belle*

Minua askarruttaa tälläinen asia. Haemme viinit Virosta, emme osta pulloja vaan tonkkia. Miten ihmeessä hoidamme ruokaviinit, laitammeko pariin pulloon (vaikka itse koristeltuja) tonkista viiniä ja kiertämään vaan pöytään??

Meille on tulossa häissämme ihan yksinkertaisen valkoiset pöytäliinat. Lisäksi pöytiin tulee erilaisia, vanhoja, hopeaisia kynttilänjalkoja valkoisilla tai vaaleanruskeilla kynttilöillä. Mitä laittaisimme kynttilöiden lisäksi pöytään? Emme halua kukkia. Eikä mielellään mitään kallista/värikästä Löysin netistä tälläisen idean: Mitä luulette, pitäisikö nuo "timantit" kuumaliimata liinaan kiinni, vai menisikö ihan tuollaisenaan? Ei tulisi tietenkään lasten pöytään, etteivät ehdi suuhun! (jos nämä kaksi pienintä edes tulevat)

Ja monien aikuisienkin

Nostan vähän tätä koska painin saman ongelman kanssa. Häät on ensi syksynä, yleensä kesäisin iho on suht ok, mutta talven tullen alkaa kukkimaan... Ostin reseptivapaata Basiron 5% voidetta eilen apteekista. Yhden kerran käytön jälkeen kaikki paisumassa olevat finnit olivat kutistuneet. Minulle tuote ei aiheuta myöskään kirvelyä, hilseilyä tai punoitusta. Pesen kasvot Apocyclin (tai Lactacyd) pesunesteellä, jonka pH on jotain 3,5. Alhainen pH tappaa tehokkaasti bakteereita. Sitten laitan ihan kunnon kerroksen rasvatonta geeliä naamaan (apteekista myös). Kostetuttaa tarpeeksi, mutta ei tuki huokosia. Päälle sitten iltaisin Basironia. Lisäksi kerran viikossa kuorin ihon ja parii kertaa viikossa höyrytän naamaa kattilassa ja laitan savinaamion alueille, joilla esiintyy mustapäitä. Toivottavasti nämä finnit lähtisivät näin. En suosittele ihon rasvaamatta jättämistä tai vahvoja alkoholipitoisia kasvovesiä, minun sekaihooni on tämän takia tullut todella ilkeitä finnejä ja paljon! Muitakin vinkkejä otetaan vastaan Lisäsys: vaihdan myös kasvopyyhkeen ja tyynyliinan 3 päivän välein...

Tilastokeskuksen sivuilta. Ennemminkin tälläiset 20-vuotiaat morsiot on harvinaisuus! Keski-ikä avioitumiselle on n. 30-vuotta ja ensisynnyttäjien keski-ikä n. 29-vuotta. Täällä palstalla pyörii ehkä enemmän me nuoret. Tähän kuitenkin sanoisin, että 20-30 vuotiaista naisista on ihan mahdoton arvella ikää, niin miksi hääpuku ja huntu olisi joteenkin sopimaton 30-vuotiaalle? Jokaisen omasta mieltymyksestä kiinni minkälaiset häät haluaa. Ei ole mitään kaavaa että "parikymppiset pennut pitää prinsessa häitä 200 vieraalla" ja "kolmekymppiset aikuiset pitävät pienet, intiimit ravintolahäät jossain tylsässä jakkupuvussa"

Kyllä se on myös mielestäni aivan se ja sama syntyykö lapsi avo- vai avioliittoon. Lapsen yrittämistä (toivottavasti) jopa harkitaan enemmän kuin naimisiin menoa: avioliitosta pääset aina eroon, lapsesta et. Pääasia on, että vanhemmat ovat miettineet asiaa ja ovat valmiita äidiksi ja isäksi. Ja ainahan asiat eivät mene niin kuin suunnitellaan: raskaaksi voi tulla ehkäisystä huolimatta. Esimerkiksi itselläni on kuparikierukka, jonka ehkäisyteho hormonaalisiin valmisteisiin verrattuna ei ole kovin hyvä. Olemme kuitenkin asiasta keskustelleet, ja päättäneet, että jos joku lapsi maailmaan haluaa nyt tulla, niin tulkoon. Vahinkoraskaus tapauksessa ei minusta ensimmäinen vaihtoehto ole naimisiin meno. Jos se suhde ei toimi, niin mielummin sitten yksi rakastava vanhempi kerrallaan ja hyvät huoltajuusjärjestelyt, kuin pakkoavioliitto. Itse olen tälläisestä perheestä. Me odotamme kuitenkin avioliittoon lasten yrittämistä, itse olen vasta 19-vuotias joten mielestäni tämä on aika luonnollista. Kiirekkään ei ole. Kaikki eivät avioliittoa kunnioita instituutiona, ja sitäkin pitää kunnioittaa. Enkä kummeksu tätä ollenkaan pika-avioliittojen ja erotilastojen takia... Toivoisin, että lasten yrittämistä odotettaisi pidempään kuin se 3kk tapaamisesta. On aika sattuman kauppaa, että perhe toimii vielä kymmenen vuodenkin päästä, jos ei ole puolisoon päässyt kunnolla ikinä tutustumaan. Avioliitto on pientä lasten saannin rinnalla, juurikin sitoavuutensa takia!

Kyllä tämä asia oli meille ehdottoman selvä kun kihloihin menimme (vaikka kovin nuori, 19-vuotias tyttönen olenkin). Kihlojen vaihdon ja häiden välillä alle 12kk. Hassua oli, että ihmiset ihmettelivät missä sormuksemme olivat kun olimme menneet kihloihin. Saimme ne vasta jonkun parin viikon jälkeen kihlautumisesta. Tämä oli ihan asiatonta joidenkin mielestä. Sormuskaupassakin kyseltiin "milloinkas menette kihloihin?" Noh, vähän niin kuin oltais jo Tuli kummeksuvia katseita Itse olisin voinut olla kihloissa myös ilman sormusta, se oli se lupaus avioliitosta, mikä toi varmuuden Pitäisi keksiä joku uusi traditio, että ihmiset jotka eivät halua oikeasti mennä naimisiin, eivät silti menisi kihloihin ja pitäisi sormusta vasemmassa nimettömässä, vaan jossain toisessa sormessa "seurustelusormuksena". Monella on tarve tuoda julki ympäristöön seurustelu, joten helposti pujotetaan sormus sormeen ilman mitään naimisiin meno aikeita.

-

Mulla on varmaan ruuat rinnuksilla alkuillasta. No can do. Kirkossahan tulee itkettyä ihan vuolaasti, jännittää vähän herkistyykö sulho

-

-

Meille tulee avioehto miehen omaisuuden takia ja tämä on tietenkin ok minulle. Minulla ei mitään omaisuutta ole, eikä ilmeisesti tulossakaan, toisin vaan on miehen laita jolla jo nyt varsin nuorena on aikamoinen omaisuus.. JOS jotain nyt sattuisi käymään niin eihän minulla nyt voi olla oikeutta HÄNEN perintöihinsä, jotka hän on saanut ennen tapaamistamme!

Miehen sukunimi, vaikka omani mielelläni ehkä pitäisin. Se ei vaan ole kauhean nätti.. Toivottavasti joku siskoistani pitää meidän suvun nimen ettei linja katkea tähän.

Undo: Meillä ainakin tilanne on se, että neliöitä on alle 30 Tänne ei kovin montaa kaveria mahdu, ainakaan puolisoineen.. Sitten jos ollaan jossain isommassa tilassa niin pyritään aina kutsumaan puolisot mukaan.

Ei kutsuta, vasta iltapippaloihin. Asia erikseen on se, että pian entinen esimieheni on paras ystäväni. Meille tulossa vain pienet pippalot perheen kesken joten tässä ei lieni mitään epäselvää

En mä nyt mitään mainostanu oo, mut eiköhän se tiedä ku sivuhistoria on tästä foorumista täynnä

Ja ylläolevaan lisätäkseni: kaikki avioliitot vaatii ihan älyttömästi töitä, mutta kun on katsellut sitä kultansa naamaa vähän pidempää kuin vuoden, on ehkä jonkinlainen käsitys mikä se tarvittava panos tähän suhteeseen on. Kuten kultanen kertoi, ystävä tekee tosi paljon töitä suhteensa eteen. Tämä on hieno asia, mutta tältä voi välttyä selvittämällä suhteen laatua ja toisen arvomaailmaa hieman pidempää. Itselleni tuollainen ei tulisi kyseseen, jossain menee se työmäärän raja minkä haluan/jaksan panostaa. Perustavanlaatuisista asioista, kuten lasten kasvatuksesta, miehen osallistumisesta siihen, seksistä yms. meillä puhutaaan aika paljon. Aina ei olla samaa mieltä mutta sitten voi ennakoida ehkä tulevia ongelmia ja miettiä ratkaisuja ja kompromisseja etukäteen.

Itselläni on tässä nyt reilu 3 vuotta seukkailua takana ja ensi syksynä mennään naimisiin kun yhdessä oltu 4 vuotta. En nyt suoraan tyrmää ajatusta vuoden päästä naimisiin kun tapasimme-tavasta, mutta henkilökohtaisesti itselleni se olisi tuottanut suurta tuskaa ja ahdistusta olla jo naimisissa ihmisen kanssa josta paljastuu hirmusesti uusia puolia monen vuoden jälkeekin. Aikamoisia kompastuskiviä olivat esimerkiksi molempien masennukset (eri aikoihin). Jos olisimme tässä vaiheessa jo olleet naimisissa ja sitä takaovea ei enää olisi ollut auki, niin erohan siinä varmaan olisi tullut. Nyt kun tietää että toisessa on oikeasti negatiivisia puoliakin ja kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista, on helpompi hyväksyä huonot kaudet. Toinen asia mitä minä tulevana seksuaalikasvattajana haluan vähän alleviivata on seksielämä. Siitä puhutaan palstalla aika vähän, vaikka se on erittäin suuressa osassa sitten tulevien avioliittovuosien aikana. Ensimmäisen vuoden aikana luonnollisesti rakastuneena seksiä varmaan onkin, mutta on eri asia onko se säilynyt sitten 5 vuotta siitä eteenpäin ja minkälaisena. Jos pariskunnalla ei ole kykyä puhua asiasta (haluttomuus, vähyys, omat tarpeet ja toiveet), voi suhde olla vähän vaakalaudalla. Avioliiton solmiessa kuitenkin sitoudutaan siihen yhteen seksikumppaniin ja useinhan avioeroihin liittyy uskottomuus/tyytymättömyys yms. Itse olen näitä asioita ainakin tarkkaillut tässä suhteen edetessämme. Toisen sairastuminen on asia, mitä ei ehkä alkuhuumassa tule miettineeksi. Seksielämä taatusti muuttuu seuraavien vuosien aikana, useimmiten tyydyttämättömämmäksi jos asiasta ei avoimesti puhuta ja sitä ei aktiivisesti yritetä parantaa. Alkuhuuma ei kanna pitkälle, vaan työnteko astuu kuvioon. Nyt on yleistyneet nämä kolmekymppisten pika-avioliitot, vedotaan siihen, että on nähty jo niin paljon elämää, että tietää varmasti että tämä on se oikea. Monet tuntemani ihmiset ovat vaan luoneet uraansa tähän saakka, ja sitten tämä "biologinen kello" (joka laahaa jäljessä yhteiskunnan vaatimusten takia) alkaa tikittämään. Naisille lisääntymisaika on oikeasti rajallinen, ja 30-vuotias alkaa olemaan jo suhteellisen heikoilla raskaaksi tulon suhteen alle 25-vuotiaaseen nähden. Tällöin luonnollisesti ei aleta tutustumaan vuosikausia, vaan lapsi laitetaan aluille ja usein mennään samalla heti naimisiin. Lapsi on kuitenkin paljon sitovampi tekijä, kuin avioliitto... Mutta tätäkään ei voi yleistää, sanoisin kuitenkin että näitä tapauksia on suhteellisen paljon. Ketään yritän olla toki tuomitsematta, toivottavasti herättää keskustelua Olen myös Lainien kanssa samaa mieltä siitä, että mennään naimisiin nuorena vain sen takia, kun ollaan vaan oltu yhdessä niin kauan. Tunnen näitäkin, mutta tämäkään ei tietenkään kaikilla nuorilla ole näin. Yllättävän moni nuori on fiksu ja osaa puntaroida asioita eri kanteilta!

Itse aloitin juuri opiskeluni ammattikorkeakoulussa ja valmistun aikaisintaan 2013 (mutta en kuitenkaan kun lapsia haluaisimme aiemmin). Olen 19-vuotias, juuri kahvilatyöskentelynsä lopettanut naisenalku joka elää opintorahalla Mies 25-vuotias ja oman alan töissään jo (vaikka koulut kesken). Ensi kesänä sitten säästämään. Yhdessä ollaan oltu reilu kolme vuotta, kihlauduimme n. kuukausi sitten. Häät ensi lokakuussa, lapsia ei ole mutta toivoisimme tulevan häiden jälkeen Meillä taas uralla ja työelämällä ei meillä ole niin suurta merkitystä, kun on jo velaton asunto (vaikkakin PIENI ), tämän takia nämä kuviot... Keskityn varmaan lisääntymiseen parisen vuotta häiden että saan omakohtaista kokemusta tulevasta kätilöntyöstäni

Kokisin, että tässä on pitkälti ikäkysymyksetkin takana. Itse olen parikymppinen tytönhujakka ja ystävät ovat pääosin samaa ikäluokkaa (tosin ei tämä joka asiasta kitisi). Myös sulhon ystävät ovat vielä niin "lapsellisia", että he eivät oikeastaan halua raahata vielä sitä puolisoaan joka paikkaan, kun tulevaisuutta ja vakiintumista tämän kanssa ei olla vielä ajateltu.. (vaikka oltaisiin oltu vuosikaudet yhdessä) Heidän osaltaan puolisottomat kutsut eivät varmasti ole siis ongelma. Minulla on myös kaksi tätiä, jotka olen kutsumassa ilman puolisoita. En oikeastaan edes tiedä heidän parisuhdekuvioistaan, mutta miehet löytyy. En ole kauheasti tekemisissä kummankaan tädin kanssa, eli en lähes yhtään puolisoiden kanssa. Tiedän kuitenkin että toinen heistä vetää herneet nenään. Periaatteessa tekisi mieli olla kutsumatta molemmat tädit, mutta sitten en taas voi olla kutsumatta...

Aloin miettimään tässä tuota pariskunta asiaa. Että olisi luonnollista kutsua molemmat ja haluta tutustua puolisoihin. Meillä asia on niin, että olemme tutustuneet puolisoihin, mutta heitä eikä meitä kiinnosta olla tekemisissä toistemme kanssa. Miksi siis kutsua? He eivät ikinä ilmaannu paikalle kun kutsumme heidät joihinkin juhliin, eivätkä myöskään ole paikalla kun heillä vierailemme. Toisaalta taas olemme kutsumassa pariskuntina ne, joiden kanssa olemme oikeasti tekemisissä, vaikka henkilökemiat ei välttämättä pelaakkaan... (yksi akka voisi jäädä minun puolestani kokonaan juhlista pois, mutta pakkohan se on kutsua )

Autumnbride: Ei mikään kiire varmasti ole! Vietämme häitämme Suomenlinnassa niin en uskaltanut jättää sen varaan että puoli vuotta aiemmin enää saadaan mitä tarvitsemme! Muutenkin kaikki kampaukset, kutsuvieraat yms. oli niin simppeli juttu että meni puoli tuntia miettimiseen It's easy when you know what you want! Lisäksi tässä on nämä taloudelliset aspektit: työt loppuu niin nyt on hankittava pikkujuttuja mitä voi. Kesällä pitäisi sitten säästää loput rahat lähihoitajan duunista! Huoh.

Me varasimme eilen vihkiajan Suomenlinnan kirkkoon, häät lokakuussa 2010. Vain kolme vihkiaikaa syksy-lauantaisin tarjolla!

Mitäs meidän häihin on vielä lähemmäs 11kk. Mutta, näitäpä tämä tomera tyttä on jo ehtinyt hoitaa: * kirkko varattiin eilen (vain yksi ainoa meille sopiva vihkimisaika, pakkohan siihen oli tarttua) * tilan käyn katsomassa maanantaina ja varaan sen * olen ostanut helmiä ja rautalankaa kutsukortteihin ja askarrellut sydämiä niistä, en kuitenkaan vielä tiedä minkälaiset kutsuista tulee * hääpuku on, käytän äitini vuonna 2007 käyttämää pukua * vieraslistat aika valmiina * päätetty, minkälainen huntu ja kengät tulee, odottelen tässä vaan palkkaa... (joutuu ostamaan ennen joulua, jolloin lopetan työni ja alan elämään 270e kuukaudessa!!) * minulle muokataan kihlasormuksesta vihkisormus, on jo tarkkaan tiedossa minkälainen siitä tulee * sitten olen ehtinyt päättää jo morsiuskimpun, kampauksen, yms..

Kanipuppeli: Tähän haluan lisätä sen, että jos häät olisivat oikeasti vähän isommat > rahaakin olisi enemmän, niin ehdottomasti kaikki puolisotkin kutsuttaisiin. Olen nyt yrittänyt miettiä tätä aamupäivän juhlaa siltä kannalta, ketä oikeasti kiinnostaa olla siellä kirkossa katsomassa vihkitoimitusta. Ketään kutsuttujen puolisoista ei varmaan kiinnostaisi, kun heihin ei mitään suhdetta ole. Kaikki avokit ollaan sitten kyllä kutsumassa illan juhliin, ja ystävät joita kutsutaan lisää kutsutaan kumppaninsa kanssa. Ei ole vain varaa maksaa ylimääräisiä 50€/suu tuntemattomista ihmisistä...