistaa.

- ei hääautoa (kuljetaan taksilla sen verran kuin tarvitsee, vihkiminen ehkä juhlapaikalla tai ihan vieressä kadun toisella puolella) - pyydän ehkä kaveriani laittamaan hääkampauksen (hän on todella taitava ja olen iltajuhlakampauksissani ollut aina tyytyväisempi hänen töihinsä kuin kampaajilla laitettuihin) - juhlapaikkamme on tyylikäs, kaunis ja näyttävä -> koristeita ei tarvittaisi välttämättä yhtään - juhlapaikasta ei peritä erikseen tilavuokraa tai henkilökunnan työkuluja (ravintola) - maltillinen vierasmäärä (noin 70, joista aikuisia suunnilleen 55) - haaveilen tavallisesta poikkeavasta hääkukasta, joten tavallisen sidotun kimpun kulut alittunevat - ellen löydä jotakin aivan erityistä, jonka vuokraaminen ei ole mahdollista, vuokraan hääpuvun ja kaikki varusteet, jotka on mahdollista vuokrata

^ Junttiudella viittasin sen tyylisiin tässä ketjussa kerrottuihin kommentteihin kuin "onneksi hääpäivään on niin pitkä aika, että ehditte vielä erota ennen sitä" tai "voi ei, ootko pannut sen paksuksi, kun pitää naimisiin mennä?".

Ohhoh, onpa juntteja läheisiä joillakin...! Tosin kielteisiä reaktioita kannattaa ehkä punnita ja pohtia ja koittaa keksiä, mitä niiden takana on. Jos tulevat appivanhemmat eivät tykkää poikansa tai tyttärensä valinnasta, onko siihen joitakin selkeitä syitä? Puolison velvollisuus on tehdä paljon töitä parantaakseen suhdetta appivanhempiin, mikäli se takkuaa jollakin tavalla. On ihan väärin, jos ihminen joutuu tekemään valinnan puolisonsa ja vanhempiensa välillä, eli naimiisin mennessä luopumaan suhteesta vanhempiinsa. Mikäli vanhemmat sitten ovat niin ääliöitä, etteivät itse tule millään tavoin vastaan tai ole kiinnostuneita välien lämmittämisestä, vastuu ikävästä tilanteesta jää kokonaan heidän harteilleen ja suuri säälihän se tietysti on. Minun mieheni oli pyytänyt isältäni siunauksen ennen kosimista. Isä oli sen kuulemma ilman muuta antanut, koska mieheni on "niin hyvä tyyppi", mikä on isältä... noh... oikeasti tosi paljon sanottu. Kun soitimme vanhemmilleni ja kerroimme kihlautumisestamme, molemmat olivat todella onnellisia ja innostuneita, mikä tuntui tietysti erittäin hyvältä. Mieheni soitti kihlauduttuamme äidilleen, eikä ensin meinannut vuolaalta kuulumisten kertomiselta saada puheenvuoroa kertoakseen uutisen. Kun se viimein onnistui, hänen vanhempiensa päällimmäinen reaktio taisi olla yllättyminen, vaikka he heti myös onnittelivat hymyä äänessään. Miehen äidin kuulumisten kertominen kuitenkin jatkui heti ilman hääuutisen suurempaa kommentoimista, mikä tuntui minusta vähän ikävältä. Parin päivän sulattelun jälkeen suhtautuminen kuitenkin oli jo aidon lämmin ja viikon kuluttua kihlajaisissa kaikki läheisemme olivat iloisia päätöksestämme ja myös mieheni vanhemmat ilmoittivat tienneensä jo pidempään, että päädymme avioitumaan, vaikka uutinen sitten kertomishetkellä yllättikin. Kihlautumisestamme on muutama kuukausi, ja minusta tuntuu, että välini mieheni perheeseen ovat jo näin lyhyessä ajassa lämmenneet selvästi lähemmäs perheenjäsentasoa, vaikka tulimme toki hyvin toimeen aikaisemminkin. Aika moni täällä on valitellut onnittelujen ja suurten tunteiden puuttumista silloin, kun jo aikaisemmin kihlautunut pari ilmoittaa päättäneensä hääpäivän. Mutta mitä onnittelemista siinä sitten enää on? Avioitumispäätös - päätös sitoutumisesta yhteiseen elämään - tehtiin, kun mentiin kihloihin, ja silloin toivottavasti onnittelujakin sateli; eihän hääpäivän ilmoittamisessa sinänsä mitään onniteltavaa ole. Mutta innostusta ja onnellissuutta ilman muuta odottaisi, kun juhlapäivä on viimein valittu ja suunnittelut saavat alkaa. Öö... Jos olette sopineet menevänne naimisiin, olette kihloissa.

03/08 tapasimme 08/08 muutimme yhteen 05/09 ostimme oman asunnon 11/09 kihlauduimme 09/10 menemme naimisiin Asumme siis omassa yhteisessä asunnossa, jonka ostimme vähän yli vuoden yhdessäolon ja reilun puolen vuoden yhteisasumisen jälkeen. Mieheni on ollut työelämässä jo useita vuosia; minä opiskelen vielä kevääseen 2012, mutta teen (lääkärin) töitä loma-aikoina. Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä. Lapsesta tulisimme koska vain onnellisiksi, mutta emme aio erityisesti yrittää ennen häitä, joita vietetään noin puolitoista vuotta tapaamisemme jälkeen. Kaiken kaikkiaan elämäntilanteemme on häitä odotellessamme vakaa, turvallinen ja hyvin onnellinen.