Napalm

Meillekin on tulossa vegaaninen menu, eikä asia ole kyllä ollut mitenkään helppoa. Vanhempani ovat vahvasti sitä mieltä, että vieraat eivät elä yhtä iltaa ilman liharuokaa ja piste. Kun sanoimme ei lihalle, he päättivät tarjoilla sen sijaan kalaa. Sanoimme ei kalallekin ja äitini itki viikon ja syytti minua häiden pilaamisesta ja ilmoitti, että kalaa tulee, halusimme sitä tai emme. Ja korosti vielä, että onhan meitäkin varten järjestetty usein kasvisruoka toisten häihin. Että tämmöistä meillä. Maidoista ja munista en uskaltanut puhuakaan. En siis ole edes kertonut vanhemmilleni, että menu tulee olemaan vegaaninen, sillä luultavasti tieto aiheuttaisi muutamat sydänkohtaukset. Olen hommannut vegaanipitopalvelun ja puhunut vanhemmilleni vain kasvispitopalvelusta. Saas nähdä, huomaavatko he edes häissä eroa... Pitopalvelu on todella kehuttu ja luotan heihin täysin. Eikä ruokana varmasti ole salaattia ja gratiinia, vaan luultavasti seitania, soijapihvejä, linssejä, falafelejä, ruokaisia salaatteja ynnä muita. Suurin osa ystävistämme eli käytännössä melkein puolet vieraista ovat kasvissyöjiä kuten mekin. Sukulaiset ovat vannoutuneita lihansyöjiä, ja kieltämättä vähän jännitän, kuinka he suhtautuvat. Tosin he varmasti osaavat tätä odottaakin. Joukossa on myös useita maitoallergisia ja laktoosittomia, joten nyt heille ei tarvitse tehdä erikseen ruokaa, vaan kaikki saavat syödä samaa. Nyt joudun kuitenkin valehteluni (kertomatta jättämisen) takia hieman pulaan... Äiti nimittäin tahtoo tehdä kakut itse. Eli nyt juhliin on siis tulossa ei-vegaanisia kakkuja, mistä en itse ole kamalan innoissani. Enkä voi sanoa mitään, kun muuten aiheutan taas uuden riidan! Kaipa se on vain suostuttava kompromissiin tässä, kaloista en nimittäin aio joustaa.

Moikka! Oikeastaan olet jo haarukoinut nuo ongelmat.Taustamusiikki luo täydellisyyttä.Mutta!Kun joku kilistää lasia ja haluaa sanoa pari sanaa.Kuka ryntää cd soittimelle tai keskeyttää bändin esiintymisen?.Tosin he eivät varmaan siitä harmistu.Kuuluu asiaan.Aikuisten oikeesti.Hyvin harva huomio häätilaisuudessa.Mitä taustalla soi.Vaikka kuinka koskettava kappale olisikaan.Teidän on luovittava oman odotuksen ja vieraiden viihtymisen välillä. Totta. Mietin myös, että taustamusiikin huomiointi riippuu ihan siitä, tunnistavatko vieraat soivat kappaleet. Jos musiikki on vierasta, niin se on vain taustahälyä, jos tuttua, niin kyllähän sitä tulee vähän kuunneltuakin. Kumpikaan tilanne tuskin on ikävä millään tavalla. Pitää vain ehkä valita jotain hieman neutraalimpaa musiikkia, etten minä ala itkemään puheitten aikana vain sen takia, että hieno kappale lopetettiin kesken. Saatan nimittäin olla muutenkin melko herkkänä juhlapäivänä

Mä olen alkanut jo vähän stressaamaan tästä koko sormusjutusta En vaan kamalasti yleensäkään tykkää sormuksista ja nyt pitäisi päättää sellaisesta, joka roikkuu sormessa sitten loppuelämän. Kihlasormus on hopeinen ja melkeinpä kapein mahdollinen. Näin jälkikäteen ollaan mietitty, että sitten kun rahaa on enempi, ostamme uudet kihlat valkokullasta. Olisi pitänyt heti panostaa ja säästää sormuksia varten, sillä jo jalometallien käyttö aiheuttaa mulle kamalia omantunnon tuskia. Ja nyt nuo hopeisetkin jää sitten tavallaan "turhiksi". Ja sitten se vihkisormus! Tähän mennessä en ole nähnyt yhtään vihkisormusta, jota olisi kiva katella. En sitten tiedä, ostammeko vain toiset rinkulat kihlojen yläpuolelle. Timantteja ei tule missään nimessä, sillä ne edustavat kaikkea sitä, mitä itse vastustan. Lisäksi tahtoisin selvitä ostosta pienellä rahalla (mielellään max satasella). Äh, en tuu ikinä löytämään hyvää... Puusormuskin ois tietenkin vaihtoehto, mutta jotenkin se on vähän liian hippiä mun silmään Kaikki muut tuntuu vaan niin paljon tärkeämmältä, kuin itse sormus. En ole oikein motivoitunut.

Mä tahtoisin kovasti soittaa ruokailun taustalla Johnny Cashia tai Tom Waitsia, mutta pelkään, että porukka masentuu täysin! Meille esim Cashin kappaleet ovat todella rauhoittavia ja kauniita, mutta onhan ne todella surullisiakin samalla. Toisaalta, tuskin kukaan kuuntelee taustamusiikkia ihan niin tarkasti. Tähän liittyy sitten jo toinen ongelma, eli se, että inhottaa pakottaa joku itselle rakas musiikki pelkäksi taustahälyksi. Kuitenkin jossain vaiheessa minä tai sulho huudahtaa "shh nyt, tää on ihan *tun hyvä biisi, nyt kaikki hiljaa... Nyt tulee paras kohta, kuunnelkaa nyt!". Siinä sitä sitten oltas Meillä musiikki tulee olemaan todella suuressa osassa muutenkin, ja tahtoisimme luoda eräänlaisen häiden läpi kulkevan jatkumon genrestä toiseen. Ruokailun ajaksi tahtoisin jotain kaunista ja rauhallista miesääntä, ennen lavatanssien rokettirollia ja yöjuhlan punkkia. Huh. Ehkä mä vaan mietin liikaa.

Meillä ei kyllä ole mitään omaa laulua. Mutta jospa tuosta häävalssista muodostuisi sitten semmoinen

(Tulevat) ammatit eivät meillä tule näkymään, vaikka erityisopettajasta ja lähihoitajasta voisi jotain irti saadakin. Harrastukset näkyvät ehkä enemmän, mutta nekin luonnollisena osana juhlaa. Koira on mukana seremoniassa, koristelut väsäämme itse, teemana on rokkenroll ja niin edelleen. Musiikkina soi rautalanka, rockabilly ja psychobilly ja illalla juhlassa esiintyy muutama punkbändi. Eipä kai sitä tarvitse enempää alkaa vääntämään

Jep, perfektionismilla jatketaan! Eihän koira mee rikki melkein mistään, mutta miksipä en tarjoais rakkaimmalle parasta mahdollista hoitoa - ihan kaikkina päivinä. Ja anteeksi tulistumiseni, mut vaan saa aina tällä aiheella niin äkäseks. Ja sitten ymmärrän asiat niin kuin haluan (eli niin että voin suuttua niistä vielä enempi) ja sitten oonkin jo ihan raivoissani. Onneksi sensuuri (lue: mies) iski väliin edelliseen viestiinkin

Ai, anteeksi, minä nimen omaan ymmärsin sen niin, että olet sitä mieltä, että lapset ja koirat on sama asia. Ei sitten mitään. Itsekin vaan tunnen yhden ihmisen, joka sitä mieltä on niin en olisi sitä niin kummallisena pitänyt. Ja ajattelin, että naurahdit sille että joku voisi sanoa noin lapsista kun kerran voi koiristakin. Eipä mitään Toisaalta monelle koira on lähinnä lasta, mikäli sellaista ei voi saada. Siinä mielessä kannattaa olla melko varovainen, kun tällaisista asioista puhuu... Mutta nyt itse aiheeseen: Minusta kannattaa muistaa, että jokainen varmasti tuntee häävieraansa niin hyvin, että tietää allergioista ja peloista. Samoin kun jokainen tuntee oman koiransa sekä hääjuhlan luonteen, joten pystyy itse arvioimaan, missä roolissa lemmikit juhlassa voivat olla. Eli minusta on aika turha kenenkään tulla tänne kommentoimaan, että "ei noin voi tehdä" jne. Jos joku tahtoo kissan hääkuvaan tai koiran sormustenkantajaksi ja tekee sen eläintä ja ihmisiä vahingoittamatta, niin mitä väliä. Jokainen hääjuhla on erilainen, ja jokainen varmasti osaa tämän asian miettiä omiin juhliinsa sopivaksi. Inhottaa semmoinen toisten unelmien ja ideoiden dissaaminen! Muoks! Yvory ehtikin väliin hyvällä kommentilla. Tästä jutustahan voi ilmoittaa/kysyä myös hääohjeissa sun muissa läpyköissä, niin ei tule kellekään järkytyksenä.

No enpä tuota rinnastusta tuossa kauheesti yrittänytkään. Se oli vitsi, siksi siinä luki "Hahah".

Kyllä saa keskiarvoltaan, eli kolmesta viiteen tuntia joka päivä. Siinäkin haukuille jää kuitenkin vuorokaudesta vielä 21 tuntia nukkumiseen. Että onnea vaan niiden koirille, jotka vetävät unta palloon sen 23 tuntia! En ylipäätään ymmärrä, miksi joku tahtoo koiran kotiinsa, jos ei ole valmis käyttämään siihen enempää aikaa. (En nyt siis kohdista tätä sinulle, kun en tavoistasi tiedä, mutta ehdin jo vetää herneet - kuten aina koira-asioissa teen). Kyllä mulla vapaa-aikaa jää opiskelun ja satunnaisten töiden ohella saman verran kuin kaikilla muillakin. Kaipa kyse on enemmän siitä, miten sen käyttää. Minä en juuri sohvalla makoile/käy salilla ja jumpissa/lorvi kaupungilla/mitään muutakaan, vaan lenkkeily on mulle se rakkain ja tärkein harrastus. Ja tottakai, jos on edellisenä päivänä tehty vaikkapa neljän tunnin kertavaellus, niin seuraavana päivänä lenkkeillään vähemmän. Mutta oletko nyt ihan tosissasi, että koira väsyy, jos se käytetään esim aamulla tunti, päivällä kaksi ja illalla tunti lenkillä? Hohhoh, sano minä. Tekee hyvää omistajallekin! Niin ja se, että minä tahdon koirilleni hoitopaikan jossa hoidetaan lenkitys samalla tavalla, niin ei ole sinulta pois. Samoin teen, jos olen itse sairaana tai liian kiireinen lenkittämään. Että turhaa länkytystä (myös minun osaltani, joten anteeksi OT). Ja tunnen kyllä koirani sen verta hyvin, että tiedän sen olevan ok sormusten kannon kanssa. Kun se kerta tapahtuu tutussa paikassa, tuttujen ihmisten keskellä. Ja jos yhtään siltä näyttää, ettei se tahdo osallistua, niin emmepä me sitä aio pakottaa. Pitää keksiä suunnitelma b sitä varten Hahah, alko muuten naurattaa, että joku sanois ihan tosissaan, että "hyi en tykkää lapsista, en tuu jos teillä on siellä juhlissa semmonen".

Olen kyllä (ainakin omasta mielestäni ) ihan taitava meikkaaja, mutta en vain luota itteeni häiden aamuna. Luultavasti tärisen ja itken niin paljon, ettei hommasta tulisi mitään. Joten ammattimeikkaajalle!

Jeps. Sain aikaistettua tunnilla, onneksi! Tahtoisin kamalasti pyytää myös kaasot mukaani, mutta totuus on, että minulla ei ole varaa maksaa neljän ihmisen meikkiä ja kampausta. Tahtoisin kuitenkin edes jonkun heistä mukaani, mutta en tiedä, miten kehtaan pyytää vain yhtä. Enkä kyllä osaisi päättääkään, ketä pyytäisin! Miksei vain voisi olla rahaa loputtomasti...

Meilläkin rockabilly- tai rautalanka-bändi hakusassa Keski-Suomeen, mutta etsiminen ei ole oikein tuottanut tulosta. Vinkkejä kaivataan siis täälläkin!

Minä kyllä valitsisin perheenjäseneni ennen vieraita. Mutta toisaalta, eipä ole ollut tapana ystävystyäkään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät eläimistä pidä. Allergiset on tietenkin asia erikseen, mutta harvapa oikeasti oireilee ulkotiloissa. Meillä toinen koira osallistuu morsiuspojan roolissa seremoniaankin: mikäli siviilivihkiminen onnistuu ulkona ja tuomarille sopii, borderi saa kantaa sormuksemme "alttarille". Siitä sitten hyppäämme autoon koiran ja kuvaajan kanssa, jotta matkalla hoitopaikkaan x ehditään ottaa pari kuvaa meistä yhdessä. Minä tahtoisin kissatkin kuvaan mukaan, mutta se ei onnistu aikataulutuksen takia. Ja joo, menen naimisiin mieheni kanssa, mutta kyllä minä tahdon perheeni edes muutamaan kuvaan mukaan. Otammehan me kuvia vanhempiemmekin kanssa Kissat jäävät vanhempieni luo, sillä häät pidetään kotipaikkakunnallani ja vanhempani yöpyvät kotona. Koirille (toinen vanhempieni) taas pitäisi etsiä jostain hoitopaikka, sillä ne eivät ole tottuneet olemaan yksin seitsemää tuntia pitempään. Luultavasti käännyn vanhempieni naapureitten puoleen. Lisäksi tahdon, että koirien hoito ei kärsi juhlistamme, vaan neljä tuntia lenkkeilyä on saatava bileistä huolimatta. Mieluusti ottaisin kaverit mukaan hääjuhlaan, mutta on ajateltava myös eläinten hyvinvointia. Juhlapaikalla tulee olemaan humalaisia, melua ja musiikkia, joten se ei todellakaan ole koirien paikka - kissoista puhumattakaan. Häämatkan ajaksi eläimet jäävät vanhemmilleni. Tahtoisimme koiran mukaan, mutta edelleen, kesäkuumalla matkustaminen ei ole varmastikaan sen suosikkiharrastus. Pyrin siis ajattelemaan eläinten parasta, en sitä, mitä itse tahtoisin tehdä. Toisaalta jos häämatka suuntautuu lähelle kotia, koira tulee tottakai mukaan. Ehtiihän tässä vielä miettiä (ja laskeskella budjettia... )

Haha, kaveri laittoi juuri viestin facebookissa, ja ihmetteli, ollaanko me menossa kirkossa naimisiin, koska "maistraattihäitä ei yleensä ihan näin paljon suunnitella". Olin siis kirjoittanut päivitykseksi, että varasin ajan häämeikkiin ja -kampaukseen. Ihan kun siviilivihkiminen olisi jotenkin vähemmän arvokas vaihtoehto ja sen voisi vetäistä vähän sinne päin toisella kädellä. Ihan hölmöä ajattelua minusta. Yhtä suuri hääjuhla meille on tulossa, oli vihkipaikka mikä tahansa!

Kolme, sillä en tahdo rasittaa yhtä velvollisuuksilla liikaa Kaksi heistä on itsestään selviä valintoja, mutta kolmatta vielä mietin.

50-100 euroa perjantaista sunnuntaihin, ja tilaan kuuluu työväentalo ja tanssilava. Mielettömän kaunis paikka, mutta hinta on matala siksi, että tanssilava ja pihamaa vaativat kunnon raivauksen/siivouksen, jonka teemme talkooporukalla itse. Mutta ihanaa säästää edes jossakin! Plus että tämä todella on paikka, josta olen haaveillut pikkutytöstä asti.

Juuri varasin ajat molempiin, ja hintaa tulee yhteensä 135 euroa opiskelija-alennuksen jälkeen. Aikamoinen summa, mutta onneksi se sisältää koekerrankin. Mietin vain nyt, että otinko ajan sittenkin liian myöhäiseksi... Vihkiminen alkaa kahdelta neljänkymmenen kilometrin päässä ja kampaamoaika on kymmeneltä. Mitä mieltä ootte?

^ Ollaan Jyväskylästä! Kiitos kovasti vastauksesta. Kaipa se on vaan ryhdyttävä soitteleen sitten!

Hei osaisiko kukaan neuvoa, keneen minun pitää ottaa käräjäoikeudessa yhteyttä? Lähetin kolmisen viikkoa sitten sähköpostia siihen yleiseen osoitteeseen, mutta mitään ei ole kuulunut... Ymmärrän kyllä, että vastaus kestää, mutta aloin nyt miettiä, että olisiko minun pitänyt lähettää viesti johonkin spesifimpään osoitteeseen. Mun kone on niin hidas, että en jaksa selailla kaikkia viestiketjuja läpi vastauksen toivossa

- Kutsut - Paikkakortit - Menulappuset - Tekoruusut (kuuluisat suodatinpussiversiot) - Servettirenkaat, jotka toivottavasti taipuvat myöhemmin naisille käsikoruiksi ja miehille rintakoristeiksi - Opastekyltit - Kukka-asetelmat luonnonkukista koristelluihin lasipurkkeihin ja -pulloihin - Kakunaluspöllit (tosin taitaa jäädä miehelle, etten vaan saa allergista kohtausta ennen häitä) - Hiuskoristeita ynnä muita mun crewille Ainakin.

Meidät vihitään toivottavasti vanhempieni mökillä (tai jos huonosti käy, niin maistraatissa, mutta sitä en halua vielä ajatella) ja juhlat vietetään keskellä Keski-Suomea työväentalolla ja sen pihapiirissä olevalla 50-luvun ulkotanssilavalla. Parempaa hääpaikkaa en vaan olisi voinut toivoa!

Meille ehdoton EI on - Kaikki uskontoon viittaava - Liharuoka - Huono musiikki (eli mieluummin vaikka sitä humppaa kuin randomipoppia ja tyhjäpäämetallia) - Sukkanauhan viskaus - Nolausleikit - Muut värit kuin musta, punainen ja valkoinen - Huolimaton koristelu - Humalainen hääpari (muut saa kyllä vetää meidänkin puolesta) Luulenpa, että tämä lista kasvaa vielä pitkäksi. Kamalan hauskaa muuten lukea näitä ketjuja, kun monella on nounouna niitä, mitä itse eniten tahtoo!

Ui perkele! Anteeksi ruma sana, mutta kylläpä on komea paikka!

Ehkäpä tätä aihetta kukin tulkitsee juuri oman kokemuksen pohjalta. Me emme edes ennen olleet ajatelleet tätä niin vakavana asiana, vaan vasta täällä aloin tuntemaan aiheesta syyllisyyttä. Mutta meillä on tosiaan todella tiivis yhteinen kaveriporukka, jonka sisältä moni on puolisonsa löytänyt (kuten mekin). Osan puolisot ovat liittyneet osaksi tätä porukkaa ja jääneet kehiin erojenkin jälkeen, mutta osa puolisoista on tietoisesti jättäytynyt pois. He eivät ole tulleet juhlimaan tupareitamme, eikä kihlajaisiamme, eikä meitä ole heille koskaan kutsuttu. Joten uskon, että me teemme ihan oikein, enkä aio ahistua tästä enää! Huh. Helpottaa!