Rau

Minulle oli tänään pärähtänyt postiin kirjattuna kirjeenä ebaysta tilaamani vihkisormus. Sormus tuli Floridasta yksityiseltä jalokivikauppiaalta. Kaikki sujui hyvin. Sormus oli todella edullinen Suomen hintatasoon nähden ja kaunis, en oikein tykkää täkäläisestä valikoimasta, vaan kaipaan näyttävämpää korua, jonka nyt sainkin. Sormus on käytetty, mutta todella hyvässä kunnossa, kuten oli kuvailtukin. Vastasi täysin odotuksia päällisin puolin nyt ainakin. Vein tänään sormuksen vielä kultasepälle tutkittavaksi ja arvioitavaksi, mutta tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, että olisin tullut huijatuksi, koska myyjä myöntää tuotteilleen myös palautusoikeuden ja tyypillä oli ebayssa yli 2000 palautetta, joista liki 100 prosenttia positiivista (ja negatiivisetkin lähinnä hidasta postitusta koskevia). Minulle posti toi paketin reilun viikon kuluttua tilauksesta. Eli viime viikon keskiviikkona sulkeutui kohde ja tänään oli paketti noudettavissa. Mielestäni aika nopeaa. Suomen puolella kyllä toivoisin vähän parempaa palvelua. Oli vähän ikävä viedä sormusta arvioitavaksi, kun kultaliikkeessä oltiin ihan sillä asenteella, että: "Voi voi tyttö, mitä olet mennyt tekemään. Etkö tajua, että voit joutua huijatuksi..." Olisi tehnyt mieli sanoa, että voin toki viedä sormuksen muuallekin arvioitavaksi ja pienennettäväksi, jos teitä näin kovasti ahdistaa. Mutta siis juu. Odottelen vielä siis sitä kultasepän arviota, jonka pitäisi olla valmis viikon päästä, mutta hyvältä näyttää näillä näkymin. Muokkaus: Sormus tuli eilen arvioinnista ja on juuri sitä, mitä pitikin. Nyt vaan pitäisi malttaa odottaa, että saa ottaa sen käyttöön...

Aah, kiitos Auttaa muuten kummasti tää avautuminen. Salalilusta, äitini on sitä mieltä, ettei yli puolta vuotta ennen hääpäivää kannata mennä lörpöttelemään, että naimisiin ollaan menossa, että kuulemma se jotenkin pilaa ilon (en kyllä ymmärrä, että keneltä), jos häistä kohistaan etukäteen, eikä sitten hääpäiväksi riitä intoa. Mutta kuten sanottu, en minäkään ymmärrä. Tuskin ärsyttäisi, jos ymmärtäisin. Ja siis yhdyn kyllä täysin tuohon ärsytykseen siitä, että kaikki maksaa. Ois niin ihana suunitella häitä, jos ois rajaton budjetti. Toisaalta rakastan hintavertailuja yms. mutta kyllä välillä ois vaan kiva miettiä ainoastaan ja vain sitä, mikä on kauneinta/parasta/mitä itse eniten haluaa, eikä sitä, mitä kyseinen asia maksaa...

Kiitos kommenteista! Sen verran selvennän vielä ajatustani, etten tosiaan ajatellut kutsun olevan e-korttina tai sähköpostin liitteenä, vaan omana sivunaan netissä. Eli sähköpostissa olisi vain tervehdys/johdanto ja sitten linkki itse kutsuun. Kutsu olisi siis tavallaan jo valmiiksi "säilössä", ettei kukaan voi vahingossa sitä deletoida bittiavaruuteen. (Jos viesti häviää, niin uuden linkinhän saa milloin vain meiltä) En myöskään aio tehdä kutsua wordillä. Osaan käyttää kuvankäsittelyohjelmia, olen työn puolesta niitä joutunut jonkin verran käyttämään. Lisäksi äitini on oikea velho tietokonepiirto-ohjelmien kanssa (puoliammattilainen oikeastaan), joten hänellä on tarvittavat välineet ja ohjelmat sekä tietämystä. Näin ollen vain mielikuvitus on rajana: voisi käyttää animointia, erilaisia taustoja ja muotoja yms. Vähän pelkään itsekin juuri sitä, että osa kutsutuista tulkitsee tämän ratkaisun laiskotteluksi, kuten Supi epäilit. Minusta se olisi kuitenkin enemmän laiskottelua, jos ostaisin valmiit kortit kaupasta ja pistäisin ne postiin. Mutta tämähän on juuri sellainen asia, mikä jakaa mielipiteitä. Luulenpa, että on ihan sama miten teen, lopulta joku on kuitenkin sitä mieltä, että olisi pitänyt tehdä toisin... Niin ja olen tosiaan miettinyt myös sellaista välimuotovaihtoehtoa, josta Supi myös puhui, mutta minusta tuntuisi, että silloin antaisin periksi periaatteistani. Enkä kyllä silloin tulisi säästäneeksi luontoakaan yhtään. Hmm. Sitä täytyy silti ehkä harkita vielä, onneksi ei ole kiire!

Ohoh, kirjoitukseni on herättänyt huimaa keskustelua. Kärjistin tarkoituksella ja nyt on ehkä hieman selvennettävä, ettette vallan kuvittele monsteriksi miuta. Tämä kyseinen ruokaongelmavieras on yksi parhaista ystävistäni. Hän myöntää itse olevansa hankala tapaus ja tuo yleensä aina omat eväät mukaan joka paikkaan, myös kahviloihin. En tietenkään ajatellut, etten hänelle mitään edes ehdottaisi tarjoavani. Totta kai kuuluu asiaan, että vaikeatkin allergiat otetaan huomioon ja kaikille tarjotaan jotain sopivaa syötävää. Lähinnä ajattelin asian niin kuin moni on ehdottanutkin, että kysyisin pitopalvelulta ehdotuksen hänen ruuistaan ja välittäisin ehdotuksen eteenpäin. Jos sitten sekin häntä arveluttaa (ei esim. uskalla luottaa pitopalvelun ammattitaitoon, mikä saattaisi olla hyvinkin mahdollista, sellaista on tapahtunut aikaisemminkin), niin en oikein enää näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää tuomaan omat eväät ja kehottaa syömään niiden lisäksi kaikkea mitä voi. Erinomainen idea oli kylläkin se, että moniallergisen vieraan ruoka olisi valmiiksi annokseksi aseteltuna. Silloin hän tosiaan voisi varmasti luottaa siihen, ettei kukaan ole vahingossa "sabotoinut" hänen syötäviään. Niin ja jos omiin eväisiin jossain muodossaan edes päädytään, hoidetaan asia tietenkin niin, ettei vieraan tarvitse alkaa eväitään itse laukusta muovirasioista kaivelemaan. Viedään sitten mieluummin vaikka ennen juhlan alkua vieraan itse tuomat eväät pitopalvelun henkilökunnalle, niin että he saavat valmistella ne tarjolle samaan aikaan muiden ruokien kanssa.

Itsekin olin (tai olen oikeastaan vieläkin) sitä mieltä, että allergiat totta kai otetaan huomioon. Mutta meillä on yksi vieras, joka on lihaton, maidoton, soijaton ja gluteeniton. Mietin, että olisiko valtaisan tökeröä ehdottaa hänelle, että hän toisi omat eväät mukaansa varmuuden vuoksi? Totta kai yritämme ottaa hänet mahdollisimman hyvin huomioon, mutta koska häämme ovat todella yksinkertaiset ja pienimuotoiset, tuntuisi kohtuuttomalta kehitellä yhdelle ihmiselle täysin oma menunsa. Lisäksi tämä ihminen on aika vainoharhainen ruokiensa suhteen ja myös nirso, joten hän ei todennäköisesti uskaltaisi kuitenkaan syödä mitään pitopalvelumme antimia, paitsi ehkä keitettyjä perunoita, ja niitäkin varmaan vain jos hän saisi ottaa ruokaa ensimmäisenä, ettei kukaan muu vain ole koskenut lautastaan ruuan ottimilla, ettei niihin olisi tarttunut mitään sopimattomia aineksia. Hmm.

Jos täällä kerran saisi avautua niin tässä sitä itseään. Ärsyttää! Olen sellainen ihminen, että nautin kaikkien asioiden (esim. matkojen, sisustamisen ja kyllä: häiden) suunnittelusta valtavasti. Tykkään intoilla asioista ja haluaisin jonkun kanssa jakaa ajatuksiani. Mutta aina kun jollekin yritän jotain sanoa, minulle tulee kauhean huono omatunto, ikään kuin tekisin jotain kiellettyä. Äitini antaa ymmärtää, että teen juhlasta liian ison numeron. He menivät isäni kanssa naimisiin salaa ilman mitään juhlia, ja se on hänen mielestään ainoa oikea tapa osoittaa "todellista" rakkautta. Hänen näkemyksensä mukaan minä olen materialistinen ja "unohdan häiden todellisen merkityksen"! Mies jaksaa ajoittain kommentoida jotain johonkin, mutta hänellä on niin paljon kaikkea muuta mietittävänään, ettei hän oiken osaa innostua (vielä) häistä kovasti. Hänelle millään ei myöskään tunnu olevan mitään väliä, joten taas sama fiilis: olen materialistinen paska, enkä osaa olla kiitollinen pelkästä rakkaudesta. Kaasot asuvat kaukana, kavereita ei juuri ole ja niitäkin, joita on, tapaan tosi harvoin, eikä silloin kehtaa pelkästään omista asioistaan jauhaa. Niin ja sukulaisillehan ei tietenkään voi häistä kertoa, kun ne ovat vasta ensi syksynä, sillä se on mautonta. Kaiken pitäisi olla salaisuus ja mahdollisimman vaatimatonta hamaan loppuun asti. Ärh. Kiitos.

Haluaisin nyt kysellä mielipiteitänne sähköisestä hääkutsusta. Ihan siis vain sitä, että millaisia ajatuksia ideani herättää, mikä arveluttaa/ihastuttaa/vihastuttaa jne, jotta pystyisin vähän kartoittamaan sitä, mitä mieltä ihmiset yleensä aiheesta ovat ja millaista kommentointia sukulaisilta saattaisi olla odotettavissa. Eli hauduttelen ajatusta siitä, etten väkertäisikään paperisia postitse lähetettäviä kutsuja 80 vieraallemme, vaan laatisin esim. nettiin kuvatiedostona kutsun ja lähettäisin linkin tähän kutsuun sähköpostina kutsutuille. Ideani syntyi koska en pidä askartelusta, haluaisin säästää luontoa (ja rahaa, mitäs sitä kieltämään) ja tiedän kaikkien vieraiden sähköpostiosoitteet mutten postiosoitteita. Ja kaikki kutsutut tosiaan käyttävät sähköpostia, sen tiedän varmasti. Ajattelin, että netissä kutsuun olisi myös helppo liittää kaikki mahdollinen oheistieto, esim. voisi linkittää vaikka jonkun karttapalvelun nettisivun, josta löytyisivät ajo-ohjeet kauempaa tuleville. Lisäksi kutsun liitteenä voisi olla esim. alustava aikataulu, juhlaohjesääntö tai vastaava, lahjatoivelista (tai linkki netistä löytyvään lahjalistaan) yms. Ajattelin myös, että sähköpostilla saapuvaksi ilmoittautuminen kävisi sitten kätevästi vastausviestinä, ettei sitä tarvitsisi ruveta erikseen kenenkään vieraan soittelemaan. Ajatuksia?

Kiitos ideoista! Pitänee tosiaan kysäistä, olisiko juhlapaikalla muita verhoja olemassa. Tiedä vaikka olisikin, paikka on kuitenkin sellainen, jossa suhteellisen usein vuokrataan juhlatilaksi. Myös tuo hallaharso on kyllä sellainen idea, että sitä voisi harkita, jos mitään muuta ei ole tehtävissä. Mietin, että stressaankohan tästä nyt ihan turhaan, mahtaako kukaan edes huomata juhlapaikan verhoja? Mutta kaipa se jo riittää tunnelman latistajaksi, jos itseä häiritsee, joten yritän jotain kehitellä.

Ihana juhlapaikkamme on liki täydellinen: on hyvin tilaa, erillinen huone seisovalle pöydälle, tilavat vessat, kaunis sisäänkäynti/piha-alue, tukevat ja käytännölliset pöydät ja ihana erkkeri hääparin pöydälle. MUTTA. Juhlatila on todella korkea ja paikan vakioverhot ovat melko hurjat. Eivät sinänsä kamalat, mutta meidän teemaamme aivan vääränlaiset. Verhoja on melkoisesti, joten niiden vaihtaminen tulisi olemaan melko mahdotonta (myös siksi, että tarvitsisin ehkä tikapuut ylettääkseni vaihtamaan ne). Ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uusia verhoja yhtä käyttökertaa varten. (Eikä kyllä oikein muutenkaan, opiskelijabudjetilla...) Verhot eivät sovi teemaamme mitenkään. Meillä koristelut ovat yksinkertaisia - valkoista, hopeaa ja vaaleansinistä - ja verhot ovat tyypilliset kesäkukkaverhot: tummansinisellä pohjalla vaaleita raitoja ja keltaisia/valkoisia kukkasia. Ja siis meidän häämme ovat marraskuussa ja teemalla haetaan talvisuutta, jään tuntua yms. Eli mitä ihmettä teen juhlapaikan verhoille? Olen aivan hukassa, ei tunnu tulevan mitään ideoita itselleni. Millä ne saisi piiloon tai edes huomaamattomammiksi? Eikä niitä kai kokonaan voi poiskaan ottaa (vaikka ylettäisikin, mikä ei ole todennäköistä), kun sittenhän ikkunat olisivat ihan paljaat ja kylmät? A-PU-A!

Tiedustelisin nyt täältäkin näkemyksiänne siitä, kannattaako vihkisormukseen harkita muuta kiveä kuin timanttia. Olen itse jokseenkin ihastunut kauniiseen solitaire-sormukseen, jossa kivenä on sitriini. Kivi on tynnyri-istutettu flakkarunkoon (14k keltakultaa) ja kultasepänliikkeen myyjä vakuutteli sitä tukevaksi ja kestäväksi. Netistä löysin tietoja, joiden mukaan sitriini on kovuusasteeltaan mohsin asteikolla 7, kun timantti puolestaan on 10. Kestääkö sitriini siis jokapäiväistä käyttöä ja vaatiiko se erityistä huolenpitoa? Entäpä esim. beryllikivet, joiden kovuusluokitus on myös mohsin asteikolla 7-8 välillä? Voiko tällaista edullisempaa ja persoonallisempaa kiveä harkita vihkisormukseen timantin sijaan?

Ilmoittaudun nyt tännekin olemassaolevaksi. Eli Lappeenrannassa (Joutsenossa) syntynyt ja kasvanut, nyttemmin jyväskyläläistynyt morsian olen, ja häät vietetään Lappeenrannassa marraskuussa. Paikka on löytynyt, pitopalvelun varaus vaiheessa, puku hankittu, vihki tulossa. Ajoissa ollaan liikkeellä. Lähinnä nyt ajattelin kartoittaa, onko tällä palstalla vielä elämää, vai onko tyystin hiljentynyt. Tiedän sitten, että kannattaako täällä huudella, jos kriisikysymyksiä ilmenee.

Meillä on molemmilla ihan perus keltakultaiset kihlat. Päätettiin kuitenkin, että teetetään meidän kihloista sulhaselle uusi vihkisormus ja ostetaan minulle uusi vihki. Näin kihlat säilyvät ikään kuin käytössä kuitenkin, eivätkä jää minnekään romumetalliksi tai turhuuksiksi nurkkiin pölyttymään. Ja saadaan minulle se ihana vihki, johon ihastuin ensinäkemältä ja jonka kauneus ei mielestäni pääse kunnolla oikeuksiinsa jos vieressä on toinen sormus. Eipä ole kukaan tätä ratkaisua kyseenalaistanut, tosin ei olla hirveästi kyseltykään muiden mielipiteitä, vaan tehdään suosiolla niin kuin meistä tuntuu hyvältä.

Täytyy nyt kehaista vielä itsekin tuota Qivaa, kun siellä tuli eilen käytyä. Qiva oli ensimmäinen liike, jossa käytiin oikein ajan kanssa ja vakavissaan vihkiä etsimässä, ja varmaan jää myös viimeiseksi. Tuli heti sellainen olo, että myyjää todella kiinnostaa, mitä me haluamme ja myyjä kuunteli toiveitamme (ja ymmärsi ne!). Todella hyvää ja yksilöllistä palvelua, ei kiirettä, ei pätemistä, ei vähätelty meidän ideoita. Kyllähän sellaisen liikkeen kanssa kannattaa asioida, josta heti saa kunnon palvelua sillä asenteella, että kaikki järjestyy ja toiveet toteutetaan. Niin ja siitäkin täytyy antaa plussaa, että kun kerrottiin meidän budjetin yläraja, niin myyjä ei edes yrittänyt tyrkyttää mitään kalliimpaa, kuten monilla myyjillä on tapana, vaan hän hyväksyi tämän rajoituksemme ja suunnittelimme sormuksia siltä pohjalta.

Minulla herkkäihoisella ja muutenkin tuoksuja sietämättömällä ihmisellä kaikkein parhaiten on toiminut ehdottomasti apteekista saatava Tummeli. Niin juuri, just se rasva, jota ennen on myyty nimellä utarerasva ja jota on käytetty kotieläinten ihonhoidossa. En tosin tiedä, miten se auttaa siinä tapauksessa, jos on ihan kunnon haavaumia kantapäissä. Minulla on aina olleet kantapäät tosi kuivat ja halkeilevat, mutta tuolla Tummelilla sain ne inhimilliseen kuntoon reilussa viikossa, kun laitoin joka ilta aina suihkun/saunan jälkeen kunnolla hieroen rasvaa kantapäihin ja jalkapohjiin ja siihen vielä sukat päälle. Koskaan en ole kantapäitä raspannut. Muokkaus. Enpäs huomannut edellisenkin hehkuttaneen juuri Tummelia. Mutta tosiaan se kyllä toimii!

Missä kuussa häänne ovat? - Marraskuussa 2010. Lasken sen jo talveksi ennemmin kuin syksyksi. Miksi valitsitte talvihäät? Yleensähän kesä on ennemmin häiden aikaa? - Meille oli alusta asti selvää, että tehdään tämä meidän tavalla eikä niin kuin yleensä on tapana. Haluttiin myös välttää hääruuhka. Ja tuoda jotain iloa tavallisesti niin ankeaan marraskuuhun, jolloin mitään kivaa ei yleensä tapahdu. Ihmeltiinkö/ ihmetelläänkö päätöstänne? Oletteko joutuneet selittelemään, puolustelemaan? - Ei ole aiheuttanut ihmetystä. Ei tosin vielä kovin monelle olla asiasta kerrottukaan. Ja miksi aiheuttaisikaan, kyllähän naimisiin voi mennä milloin vain. Mitä erityisiä odotuksia ja toiveita teillä oli/on nimenomaan sen suhteen että häänne olivat/ ovat talvella? (esim. paljon lunta, rekiretki kirkosta jne.) - Ainoat odotukset on, että on marraskuu ja pimeää, mikä on aika varma nakki, kun päivän pituus nyt ei varsinaisesti kyllä vaihtele esim. sään mukaan. Oikeastaan vois ajatella, että mitä ankeampi sää, sitä parempi, koska sitä enemmänhän rakkauden juhla aiheuttaa sitten iloisen kontrastin yleiselle kurjuudelle. Miten talvi näkyi/ näkyy häissänne? (esim. ruoassa, koristelussa, juhlapaikan valinnassa jne.) - Käytännön syistä se näkyy juhlapaikan valinnassa sikäli, että kaikkien pitää mahtua sisätiloihin. Muuten luulen, että teemat ynnä muut olisivat ihan samat ajankohdasta riippumatta. Tai no, ehkä meidän valintaan jättää kukkakoristeet pois vaikuttaa vähän se, että kukat on talvella vaikeammin saatavissa (ei voi kerätä luonnosta) kuin kesällä. Mikä on mielestänne parasta talvihäissä? - Se, ettei meidän häät ainakaan tule olemaan viidennet häät vieraille parin kuukauden sisällä. Ja se, että ihmiset eivät todennäköisesti ole lomamatkoilla, vaan pääsevät tulemaan paikalle. Minne lähditte/lähdette häämatkalle? - Kun saadaan tarpeeksi rahaa kasaan, mennään USA:han. Floridassa ollaan kerran käyty, joten ehkä Texasiin? Ei olla vielä päätetty lopullisesti.

Näköjään aika yleistä on, ettei haluta nolausleikkejä. Se pätee meilläkin. Myös alkoholin kanssa on nollalinja: ei haluta humalaörvellystä häissä, kun muissakin juhlissa yleensä ollaan selvin päin ja aina on hauskaa ollut. (Tai jos ei ole ollut, niin se ei kyllä ole sitten johtunut alkoholin puutteesta) Meillä myös morsiamen taluttaminen alttarille on jätetty pois, koska isäni kuoli hiljattain. En halua ketään muuta hänen tilalleen, vaikka tarjokkaita (ja hyviä vaihtoehtoja, ei siinä mitään) olisikin. Kävelen mieluummin itsekseni.

Kiitos mielipiteistä! Kaitaliinat vois kyllä periaatteessa toimia ratkaisuna. Täytyy pistää harkintaan. Ja hyvä pointti tosiaan tuokin, että ne liinat saavat koristeet erottumaan paremmin. Toisaalta en ole ihan varma haluanko koristeiden edes erottuvan selkeästi (ainakaan kauempaa katsottuna). Mutta pitänee kokeilla erilaisia vaihtoehtoja kun tuo paikka ja pöydät varmistuvat. Sillähän se sitten selviää, että mitä tehdään. Niin ja kukista vielä, että tuon viestin kirjoittamisen jälkeen itseäni alkoivat kiinnostaa valkoiset kanervat. Ne edustais sitä kaivattua luonnollisuutta ja olis myös minun makuuni tarpeeksi vaatimattomia kukkasia. Miksei myös tuo harsokukka sopisi ja olisi tarpeeksi vaatimaton, jos siitä ei tarkoituksella tee mitään näyttävää. Amaryllistä olin ajatellut jonkinlaiseksi morsiuskimpun tapaiseksi itselleni (ehkä myös hiukan outo idea, enkä ole varma miten hyvin se on toteutettavissa), joten sitä en ehkä pöytäkoristeisiin halua.

Meilläkin olisi tulossa hyvin simppeli pöytäkoristelu. Minulla on asiasta ihan selkeä visio, mutta kaikki, joille olen tästä intoillut, ovat olleet vähän epäileväisiä. Ajattelinkin sitten kysyä teiltä täällä, mitä mieltä olette ajatuksistani. Eli koristeiksi ei tule lainkaan kukkia. Häät ovat marraskuussa, joten kukat tulisivat kalliiksi eikä silloin enää ole luonnonkukkia, kun luonnonläheisen teeman haluan. Sen sijaan on tarkoitus koristella pöydät ja muukin juhlatila risuoksilla ja kävyillä, jotka spreijaamme hopeasprayllä tai ehkä jollain vähän kimaltelevalla maalilla. Oksia voisi tulla pöydän keskelle ihan vaan pötköttelemään, ei siis maljakoihin, ja sinne väleihin sitten tuikkukynttilöitä. Pöytäliinoja en haluaisi (jos siis juhlapaikan pöydät ovat sitä mitä muistelen niiden olevan, eli hirsipöytiä), ja tämä tuntuu nyt olevan se suuri kauhistus kaikille, etenkin äidilleni. Onhan se kai jotenkin perinteisen juhlavaa, että olisi valkeat pitkät liinat pöydissä, mutta minusta tunnelma olisi lämpimämpi ilman liinoja. Varsinkin kun väriteemamme on aika kylmä (hopea, valkoinen ja vaaleansininen). Mitäs arvelette?

Säästetään lähes kaikesta, missä säästäminen on mahdollista. Häihin tulee vieraita noin 80. - Morsiamen puku käytettynä, sulhasen puku vuokrataan - Koristelut tehdään itse, luonnonläheinen tunnelma, ei kalliita kukkia, pöytäliinoja tms. (Häät marraskuussa, joten koristelu tulee olemaan esim. puiden oksia ja käpyjä, jotka spreijataan itse hopeamaalilla ja glitterillä.) - Kutsut askarrellaan itse, ei mitään erikoista, ihan perus korttipahville. - Pitopalveluna nähtävästi ammattikoulun yksi luokka, joka tekee homman talkoina luokkaretkirahastoaan varten. - Hääauto sulhasen oma (harrastaa vähän erikoisempia välineitä) - Hääyö saadaan häälahjaksi morsiamen äidiltä. Häämatkaan säästetään rahaa ja matkustetaan sitten joskus myöhemmin. (Paitsi jos vieraat intoutuvat antamaan lahjaksi rahaa) - Juhlasssa ei tarjoilla alkoholia, koska morsian ja sulhanen eivät juurikaan mitään juo muutenkaan, eikä haluta örvellysbileitä. - Bändiä ei tule. Kaaso soittanee häävalssin pianolla, kun on taitava ja muut musiikit (häissä ei ehkä tanssita, kun ei ole tanssijoitakaan) tulevat levyltä. - Morsian meikkaa itse ja kaaso auttaa kampauksessa, joka tulee olemaan hyvin vaatimaton ja luonnollinen. Mitähän vielä? Luulisin, että tuossa olivat isoimmat.

Kiitos taas lisävinkeistä ja ehdotuksista. Nellen, nimenomaan solitaire-tyyppinen sormus houkuttaisi. Haluaisin sen olevan todella näyttävä, koska minulla tulee olemaan vain yksi sormus. (Tämä on taas omia pakkomielteitäni, mielestäni sormeni näyttävät paksuilta ja tönköiltä, jos pidän kahta sormusta samassa sormessa. Haluan, että vaikutelma on siro, mutta näyttävä, tiedän, että se kuulostaa aika vaativalta yhtälöltä...) Olen miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että istuttaisin jonkinlaisen kiven nykyiseen kihlaani, joka on ihan perusmallia, keltakultainen. Näinköhän tämä vaihtoehto tulisi vielä edullisemmaksi kuin se, että teettäisin kokonaan uuden sormuksen? Pitänee varmaan marssia kultasepänliikkeisiin paikanpäälle kyselemään ja iskeä kaikki vaihtoehdot pöytään kerralla...

Ellamari, en ole itsekään ihastunut ajatukseen zirkoniasta sen sijaan zirkoni vaikuttaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Kuten Limona tuolla valistikin, ne eivät tosiaan ole sama asia. Harkinnassa ovat myös nuo värittömät safiirit, toisaalta mietin, että voisihan se kivi olla värillinenkin, mikäs sitäkään kieltää. Mielestäni ei ole mautonta istuttaa sormukseen vähempiarvoisia kiviä, kun kuitenkin haluaisin siron, mutta näyttävän sormuksen. Sinänsä ajatus siitä, että istuttaisi joka vuosi hääpäivänä uuden minitimantin (luin jostain täältä foorumilta), on tosi söpö, mutta sellainen sormus ei vaan ole yhtään minun tyyliseni. Ennemmin elän sen halvemman kiven kanssa kunnes ehkä joskus kymmenen vuoden päästä on varaa ostaa aito timantti vaihdettavaksi sen tilalle. Mutta ainahan tällaiset asiat on subjektiivisia. Kukin tavallaan jne. Kiitokset Juillet ja Limona vinkeistä! Luulen, että päädynkin teettämään sormukseni. Budjetti on vähän vielä auki sormuksen osalta, kokonaisuudessaan 80 vieraan häihin on varattu max 3000 euroa, joista liki 2000 menee paikan vuokraan ja ruokaan. Joten aika vähän sormukseen jää rahaa käytettäväksi, kun noin tonnilla pitäisi sen lisäksi vielä saada morsiusparille vaatetus, koristella juhlapaikka, tehdä kutsut, maksaa hääyönviettopaikka yms. "pientä"...

Vihqu, kelpaisiko kutsutekstiksi ihan yksinkertaisesti jotain tyyliin "Tervetuloa viettämään hääjuhlaamme"? Itse olen aina sillä kannalla, että lyhyestä virsi kaunis. Mitä enemmän kiertelee, sitä varmemmin herättää epäilyjä Leviathan, tiivistystä miulla lähinnä olis tarjota ratkaisuksi tuohon sinun ongelmaankin. Itse karsisin ylimääräistä esim. siten, että jäljelle jäisi: "Haaveenamme on häämatka etelän lämpöön. Voitte auttaa toiveen toteuttamisessa kartuttamalla häämatkakassaamme, tilinro xxxxx-xxxxxx." Meidän kutsun lopulliseen hiomiseen on aikaa vaikka kuinka paljon jäljellä, mutta jo nyt muutama asia mietityttää. Lähinnä ongelmana on, että meillä ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa antaa lahjaksi tavaraa, mutta emme haluaisi alkaa kerätä mitään uutta astiastoa, kun kokonainen ruokailusarja on jo koossa. Emme kuitenkaan haluaisi toivoa pelkästään rahaa. Miten siis muotoilla asia siten, että astioita ei kaivata ja häämatkatilille voi lahjoittaa rahaa, mutta muutkin lahjat ovat tervetulleita? Muuten voisi jättää kaiken onnen varaankin, mutta kun teidossa on, että osa vieraista ei millään kykene hankkimaan lahjaa, jos heille ei selvästi sanota, mitä toivotaan. Eivätkä osaa olla lahjaa antamattakaan. Uh. Vaikeaahan tämä on.

Oletan, että jo pelkkä kysymys nostattaa hard core -morsiamille vilunväreitä, mutta kysynpä kuitenkin. Eli löytyykö suomalaisista kultasepänliikkeistä miten laaja valikoima sormuksia, joissa on käytetty vähempiarvoisia kiviä (esim. zirkoneja tai zirkonioita) tai synteettisiä timantteja? Entä missä hintaluokissa tällaiset sormukset liikkuvat? Meillä on äärimmäisen pienen budjetin häät, emmekä pidä tärkeimpänä asiana edes sitä, että sormuksessa kimaltelee aitoja kiviä, sillä niitähän voi istuttaa jälkikäteenkin, kun taloudellinen tilanne esimerkiksi valmistumisen ja työpaikan löytymisen myötä kohenee. Koska kuitenkin olen hitusen turhamaisuuteen taipuvainen ja minulla on selkeä näkemys siitä, millaisen sormuksen haluaisin, totesimme, että järkevämpää olisi varmasti ostaa budjettiin sopiva halpoja kiviä sisältävä sormus kuin sellainen oikeita timantteja sisältävä sormus, joka ei niin miellytä. Ongelmaksi muodostuu vain se, mistä tällaisia koruja saa. Emme vielä ole ehtineet kierrellä kultasepänliikkeitä, mutta ainakaan liikkeiden nettisivuilla tällaisia "feikkisormuksia" ei esitellä.

Meillä olisi hakusessa talvihäille viettopaikka Lappeenrannasta tai vielä mieluummin Joutsenosta. Tarjouksia on alustavasti kyselty Upseerikerholta (joka ei vastannut kovinkaan ystävällisesti, ei todellakaan tullut sellainen tunne, että sinne haluaisin, eikä vastauksessa oikeastaan edes vastattu mihinkään kysymyksiini), Linnoituksen Krouvista (joka vaikuttaa mahdolliselta, mutta vähän kalliilta) ja Karjalan Portista (josta ei ole vielä saatu vastausta). Olisiko teillä muita mahti-ideoita? Erityisesti Joutsenon seutua ajatellen? Työväentalolle emme haluaisi, kun se ei oikein sovi meidän suunnittelemaamme tyyliin (teemana hopea, valkoinen, vaaleansininen, ja kun töllillä on niin paljon tummaa puupaneelia ja yäk ne oranssit muovituolit!). Toiseksi kyselisin, että jos vuokraa tilan ja pitopalvelun erikseen (pitopalvelulla on pakko teettää jotain ruokia, kun vieraita tulee n. 80 ja suurin osa pitkästä matkasta), niin tuleeko se lopulta halvemmaksi kuin ravintolahäät? Emme oikeastaan haluaisi ravintolahäitä, mutta tuntuu, että noin isolle porukalle ei muuten löydy sopivaa paikkaa talvihäiden viettoa varten, kun tilaa pitäisi olla liikkumiseenkin ja ulkona ei voi olla, kun on kylmä. Ravintolahäissä on sekin ongelma, että siellä alkoholin käytön rajoittaminen lienee vaikeampaa. Meillä olisi tarkoitus tarjota alkoholia EHKÄ alkumaljassa, muttei välttämättä siinäkään, muuten haluaisimme alkoholittomat häät. Onko teillä kokemuksia siitä, onnistuuko tämä alkoholittomuuden ja ravintolahäiden yhteensovittaminen mitenkään? Tulipa paljon kysymyksiä, kiitos jos joku jaksaa vastata!