KaisaN

Minäkään en pidä muiden edessä lääppimisestä ja nuolemisesta. Samasta syystä en pidä pikkuhousujen heittelystä. Tuo syy on arvokkuuden ja herkkyyden puuttuminen. Tai ehkä kansankielellä: rasvaisuus. Se, että intiimit asiat alennetaan räkänaurun ja tuijotuksen aiheiksi. Sekin hämmentää, millä kehitysasteella tässä oikein ollaan. Avioitumisen keski-ikä lienee Suomessa lähellä kolmeakymmentä. Minulle ei mene läpi se, että aikuiset ihmiset, joille seksin nyt ei enää luulisi olevan niin äärimmäisen jännittävä asia, jaksavat uudestaan ja uudestaan ilahtua "kaksimielisyyksistään", joissa tuntuu olevan tasan se yksi, iänikuinen mieli: Seksi, hihih, kortsu, hihih, pikkuhousut, hihihii! Luontevaa käytöstä peruskoulun seiskaluokkalaisilta. Eikö morsian voisi huipennukseksi vielä päästää kunnon pierun? Kyllä kyllä, elämässä on paikkansa huonoille vitseille. Niin myös lenkkimakkaralle, kiroilulle ja virttyneille t-paidoille. Mutta se, että tuo ylitsepursuava arkipäiväisyys on tungettava joka riivatun tilanteeseen...

Apuaah, ei saisi kommentoida negatiiviseen sävyyn toisten juttuja, mutta en voi hillitä itseäni: eikö tämä kaikki ole AIVAN POSKETTOMAN MAUTONTA?! En pysty käsittämään, että kukaan voi ryhtyä moiseen toimintaan juhlassa, jonka olisi tarkoitus olla romanttinen. (Tai kuka sen nyt sanoo, että häillä pitäisi olla mitään tekemistä romantiikan kanssa, tietenkään...) Entä eikö häihinne tule vanhoja ihmisiä tai ylipäätään ihmisiä, joilla on vähäisintäkään taipumusta sovinnaisuuteen, ja jos tulee, aiotteko todellakin esittää heille tämän shown? Itse en sitä haluaisi kenenkään juhlissa nähdä, ja kuitenkin olen arvoiltani vapaamielinen ja arkikäytökseltäni epäilyttävä nuori ihminen. Ja vielä: vanha vitsi. Todella. Yhtä vanha kuin se, että "kaksitoista kuukautta" -leikissä hihitellään vaippa-asioista siinä yhdeksännen kuukauden kohdalla. (Sivumennen sanoen myös yhtä huono, lue: tunnelmaa latistava vitsi.) Älkää suotta loukkaantuko. Tämä on kaikki tietenkin subjektiivista paatosta, ja on epätodennäköistä, että olisin teistä kenenkään vieraslistalla anyway. Mutta kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä.

En tiedä, käyttäisinkö mitään näistä itse - liian pliisua? t. ikuinen kyynikko - mutta oikeasti oma suosikkini on tämä: Vanhan runontekijän sanoin täynnä uhmaa ja kauneutta luon rannanmitan valkeaa vaahtoa, sinut kauniina kuin kärsivä jumala. Olen väsynyt moniin sanoihin, olen väsynyt itseeni. Jos sanot: jätä kaikki, seuraa minua, jättäisin ja seuraisin. (CMX: Siivekäs, san. A.W.Yrjänä) Ja ehkä samoilta tekijöiltä pari muutakin: Talvi toi meidät tähän paikkaan missä lepäämme kylki kyljessä, opimme enemmän toisiamme, opimme ajoissa luopumaan. (..) Se on käsiesi liikkeissä, se on taivaan kannen valoissa, se on päivällä ja yöllä ja aina. Se on täällä, se on muualla, se ei puhu, ei voi vastata, olen ymmärtänyt tämän sen valossa. (Aura) Ole sinä minun sinettini, loitsujokien meri, johon virtaa sanat kauniit, antaa aavistuksen onnestaan, kun rukous istuu vuoteella kultaharja kädessään luo silmät minun katseeseeni hymyilee ja hymyilee ja nauraa. (Päivälintu) Kun valot sammuvat ja ihmiset nukkuu ja meidän on niin hyvä, en sulje silmiäni, valvon yötä joka huulillasi hehkuu. Niin kovaa ihoa vasten, niin kylmää vasten luitasi. (G) olisitko ihmeellinen laulu onnen sävellajissa tai viljapelto auringonkajossa kultainen äärimmäinen haaste minun väsyneelle mielelleni siellä missä tähdet piirtää pääsi ylle korkeinta kruunua (Myrskyn ratsut) sinulla on hulluutesi hulluuksiini sopivat kulmillasi elo juhlii himon koski kuohuaa silmissäni vahvuutesi huuhtoo kiven ihoksi kuin tuuli pilvipaimenena käsi ottein pitävin (Suurta yötä päin) sinä olet minun miekkani ja sormukseni sinetti olet pyhä kirjani ja lanteiden viileä laulu sinä olet tahtoni ja sinä olet kappelini sinä olet hautani ja elävä rakkauden veri (Iskusävelmä) Ja muistin marmoriin on kaiverrettu sanoin Haluan sinua, muuttumista lähteeksi Ja muistin marmoriin on kaiverrettu kuvin Olet taloni, lämmin sateen keskellä Ja me lennämme surujemme poikki Ei meillä ole muuta (Marmori) yhtä vähän kuin lakata hengittämästä ja jatkaa elämistä voin minä sinua lakata pyydystämästä (Turkoosi)

Heh, teillä on niin komeita suunnitelmia, että omat tekoseni vaikuttavat pikkuisen proosallisilta: olimme auttamassa siskoani muutossa. Sen jälkeen kävimme Tennispalatsissa katsomassa kauhuelokuvan Gothika sekä syömässä Manalassa. Kun kerran oli hääpäivä, niin raaskimme poikkeuksellisesti jopa ottaa taksin kotiin.

Millä ihmeen perusteella klassinen musiikki olisi jotenkin hengellisempää kuin muu musiikki? Kaiken maailman Prinsessa Ruususet ja Kesäyön unelmat ovat läpeensä maallista kamaa. Ei sillä, että minustakaan Tähtien sodan Imperiumin marssi tuntuisi kauhean luontevalta kirkossa...

Nerys: Munkkisaaren maja voisi olla mukava paikka 20 hengelle, ainakin se on tosi idyllinen ja komeasti kosken rannalla. Käytännön järjestelyistä en tiedä mitään, ja halpuudesta en tiedä, sillä sehän on ravintola. Isommista paikoista: meillä oli häät tilausravintola Onnimannissa eli suomeksi Kyminlinnan varuskuntakerholla. Sinne olisi tuo sata ehkä mahtunut, mutta osa vieraista olisi joutunut vähän syrjään eri huoneisiin. Meillä oli noin 65 - myös tanssia - ja sillä porukalla se tuntui hyvältä. Paikka ei ehkä talviaikaan näytä niin viehättävältä, mutta kyllä se oli kesäkuussa hyvin idyllinen. Enemmän talonpoikaistyyppinen kuin fiini. Piha joen rannalla on kaunis. Siellä joutuu mälläämään ravintolahinnoilla, ja olisin teinä to-del-la tarkkana niiden viinaksien kanssa. Yksi vieraamme ei ollut tajunnut, mikä on pelin henki, ja oli erehtynyt juomaan jopa yhden pullon omaa keskiolutta. Sieltä oli tullut järjestysmieskerberos ärjymään bestmanille - kysymättä oliko hänellä asian kanssa mitään tekemistä; ei ollut - että keskeytetään kohta koko juhlat. Onneksi ei minulle tullut, ties minkä kohtauksen olisin järjestänyt. Ruoka oli vieraiden mukaan erittäin hyvää, itse en voi arvioida, koska en jännityksen takia voinut syödä kunnolla. (!) Saimme tuoda pikkuleivät ja kuivakakut itse. Tämä on harvinaista joustoa! Musiikista välittäville tiedoksi, että akustiikka oli ihana. Melko paljon kaikua. Esityksemme olivat edukseen. Pianon sinne joutui viemään itse. MUTTA varoituksen sana. Emännän kanssa ei ole, piru vie, helppo neuvotella. Jos kuvittelette tekevänne siellä edellisenä iltana - edes alkuiltana - jotain, niin älkää kuvitelko. Joskus oliko-se-nyt neljän jälkeen siellä ei suostu kukaan olemaan paikalla edes rahasta. Kun varmistin, että saamme tulla harjoittelemaan musiikkiesityksiä hääpäivän aamupäivällä, sanottiin, etä jos häiritsemme heidän "valmistelujaan", meidät ajetaan pois. No eivät onneksi ajaneet, ja väitänpä, että ei olisi lähdetty. Elämää tärkeämpää tuntui myös olevan, että sieltä poistutaan säntillisesti klo 0.30 mennessä, jolloin "tulee valomerkki". Normaalistihan ravintoloista poistutaan pikkuhiljaa valomerkin jälkeen. Älkää kuvitelko... Aikoja ennen mokomaa valomerkkiä olivat jo kärkkäästi vaatineet, että portaiden eteen asetellut koristeet pitää sitten viedä pois. Koristeet - pari kukkaa ja kiveä - olivat jopa niin massiiviset, että pieneltä lapselta kuluisi puoli minuuttia niiden heittelemiseen läheisen pusikon ojaan. Jos teille on tärkeää, että joku hymyilee teille, valitkaa jokin toinen paikka. En tiedä, johtuiko nuoresta iästäni (tuolloin 22), että suhtautuminen oli koko järjestelyjen ajan sen henkistä, että mitäs tulette, lapset, tänne lässyttämään, kun ette tiedä mitään. Lopulta otin äidin mukaan selvittelemään viime hetken kysymyksiä ja tein itseni naurettavaksi. Sen sanon kuitenkin, että se, mikä oli sovittu, toimi hienosti. Tarjoilijat olivat todella ystävällisiä kaikille, ja järjestyskerberoskin oli ärjynyt vain harvoille ja valituille. Vieraat kehuivat kovasti kaikkea jälkeenpäin, myös sellaiset, jotka kehtaisivat sanoa, elleivät olisi tykänneet. Eli en voi sanoa, etten suosittelisi. Sanon vain, että jos olet kova hermoilemaan, jännittämään, sähläämään, kokematon, herkkätunteinen, nuori ja/tai tarkka siitä, että sinulle ollaan ystävällisiä järjestelyvaiheessa, harkitse vähän.

En mitään. Itse annoin kirjan, joka kertoo Pietarista.

Niin, ja Prinsessa Ruusunenhan on nimen omaan elokuvamusiikkia! Siitä, että viitsiikö kanttori opetella uuden biisin: Jos ei viitsi, vaihtakaa kanttoria. Kyllä kanttorin saa itse valita, jos tekee selväksi, että asialla on väliä. Ne kappaleet, joita voi kuvitella häämarsseiksi haluttavan, ovat yleensä helppoja, ja kanttorit Sibelius-Akatemiasta tai ainakin konservatoriosta valmistuneita ammattimuusikoita. Oma mielipiteeni on, että jos ei suostu opettelemaan mitään, se ei ole muuta kuin huonoa palvelua.