Kebne

Huh. Voimia sinne! En varmastikaan itse voi kaikkea käsittää. Itsellä on samoja asioita mielessä, ei tosin ehkä yhtä kovalla mittakaavalla. Mun äiti on myös erittäin hankala ihminen, emmekä juuri tule nykyisin toimeen (emme ole koskaan tulleet toimeen). En halua häntä häihini tai ylipäätään mihinkään "yhteiseen" tilaisuuteen kanssani. Häpeän niin kovasti häntä, ja pelkään minkä shown hän pistää taas pystyyn.... Hän on niin itsekeskeinen ihminen, että käyttäytyy todella asiattomasti, mikä nolaa minut. Hän arvostelee ja haukkuu ihmisiä kovaan ääneen, haluaa olla huomion keskipiste, oikea "sirkustirehtööri". Kuinka hän onkaan niin hauska ihminen ja kuinka hänellä onkaan kaikista hauskimmat jutut -tyyliin. Taustalla on varmasti ongelmia juomisen kanssa. Viime aikoina olen ruvennut epäilemään hänen mielenterveyttään... Vaarini hautajaisissa sain kauhean migreenikohtauksen. Äitini lupasi pyytää minulle kummitädiltäni (lääkäri) kipulääkkeitä ja niitä sainkin. Pari tuntia minulle selvisi, että kyseessä eivät olleetkaan kipulääkkeet vaan rauhoittavat-/unilääkkeet.... Mielestäni sinun ei todellakaan tarvitse kutsua äitiäsi mukaan juhliin. Et ole hänelle mitään velkaa, sinun ei tarvitse myöskään "pyytää anteeksi" tai "hyväksyä hänta" sillä että hän olisi automaattisesti oikeutettu juhliisi.

Tää on aivan loistava! Tätä käytetään varmaan mekin tulevaisuudessa. Voiskohan tuota muokata jotenkin kihla-muotoon?!!?

Hei! Olen ihastunut Myötätuuli E-229W sormukseen (kulmikas 2mm leveä valkokultasormus timantein). Mikä on sen suositushinta?

Edes puolta tuntia aiemmin, pari korttelia sivummalla ja omassa rauhassa. Pääasia olisi ollut kiireetön tilanne, jossa olisi ollut tilaa tunteille. Saatteko ajatuksestani ollenkaan kiinni? Ymmärrettävää täysin, ja harmi että olet allapäin. Tuossa se ydin tulikin (lainaus yllä). Juuri tuo hetki kahdenkeskeinen, kiireetön aika tunteille on se avainjuttu koskinnassa. Mitä jos nyt kotiintultuanne viettäisitte tunnerikkaan (en halua sanoa romanttinen) illan kihlojen kunniaksi? Pitkä illallinen kahden kesken kotona? Vaikka katsellen lomakuvia, kilistäen uudelle askeleelle suhteessa? kenties lähipiirille "yllätys kahvittelut", jossa paljastatte kihlauksen?

Tällainen kysymys mietityttää. Minä olen ensikertalainen, mies ollut aijemin aviossa. Onko kynnys toiseen avioliittoon matalampi, vai korkeampi? Tai siis, onko päätös toiseen kertaan avioitumisesta helpompi vai vaikeampi tehdä. Vaikuttaako kokemus aijemmasta, eroon päätyneestä liitosta? Onko tämänhetkinen "oikea ratkaisu" helpompi tehdä? Harkitseeko toista kierrosta enemmän kuin ensimmäistä, vai onko päätös luonnollisempi/helpompi?

Mun mielestä olisi tosi romanttista mennä yhdessä hakemaan sormuksia kosinnan jälkeen! Tunne siitä, kun perhoset lepattavat vatsassa, kun yhdessä kokeilette sopivan tuntuista ja kokoista sormusmallia. Varsinkin jos sormukset hankitaan pienestä putiikista, joka on intiimin rauhallinen.

Meillä ikäeroa 12 vuotta, minä nyt 26 ja herra 38. Kun tapasimme, en tullut hänen ikäänsä edes kysymään. Kun herra oli tehnyt selväksi jääneensä tuohon viereen, ja olimme seurustelleet muutaman kuukauden, heräsin ajatukseen: "Enhän mä edes tiedä minkä ikäinen hän on!" Arvelin miehen olevan minua muutaman vuoden vanhempi, 28-30. Meni sitten arvaus 10 vuotta väärin Mutta eipä se ole haitannut lainkaan. Ikäero ei näy meidän suhteessa juuri lainkaan, enhän edes muistanut koko asiaa alunperinkään. Homma toimii täydellisesti, meillä on levottoman hauskaa yhdessä eikä nauru tai vitsailu lopu.