hattuhirmu

Ei minusta kuulu loukkaantua. Enka oikein ymmarra sitakaan, etta sisaruksen tai tuttavan lahiviikoille (tai edes samalle kesalle) ajoittuvat haat olisivat itselta pois. Painvastoin. Meidan tilanne oli se, etta menimme noin viiden vuoden seurustelun jalkeen kihloihin ja suunnittelimme haita parin vuoden paahan. Miehen sisko meni sitten - siina vaiheessa viela aika tuoreen miesystavan kanssa - kihloihin, ja he paattivat menna naimisiin vuotta ennen meita. Emme siita loukkaantuneet, vaikka vahan kiireelliselta se vaikutti. Lopulta mekin sitten aikaistimme haitamme ja menimme vihille kaksi viikkoa miehen siskon jalkeen - tama osoittautui parhaaksi ratkaisuksi siksi, etta miehen koko laajempi suku asuu eri maassa, eli nyt saivat sedat ja tadit kahdet haat yhden hinnalla. Siita tuli hyvat muistot, kun haitten valilla jarjestettiin sitten muitakin perhekokoontumisia ja -pippaloita. Ja miehen sisko napparana neitina jarjesti meille alennuksia eri firmoista (esim tuolihuppujen ja limusiinien vuokra) mainitsemalla, etta suvussa on kahdetkin haat melkein paallekkain.

Tama ei kovettumiseen vaikuta, mutta jos haluaa kuorrutuksella vahan kikkailla niin sen kahvin voi korvata Baileysilla.

Kukaan ei orveltanyt, vaan kaikilla oli ihan siististi kivaa. Piti silti vastata, etta kulmakarvoja tuli vahan kohoteltua, kun yksi vieraista hyvasteli minut vaaralla nimella. Ei siis niin, etta olisi sanonut tyttonimen uuden sukunimen sijaan, vaan ei selvasti tajunnut ollenkaan, etta minkas niminen se morsian nyt olikaan. Opetus: harkitaanpa tarkkaan, kannattaako vanhempien kavereille sittenkaan lahettaa avec-kutsuja...

Ikavia tilanteita... meilla ei ole vastaavaa paassyt kaymaan jo siksikin, etta tapasin miehen kun asuimme koko perhe Australiassa, eli vaikka valimatka nyt tietty tekee tiukkaa (varsinkin nyt kun esikoista odotellaan), niin vanhemmille on siina mielessa helpompi olla, kun tietavat itsekin minkalaisesta paikasta on kyse ja taalla mielellaan lomailevat silloin kun on aikaa ja varaa - ja joutuivat jossain vaiheessa itsekin lahtemaan omista vanhemmistaan kauas. Siita pitaa tietenkin pitaa kiinni, etta aikuinen ihminen paattaa omasta elamastaan, mutta ehka juuri lapsen uudessa kotimaassa vierailu voisi auttaa vanhempiakin hyvaksymaan asian paremmin? Riippuu tietenkin vanhemmista ja alueesta ja siita, miten pitkaan vierailu voi kestaa, mutta jokainen varmasti osaa keksia jotain omia vanhempiaan kiinnostavaa lahiymparistostaan. Nain aussiperspektiivista luulisi, etta esimerkiksi etelaisen pallonpuoliskon golfkelit ja viiniristeilyt voisivat vakuuttaa skeptikonkin, ettei tama ihan mahdoton maa ole. Jos aidista yhtaan seikkailuhenkea loytyy, niin napanuoralla lassoaminen voi hyvinkin muuttua matkakuumeeksi...

Meilla vihkiminen oli vain englanniksi - ohjelma oli kaksikielisena etta ummikotkin tiesivat suurinpiirtein etta missa vaiheessa ollaan menossa. Sisko luki pienen tarinan englanniksi, ja siita oli jaettu suomenkieliset kaannokset erikseen sita tarvitseville. Juhla meni osittain kaksikielisesti - iska piti oman puheensa ensin suomeksi, sitten englanniksi, mina puhuin lahinna englanniksi mutta kiitin suoomenkielisia suomeksi, kulta puhui tietty englanniksi mutta ihastutti sukulaisia sanomalla "mina rakastan sinua" ihan selvalla suomen kielella, appi ja BM puhuivat englanniksi, veli heitti kaikki lyhyet spiikkaukset kaksikielisesti. Virallista ohjelmaa ei seurustelujen ja syomisten isaksi sitten ollut, eli ei tarvinnut yrittaa kaantaa leikkien ohjeita yms. Ja hyvin meni.

Jos muutenkin asutte jo yhdessa, niin alkaa turhia viettako haita edeltavaa yota erillaan. Aamulla on kuitenkin mukavampi herata sen oman miehen kainalosta, eika stressi ole niin kova kun saa yhdessa valmistautua paivaan. Hoitakaa virallsiet osuudet alta pois mahdollsimman akkia. Meilla oli puheet ja haavalssi ennen ruokailua, ja saimmekin sitten olla ja nauttia illasta rauhassa jannittamatta, etta muistammekohan niita tanssiaskelia kunnolla ja uskaltaakohan ottaa entistenkin tapinoitten paalle viinilasillista. Alkaa laittako turhuuksiin rahaa. Sitten eikun paattamaan,e tta mitka lasketaan turhuuksiksi. Minulla turhuuksiksi luettiin haaalusasut, tekokynsia tai rusketuksia en edes harkinnut, ja kengat hankin halvalla. Pieniin luksuksiin sitten satsattiinkin - on ollut oikein mukava kuulla setien ja tatien tyytyvaista hykertelya kuukausienkin paasta, kun jarjestimme sukulaisille limusiinikuljetukset kotiin. Meilla oli haissa vain kaksi pienta lasta, joten erillista lasten poytaa ei olisi ollut tarpeellista jarjestaa. Kulta kavikin sitten ostamassa kaksi piirrustuslehtiota ja varikynia, joilla tyttoset parjasivat lositavasti koko illan. Ei siis tarvittu nintendoja tai disneyvideoita (jotka ehka suuremmalle ipanaporukalle saattaisivat ollakin hyva vaihtoehto).

Meilla vihkiminen oli nakoalatornissa - kulta meni edella BM:n kanssa "alttarille", mina seurasin iskan kanssa pari minuuttia myohemmin, neidot meidan takana. Jousitrio soitti Trumpet Voluntarya. Iska saattoi kaytavan puoleenvaliin, kulta tuli siihen minua vastaan, lopun matkan kuljimme yhdessa. Juhlapaikalla vieraat menivat ensin sisaan paaovesta alkumajoille, me menimme sivuovesta meille valmisteltuun huoneeseen ensin "piiloon". Odottelimme siella jonkin aikaa, kunnes Seremoniamestari istutti vieraat poytiinsa ja julisti meidat saapuneiksi - vieraat taputtivat, me kavelimme tanssilattian poikki paapoytaan istumaan. Sen jalkeen oli heti puheet ja haavalssi, loppuilta oli syomista, juomista ja seurustelua.

Ei ollut tarvetta - vihki- ja juhlapaikka molemmat olivat niin keskeisilla paikoilla, etta paikalliset tunsivat ne jo ennestaan, ja sukulaiset tulivat takseilla. Haalehti sitten oli erikseen - meidan haiden kaava kun poikkesi tavallisesta, ainakin suomalaisittain, niin katsoimme parhaaksi antaa vieraille pienen hahmotelman siita, missa jarjestyksessa asiat tapahtuvat.

Talvella morsiuspari tietenkin hiihtaa! Meilla oli ihan auto vain, mutta sen verran poikettiin kaavasta, etta vuokrattiin urheiluauto ihan koko viikonlopuksi. Saatiin parrailla ihan sydamen kyllyydesta.

Meilla on tarkoituksena kayda Suomessa vuoden lopulla, aikaa meilla on pari kuukautta. Tuona aikana olisi mukava jos kulta oppisi jonkin verran suomea, vaikka ihan vahankin. Tietaako kukaan, mista voisimme loytaa tietoa lyhyista ja ytimekkaista kursseista (tai yksityisista opettajista) joko Helsingissa tai Lahdessa?

Tama tuli jo aviomiehen suusta, eli ei enaa haihin liittyen: :

Meilla oli haat ravintolassa, emmeka muuta jarjestelya harkinneetkaan. Tassa tilassa jarjestetaan paljon haita, eli ravintolalla oli oma haakoordinaattori, jonka kanssa palaveerasimme pari kertaa valmistelujen aikana. Muutamaa paivaa ennen haita veimme haakarkit, poytakoristeet ynna muut paikan paalle, ja henkilokunta asetteli kaiken paikalleen. Meille oli tarkeaa, ettemme joutuisi haita edeltavana paivana tai viela pahempaa, haapaivan aamuna, kattamaan poytia tai nakittamaan sukulaisia samaan hommaan. Ruoan tiesimme myos olevan erittain hyvaa kyseisessa paikassa, ja palvelu pelasi koko illan. Tarjosimme vieraille kuohuvat, pari eri lajia valko- ja punaviineja, oluita ja alkoholittomia, vakevat piti ostaa baarista itse. Loppuhinnaksi kaikelle tuli ehka noin viitisenkymmenta euroa per henki. Varmasti kalliimpaa kuin pitopalvelun kautta (mutta silti halvempaa kuin monessa muussa paikassa), mutta kuten joku aiemmin jo sanoi: vahemman liikkuvia osia. Oli mukava voida jattaa juhlan jarjestaminen ihmisille, jotka ovat sadat haat kokeneet ja hallitsevat koko sirkuksen pyorittamisen. Jos ravintolahinnat hirvittavat (varsinkin alkoholin suhteen), suosittelen harkitsemaan sunnuntaihaita. Ihmiset todennakoisesti juovat vahemman, eli ei tule niin kalliiksi.

Meilla oli poytakohtainen istumajarjestys. oven vieressa oli poytakartta - tai siis ensin oli lueteltu kaikki vieraat aakkosjarjestyksessa, ja nimen vieressa se poyta, johon kullekin on paikka varattu. erikseen oli viela lista kaikista eri poydista, eli kunhan kukin oli saanut selville oman poytansa nimen, sai kartasta katsoa, etta keita muita samassa poydassa istuukaan. Olimme jarjestaneet poydat niin, etta jokaiselle vieraalle/vierasryhmalle olisi poydassa vahintaan yksi ennestaan tuttu vieras/vierasryhma. Harvemmin sita ihan jokaisen poytakaverin kanssa puhuu, eli sen sijaan, etta olisimme yrittaneet saada jokaiseen poytaan kahdeksan samanhenkista tai toisilleen ennestaan tuttua ihmista, kokosimme poydat noin neljan hengen ryhmista. Esim. toisilleen ennestaan tutut parit A ja B tietenkin samaan poytaan, ja heidan kaverikseen voi vaikka laittaa saman harrastuksen myota toisiaan satunnaisesti nahneet Pari C:n ja Sinkut D ja E. Viela jos sattuu niin hyvin, etta Pari B opiskeli samaa ainetta kuin Sinkku D, niin porukka tulee varmasti hyvin toimeen vaikkei ennestaan mitaan sydanystavia kaikki olisikaan olleet. Naiden poytajarjestelyjen lisaksi koitimme varmistaa, etta suht samanhenkisista porukoista koostuneet poydat olisivat myos lahekkain. Poytienvalsita seurustelua edesauttaa se, etta vieraat nakevat viereisessa poydassa olevan vanhoja koulukavereita tai muita tuttuja.

Updeittaampa noita meidan suunnitelmia, eli haat vietettiin pari viikkoa sitten taalla ausseissa -haakertomuskesta loytyy tarkempia tietoja ja kuvia. Australailaisittain haissa todella luotetaan enemman hyvaan ruokaan, juomaan ja seurusteluun, eika niinkaan leikkeihin. Parilla muullakin tuntemallani aussimorsiolla (vrt. edellinen viestini) on ollut hevosenkenkakoriste roikkumassa joko ranteessa tai kimpussa, eli ehka se olisi kiva pieni aussilisa haihin...

No, eipa meilla mikaan vikaan mennyt, mutta neuvoisin muita seurustelurundillaan kaymaan ensin sukulaiset ja ystavat lapi, vasta sitten vanhempien riemuksi kutsutut puolitutut. Muutaman kaverin kanssa jai sanomatta mitaan heippoja syvallisempaa, kun yritin kayda lapi myos vanhempien kaverit (...joista yksi muuten kutsui minua vaaralla nimella poislahtiessaan...).