Minimii72

Mä ostin ekana kutsukortti-tarpeita ja somistuskamaa. Ja aika lähelle samaan aikaan taidettiin maksaa varausmaksu juhlapaikasta.

Häät elokuussa 2010: -kirkko varattu -juhlapaikka varattu (hoitaa cateringin, me ja osa vieraista majoittuu paikalla) -bändi varattu -valokuvaaja varattu (ystävä) -hääpuku, vannehame, kengät ja korut ostettu -kutsuista osa tehty -alustava vieraslista tehty -somistus mietitty, suurin osa tarpeista hankittu -kaasot ja best man sovittu -kampaaja ja meikki varattu itselle, anopeille ja kaasolle -mieletön määrä aivotyötä, suunnittelua ja ideoita menossa koko ajan ...siinäpä ne taisi olla? Eli aika paljon on tehty, mutta paljon on vielä puuhaakin!

Näinhän se on, että lapsia ei tehdä, ne saadaan. Itse en nuorempana ollut ollenkaan varma, haluanko omia lapsia, mutta eipä minulla silloin ollut vakavaa suhdettakaan... Kun sitten tapasin tulevan aviomieheni, olin jo 33-v ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen oli aika päättää, haluammeko edes yrittää lapsen"tekoa". Halusimme me, ja nyt suurin ylpeytemme on reilun kahden kuukauden ikäinen poikamme En ollut ollenkaan varma, tulisinko "näin vanhana" raskaaksikaan, mutta äkkiä se sitten tärppäsi! Ja itse asiassa häitäkään ei olisi varmaan tulossa ilman lasta -olimme kyllä kihloissa mutta mies ei ollut ollenkaan innostunut ajatuksesta mennä naimisiin. Laillisen puolen olimme ratkaisseet testamentilla. Mutta yhteinen lapsi muutti myös miehen mielen, ja nyt on kirkko varattuna ensi kesälle! Mielestäni ei ole oleellista, syntyykö lapsi avo- vai avioliittoon (tai vaikka yhdelle vanhemmalle), kunhan lasta rakastetaan ja hänestä pidetään huolta!