SisterRay

Haluisin edes jotain Suomalaista häihini mutta on vaikea keksiä mitä. Ajattelin kysäistä catering porukalta josko olisi mahdollista saada riisipiirakoita ja ruisleipää hääbuffettiin mutta en vielä tiedä kuinka suostuvaisia ovat tälle ajatukselle. Toinen ajatus mitä pyörittelin pääsäni oli jonkun suomalasiten karkkien (Fatzerin sinisen siis) tarjoaminen vieraille. Kennelläkään kokemusta tai ideoita?

Miulla oli sama tilanne. 5 vuotta seurustelua ja 4 vuotta kihloja takana. Ainoa ero on, että uusi sulho oli ventovieras kun hänet tapasin (ja vain 2 kuukautta entisen kihlauksen päättymisestä). Perhe otti kuitenkin ihmeen hyvin. Isäni omalla hyvin innottomalla tavalllansa tokaisi vaan "jaa...no kai sie tiiät mitä teet" ja sit puhuttiin 10 minuuttia säästä Äiti sanoi myös jotain hyvin samantapaista. En ottanu pahalla koska tiedän isäni, eikä hän ole hössötäjä tyyppiä. On onnellinen omalla hiljaisella tavallansa. Äiti tosin yllätti laittamalla mailia ja sanomalla haluavansa osallistua puvun valintaan ja hääkustannuksiin Tästä tulin todella iloikseksi koska luulin hänen reaktionsa olevan paljon negatiivisempi.

Meillä ei oikeen ollu kosintaa vaan oltiin "vitsailtu" naimisiin menosta pitkään kunnes mie suorasanaisena Itä-Suomen tyttönä (ja hiukan alkoholin vaikutuksen alaisena) täräytin ääneen, että " I want to spend the rest of my life with you and have your children!" sulho alkoi melkein itkemään kun oli niin onnellinen, että meillä oli ihan samat ajatuksen

Me alettiin puhua naimisiin menosta 5kk yhdessäolon jälkeen. Nyt vasta joku 3 viikkoa sitten (kun oltiin oltu n. 9 kk yhdessä) kerrottiin kavereille ja perheille, että me ollaan kihloissa ja kaikki oli tosi iloisia vaikka eivät sulhoani kovin hyvin tunnekkaan. Hauskaa oli se, että kaikki on koko kesän ja syksy kysellyt, että millos te meette naimisiin (varsinkin kun sanoin muuttavani virallisesti Walesiin) ja ollaan vaan huijattu kaikkia sanomalla, että ei me uskota avioliittoon Ollaan oltu molemmat kihloissa aikaisemminkin ja kumpikaan ei halunnut pitkiä kihloja joten hääpäivä on 12.8.2011. Omat vanhemmat hiukan järkyttyi kun soitin ja sanoin, että me mennään naimisiin mutta rauhoittuivat kun sanoin ettei nyt ihan heti kuitenkaan. En mie jaksa alkaa miettimään, että onko tää liian nopeeta toimintaa kun tiedä, että tän miehen haluan loppuelämäksi.

Hyvä pointti Lainie. Luulen, että meidän bestmanit toimii aika pitkälti vaan puheen pitäjinä ja miun tapauksessa varmaan myös jonkun verran tulkkina. Kyllä niille varmaan jotain muutakin pientä keksitään mutta tuskin kumpikaan toimii seremonia mestarina yms. koska sain tällä viikolla tietää, että meillä kun on käytössä hääkoordinaattori joka hoitaa suurimman osan käytännön järjestelyistä (vieraiden ohjailun oikeeseen paikkaan tms.) Eipä ainakaan stressaa enää tämä asia ja voin stressata jotain muuta

Tässäpä onkin kysymys. Miulla sama ongelma kun parilla muullakkin eli lähimmät ystävät toisessa maassa (Suomessa) ja saapuvaan tänne juhlapaikalle (Walesiin) varmaan vasta pävä tai kaksi ennen häitä. Britti kaverit on kyllä kovasti kyselleet polttareista, varsinkin yksi opiskelukaveri haluaisi ne kovasti järjestää mutta ite en oikeestaan halua polttareita ellen voi pitää niitä parhaitten kavereitten kanssa. Saa nähdä kuinka käy....

tuo on helpottavaa kuulla. Kylhan mie tuun tassa kaymaan viela suomessa useempaan otteseen ennen haita ja velikin varmaan kerkee tanne. Ois kiva saada kummatkin bestmanit saman pyodan aareen palaveriin mutta ainahan sita voi kai pitaa skype palaverin

Vähän sama ongelma. Miun isä ei juurikaan puhu englantia, eikä sitä myöskään suostu opiskelemaan. Äidin ja parin kaverinkaan englanti ei oo ihan paras mahdollinen...Onneks täs on viel aikaa miettiä miten päästä tämän asian ympäri... Meidän häät tulee olemaan Walesissa kun täällä kerran molemmat asutaan. On myöskin helpompaa siltä kannalta, että miun kutsulista on reilusti yli puolet pienempi kun sulhasen. Voi tosin olla, että pidetään joku pieni kahvitus Suomessa koska rakas isoäitini ei enää pysty matkustamaan.

Semmonen juttu ihmetytti seurustelun alkuaikoina, että sulho (Walesilainen) halusi aina maksaa baarissa/ravintolassa. Siis eihän siinä mitään vikaa tietenkään ole, ensimmäistä kertaa joku kohteli kuin prinsessaa, mutta enpä ollut moiseen tottunut suomalaisten miesten kanssa. Miul oli pitkään tosi huono omatunto kun toinen käytti niin plajon rahaa miuhun. Nyt ollaan löydetty aika hyvä 50-50 (tai ehkä 40-60 tasapaino tähän asiaan. Toinen asia mikä ärsyttää, ei tosin pelkästään sulhossa vaan myös britti kavereissa, on kun ei pidetä lupauksia. Sovitaan tapaaminen tiettyyn aikaan ja sit toinen ilmestyy paikalle 3 tuntia myöhässä ja on ihmeissään kun mie oon vihanen. Tai porukkaa lupaa tulla bileisiin/lähteä baariin tms. ja sit muuttaakin suunnitelmia ihan yhtäkkiä eikä oo tietävinäänkään, että ovat luvanneet jotain muuta. En tiiä onko tämä kultturiero vai onko tää vaan ero miun Suomi ja Britti kaveripiireissä mutta pistää kyllä aina välillä vihaks. Sulho nyt on vissiin vihdoin parin riidan jälkeen tajunnut ettei miulle tehdä lupauksia jos niitä ei pidetä

Tästä käytiin keskustelua viime viikonloppuna ja sanoin, että ehdottomasti ei strippareita eikä varsinkaan mitään sylitansseja. Strippari nyt ehkä vielä menis joten kuten mutta sylitanssi menee miun mielessä pettämisen puolelle. Ja joo, saa haukkua tiukkapipoks tai epävarmaksi mutta tämä on henkilökohtainen mielipitteeni. Ei sillä, että sillä ois mitään väliä koska meistä ei kumpikaan halua polttareita

Meillä on häät suunnitteilla täällä Walesissa kesälle 2011 ja kaason sijaan olen pyytänyt kaksoisveljeni minulle "bestmaniksi". Semmoinen pikku asia vaivaa päätäni tällä hetkellä, että veli asuu Suomessa ja en tiedä kuinka hyvin hän pystyy osallistumaan hääohjelman yms. suunnitteluun. Kennelläkään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?