Rau

Pakko tulla tänne sureksimaan, kun muuallakaan ei voi. Harmillisen monella muullakin on ollut ikäviä kokemuksia, mutta kyllä väittäisin, että jos polttarit on edes järjestetty, niin voi olla jo edes vähän tyytyväinen. Minun kaasoni piti järjestää polttarit. Annoin hänelle ajoissa opiskelupaikkakunnallani asuvien ystävieni yhteystiedot, ja sovittiin, että kaaso on heihin yhteydessä ja järkkäävät jotain kivaa ajatuksella mukavaa yhdessäoloa. No, kaaso oli ulkomailla reissaamassa eikä ole ollut missään yhteydessä ystäviini. Polttarit piti olla tulevana lauantaina (viikkoa ennen häitä), koska kaaso tuli takaisin Suomeen nyt alkuviikosta (alun perin hänen piti tulla jo viime viikolla). Kunnes nyt kaaso yllättäen muisti, ettei hän pääse tuolloin lauantaina, koska on sopinut jotain muuta. Okei, polttarit on siis perjantaina, eli ylihuomenna. Nyt kävi ilmi, että kaaso saikin töitä perjantaiksi ja pääsee tulemaan hääpaikkakunnalle (jossa haluaa polttarit järjestettävän, ei siis täällä minun asuinpaikkakunnallani, joten itsekin joudun reissaamaan) vasta perjantai-illaksi. No illan hän on kuulemma minun käytettävissäni. Kaaso kysyi minulta, että mitä haluan tehdä perjantaina. Sanoin, etten halua suunnitella itse omia polttareitani. Tilanne on nyt mitä ilmeisimmin se, että kaaso ei ole suunnitellut vieläkään mitään, ei ollut yhteydessä ystäviini ja että "polttareihin" ei ole tulossa ketään, koska kukaan ei tiedä niistä mitään. Todennäköisesti toimin siis perjantaina itse kuskina kaasolleni ja minulle (kaasolla ei ajokorttia), käymme jossain syömässä ja ajamme takaisin kotiin. Kiva. Kiitti näistä "polttareista", joita kaasolla oli aikaa suunnitella useita kuukausia. Ehkä tuntuisi vähemmän pahalta, ellen tietäisi, että sulhanen on saamassa unelmapolttarit, joihin hänen kaverinsa ovat käyttäneet aikaa ja vaivaa (ja rahaakin, itsehän joudun kaason rahatilanteen vuoksi maksamaan omat syömiseni tuolloin omissa "polttareissani", vaikka ei minullakaan yhtään ylimääräistä rahaa ole).

Nyt kun keskustelu on käyty, niin vastaanpa itse, jos jotain muutakin kiinnostaa ihan konkreettiset kokemukset. Tapaaminen kesti meillä puolitoista tuntia. Ihan ensin käytiin läpi vihkikaava. Pappi selitti mitä tapahtuu milloinkin ja kysyi meiltä vaihtoehtoisissa kohdissa, että mitä halutaan (esim. mikä tekstinpätkä luettavaksi jne). Tavattiin kirkossa, joten vihkikaavan läpikäynnin jälkeen treenattiin alttarille tulo, siinä kääntyily, sormusten laittaminen sormiin ja poistuminen. Tämän "virallisen" treenin jälkeen siirryttin sakastiin juttelemaan ihan vaan meistä. Pappi kyseli mm. mihin ollaan aikoinaan toisissamme ihastuttu, mitä yhteisiä juttuja meillä on, mitkä on meille tärkeitä asioita, joiden haluttaisiin kuuluvan puheessa yms. Ei siis mitään hiillostusta ja tenttausta, ei oikeita ja vääriä vastauksia. Tämän jälkeen vielä käytiin varmistamassa seurakuntatoimistossa, että esteettömyystodistus on ok (vaikka pappi sanoikin, ettei siinä kyllä varmasti mitään vikaa ole, mutta kun tahdottiin kuulutukset vihkipaikkakunnalta, joka ei ole oma seurakuntamme, niin oli kuulemma hyvä varmistaa vielä asia). Ja samalla satuttiin tapaamaan kanttorikin pikaisesti, joten hänen kanssaan sovittiin häämarssit ja muut musiikit. Ei siis kovin mystinen tapahtuma, mutta paljon informaatiota.

En muista oonko vastannut, mutta nyt kun asia tuli päätettyä lopullisesti harjoituksissa, niin vastaan. Meillä ei saateta eikä kävellä yhdessä. Mie kävelen yksin ja sulhanen tulee vastaan. Kaikilla on tästä aina joku kauhu, että "ettekö voi kävellä yhdessä, ettei siuta jännittäis niin paljon", mutta kun ei miuta jännitä yhtään. Oon tottunut esiintyjä ja miulla on hyvä keskittymiskyky, joten kaikki sujuu varmasti hyvin. Ja näin saan säilyttää sen unelmani, että sulhanen on miuta vastassa ja näkee miut ensi kertaa hääpäivänä alttarilla.

Hauska keskustelu! Meillä häät on marraskuun alussa siksi, että haluttiin häät sellaiseen aikaan, jolloin ei tapahdu mitään muuta kivaa ja kaunista. Jotain iloa syksyyn siis ja vähän persoonallisuutta hääpäivään. Lisäksi marraskuu on aikoinaan ollut varsin yleinen hääkuukausi, koska tuolloin palvelusväellä oli mahdollisuus vaihtaa palvelupaikkaa, eli tavallaan sopimukset uusittiin ja tuolloin oli tyypillistä myös mennä naimisiin. Toisaalta tykkään kesähäistä, kun silloin voi parhaiten hyödyntää luontoa ja on mahdollisuus olla ulkona. Myös talvihäät lumen keskellä on varmasti tunnelmalliset ja keväällä taas se symbolinen kaiken uuden alku tuo oman vivahteensa häihin. Eli riippuu parista, teemasta, tyylistä ja persoonasta.

Kiitos Delia! Olin siis käsittänyt asian aivan oikein. Itse en kuulutuksia haluaisi ollenkaan, koska yritetään pitää häät ihan vaan perhepiirissä ja pienellä paikkakunnalla kyllä sitten kuulutuksien myötä sana leviäisi varsin tehokkaasti. Tuleva anoppi puoletaan ehdottomasti haluaa, että meidät kuulutetaan. Saa nähdä kummalla on kovempi tahdonvoima. Voi olla, että joudun antamaan periksi anopille.

Onko kirkossa kuulutus muuten pakollista? Tapaamme papin maanantaina ja toki häneltä tämä asia sitten selviää, mutta ihan näin uteliaisuudesta kyselen. Kun meille maistraatissa esteiden tutkinnan yhteydessä sanottiin jotenkin niin, että "jos haluatte kuulutukset niin ne pitää sitten tilata erikseen". Niin jäin siihen käsitykseen, ettei kuulutuksia välttämättä tarvita.

Kihlaa ei enää ole, kun niistä teetettiin sulhaselle vihkisormus. Niissä lukikin perinteiseen tapaan vaan etunimi ja päivämäärä. Vihkiin tuli molemmille: U & I 6/11/10 Hauskasti tuo olisi englanniksi lyhenne sanoista you and I, mutta meille siinä on molempien lempinimien etukirjaimet. Ovela kaksoismerkitys, joka tajuttiin vasta jälkeenpäin. Niin ja numerot on tosiaan hääpäivän päivämäärä. Meillä miun sormuksessa oli tilaa niin vähän, että tuo oli ehdoton maksimi, mitä siihen mahtui. Sormukseni kun on vintage-yksilö, jossa on paljon kaiken maailman leimamerkintöjä.

Tosi hyviä vinkkejä täällä jo onkin, mutta vielä itsekin pistäisin muutaman sanan väliin. Meillä kun alkaa häät lähestyä ja hyvin ollaan 3000 euron budjetissa pysytty. Vieraita kutsuttiin 85, tulemaan pääsee 73. Sanoisin, että kannattaa miettiä itselleen valmiiksi, mistä on valmis tinkimään ja mihin haluaa panostaa. Esim. mie halusin ehdottomasti tietynlaisen sormuksen (joka tosin sitten löytyi tosi halvalla, mutta tästä en siis olisi ollut valmis tinkimään), mutta miulle kukat ei ole niin tärkeitä. Ruokaan haluan panostaa, mutta en kaipaa välttämättä bändiä tai erikoista ohjelmaa. Suosittelen myös käyttämään mahdollisuuksien mukaan esim. ebayta. Oma sormukseni on ostettu sitä kautta ihan pilkkahintaan. Toki täytyy olla isommissa ostoksissa tarkkana, ettei ihan keneltä tahansa osta, mutta meillä ainakin kaikki toimi moitteettomasti. Sormus käytettiin arvioinnissa vielä täällä kotimaassakin ja timantitkin tosiaan olivat juuri sitä, mitä luvattiin. Ebaysta löytyy myös esim. kutsukorttien askartelupakkauksia ja kakunkoristeita huomattavasti halvemmalla kuin Suomesta, ja ihan uutenakin.

Miun (öhöm, meidän...) häät on 250 km päässä asuinpaikastamme. Meillä homma hoituu suht helposti ensinnäkin siksi, että ollaan molemmat opiskelijoita, joten aikataulut on joustavampia kuin työssäkäyvillä ja toiseksi siksi, että häät on aika pienen budjetin projekti ja esim. kampaus ja meikki tehdään itse. Mie oon nyt etukäteen hoitanut asioita esim. pitopalvelun kanssa. Koristeet on askarreltu kesän aikana. Maljakot on parhaillaan miehen äidillä pesussa. Puku on hankittu ja miehen puvun vuokrasta sovittu hyvissä ajoin. Koekampaus ja -meikki tehdään kaasosiskon kanssa täällä opiskelupaikkakunnalla tässä lähiaikoina, siis hyvissä ajoin ennen häitä sekin. (Häät siis marraskuun alussa) Myö aiotaan mennä hääpaikkakunnalle keskiviikkona, kun häät on lauantaina. Keskiviikko menee siis varmaan oikeastaan siihen matkustamiseen. Todennäköisesti torstaina sitten lähinnä suunnitellaan ja rentoudutaan, perjantaina koristellaan juhlapaikka valmiiksi ja lauantaina sitten juhlitaan häitä. Takaisin kotiin suunnataan häiden jälkeen sunnuntaina (omalla autolla muuten liikutaan). Maanantai ehditään näin ollen levähtää kotosalla ja tiistaina lähdetään heti aamusta häämatkalle, joka kestää pari viikkoa. Suunnitelmissa on, että pakataan häämatkaa varten jo ennen häihin lähtöä, niin ei tarvitse sitten kiireessä siinä maanantaina pakkailla. Miusta tää meidän systeemi tuntuu toimivan näin ihan hyvin. Ei tuu kiire missään vaiheessa. Enkä stressaa ehkä niin paljon siinä paria päivää ennen häitä, kun suurin osa asioista on hoidettu kuntoon jo hyvissä ajoin.

Tilannepäivitys/ärsytyksen purkaminen. Kutsussamme luki "ilmoittauduthan viimeistään 1.10. mennessä" ja tässä vaiheessa ilmoittautuneita on 52/85. Jep, kiitos. Ja näistäkin, jotka on ilmoittautuneet, suurin osa ilmoitti tulostaan meidän vanhemmille, vaikka siis myö järjestetään häät ilman vanhempien apua ja eri paikkakunnalta käsin ja kutsuunkin laitettiin "ilmoittautuminen Laupille tai miehelle" ja puhelinnumerot. Että kyllä se näköjään osaa olla vaikeaa! Toki siis odotan huomiseen asti, ennen kuin alan kyselemään ihmisten perään, mutta olisi kyllä varmaan aika utopistista kuvitella, että huomenna sitten ryöpsähtäisi huima ilmoittautumisten suma. Miun mielestä on erittäin epäkohteliasta jättää ilmoittautumatta, niin että kutsujien on pakko soitella perään, että oletteko tulossa. Ja kyllä, on pakko soitella, koska oletus on, että suurin osa näistä ei-ilmoittautuneista on sellaisia, että heidän olettaisi kyllä tulevan ja pääsevän helposti paikalle. Eli todennäköisesti on vaan ollut liian vaivalloista soittaa tai lähettää tekstiviesti. Vai pitäisikö vaan palkata joku portsari seisomaan vieraslistan kanssa ovelle ja ilmoittamaan tylysti: "Teitä ei näy ilmoittautuneiden listalla. Pahoittelen, mutta en voi päästää teitä sisään."

Kuinka paljon pitää varata aikaa kirkosta juhlapaikkaan siirtymiseen, jos vieraita on max 80 ja matka kestää autolla noin 15 minuuttia? Riittääkö siihen puoli tuntia, onko tunti liikaa? Kaasot ja bm:t ovat sitä mieltä, että vähintään tunti pitää varata, mielellään enemmän. Ideana siis, että hääpari saapuu sitten vasta vieraiden ollessa kaikkien paikalla, eli väliaika hengaillaan ja ehkä poseerataan vähän kameralle tms. Miusta yli tunti kuulostaisi jo paljolta kuitenkin... Entä kuinka paljon aikaa pitää varata onnittelujonolle? Riittääkö siihen ja pöytiin siirtymiseen vajaa tunti? Toinen kysymys, olisiko ohjelman hyvä jaksottaminen esim. sellainen, että ensin ruokaillaan, sitten olisi puheita, sen jälkeen kakkukahvi ja sitten vasta muuta ohjelmaa? Alustavasti ideana olisi siis tämä: 14.00 vihkiminen 15.00 vieraat juhlapaikalla 15.15 (tai joskus siinä pian vieraiden saapumisen jälkeen) hääpari saapuu: tervetuliaispuhe, onnittelut, onnittelumalja 16.00 (?) ruoka 17.00 ohjelmaa (puheita?) 17.30 kakkukahvi 18.30 ohjelmaa (tietovisa yms. muuta kuin puheita?) -> kun näistä selvitty, häätanssi, musiikkia ja vapaata seurustelua. Mahd. kimpun ja sukkanauhan heitto. Ajat ovat ihan summittaisia, lähinnä osoittavat etenemisjärjestystä. Aikoja en myöskään aio laittaa ohjelmalehtiseen, vaan pelkästään paljaan rungon, en edes ohjelmanumeroiden kuvauksia siltä varalta, että muutoksia tulee. Joo kiitos ja anteeksi. Miulle tulee jotain ajoittaisia stressiaaltoja, jotka melkein hävettää.

Yritin otsikoida aiheen niin, että siitä selkeästi kävisi ilmi, mitä haluan tietää. Muistelisin täältä joskus vastaavaa keskustelua lukeneeni, mutten millään haulla ja kaivelemisella löytänyt sitä enää mistään. Nyt asia olisi omalla kohdalla ajankohtainen, tai pikemminkin alkaa jo olla kiirus, luulisin. Haluaisin siis tietää, että miten paljon aikaisemmin papin kanssa on tapana tavata ja millaisista asioista tapaamisen aikana keskustellaan ja sovitaan? Käsitin, että ideana yleensä olisi, että pappi yrittäisi vähän tutustua vihittävään pariin, jotta osaisi osoittaa sanansa juuri heille. Ehkä myös olisi syytä käydä vihkikaavaa läpi? Entä mitä muuta? Meillä on vihkiminen eri paikkakunnalla kuin missä asumme (välimatkaa 250 km), vihkiminen 6.11. ja pappi kuulemma ottaa meihin yhteyttä lomalta palatessaan lokakuun alussa. Aika vähän tuohon jää pelivaraa nähdäkseni, kun ei ihan milloin vain ja kovin lyhyellä varoitusajalla voi matkustaa papin pakeille. Kiitollinen olen, jos joku jaksaa/osaa vastailla!

Meidän kutsut on vasta lähetetty ja oon saanut vasta kaksi (tai yhden järkevän) ilmoittautumista. Mutta siis tää yksi ilmoittautuja! Hän siis totesi rempseästi, että "voi kyllä joo siihen luottaa, että meiltä tullaan jollain kokoonpanolla". (Ja ei siis ilmoittautunut miulle henk. koht. vaikka näin pyydettiin) Kovasti toivon, että ilmoittaa myöhemmin vielä sitten tuon tarkemman kokoonpanon myös. Mitä varten hän yleensä kuvittelee tuota ilmoittautumista pyydettävän? Meillä ainakin pitopalvelun pitää saada tietää vierasmäärä (lapset ja aikuiset sekä ruoka-aineallergiat) ihan jo käytännön järjestelyjen ja tietysti myös laskutuksen vuoksi. Ja tässä nyt on kuitenkin kyseessä nelihenkinen perhe, joten sillä on jo vähän väliäkin, että tuleeko niistä yksi vai kaikki...

Oon treenaillut nyt piilareiden käyttöä ihan muutenkin kuin häät mielessä ja oon tykästynyt tosi kovasti! Varmaan häihinkin siis laitan piilarit. Vähän tyhmä kysymys miulla olisi, jos joku osaa vastata, eli mitä itkeminen tekee piilareille? Siis lähinnä kestääkö ne silmissä vai tulviiko ulos? En meinannut mitään niagaroja nyyhkiä, enkä yleensä itke häissä, mutta ehkä omissa häissä pitää varautua kuitenkin siihen, että muutaman kyyneleen tirauttaa.

Miekin oon täysin luottavainen miehen kykyihin matkanjärjestäjänä. Saan yllärihäämatkan marraskuussa, tosin sen verran tiedän, että pari viikkoa on tarkoitus matkailla ja jonnekin lämpimään ollaan menossa. Luulen, että suuntana on USA, mutta sielläkin tuota lääniä riittää sen verran, että kohde voi sitten olla melkein mitä vaan. Vaikeintahan tässä on tosiaan odottaminen. En millään malttaisi, haluaisin jo päästä matkalle! Meillä sovittiin näin siksi, että stressaan muutenkin aina liikaa kaikesta ja miulla on koko ajan kauhea huoli siitä, riittääkö rahat edes häihin yms. (Miehellä on varaa, miulla ei, ja koska olen ylpeä, en haluaisi elää toisen siivellä) Näinpä sitten ihana mies halusi poistaa miulta yhden stressin aiheen ja varmistaa, että voin nauttia häämatkasta täysillä, kun ei tarvitse huolehtia sen kuluista.