Mountain Currant

Hei! Osaisiko kukaan taalla auttaa? Menimme naimisiin 21.8 ja koska asun Briteissa, uutta passia pitaa menna anomaan Lontoosta. Olen kuitenkin paivat toissa enka tosiaan voi ottaa yhta paivaa edes vapaata siihen, etta lahtisin Lontooseen uuden passin takia. Nyt kuitenkin saattaisin paasta kaymaan USAssa ekaa kertaa elamassani lokakuun lopussa. Onko tuo liian pitka aika siihen, etta varaisi matkan vanhalla nimella ja matkaisi vanhalla passilla erityisesti, koska kyseessa on USA? Pitanee soitella uudelleen konsulaattiin, aiemmin sanoivat vain, etta "jonkin aikaa" voi matkustaa vanhalla passilla...

Mulle sanottiin Tampereen Hohdossa, että tänä vuonna pionia on ollut saatavilla koko vuoden. Suosittelen siis ottamaan yhteyttä useisiin kukkakauppoihin. Hinta kuulemma riippuu sitten siitä, miten mistä niitä joutuu etsimään...

En enää löydä tuolta sivulta tuota biisiä. Onko joku löytänyt sen netistä? Koska asun Briteissä, en kovin helposti saa sitä kirjastosta.

Meillä on lähdössä hääinfo. Koska asumme ulkomailla ja täällä kutsut ovat hieman virallisemman oloisia, emme mitään käyttäytymissääntöjä murteella lähetä (vaikka siis muuten murteista pidänkin). Hääinfoon tulee ajo-ohjeiden, hotellien ja lahjalistan lisäksi mm. autojen parkkeerausohje ulkopaikkakuntalaisille sekä maininta häidemme nettisivuista, jotka kehitimme Weddingpathin avulla.

Tällä hetkellä kiinnostaisi valkoinen Rolls Royce... Tietäisikö kukaan moisista?

Meillä tuo Jumesniemen Kyläsali kaatui heti alkuunsa siihen, että se on bensa-aseman vieressä. Vissiin ollaan vähän nirsoja

Meillä on nyt sitten Luomajärven Hevoskievarissa häät ensi elokuussa. Pitää tulla häiden jälkeen kertomaan paikasta.

Vähän on taukoa siitä, kun tästä aiheesta viimeksi juteltiin, mutta otan silti osaa. Meillä on häihin tulossa ainakin kaksi allergikkoa. Toisella on itse asiassa astma ja hän reagoi muun muassa joillekin siitepölyille. Minä kysyin häneltä itseltään, mitä on mieltä koivuista yms ja hän sanoi, että ottaa lääkkeet mukaan ja hänhän tulee meidän häihin vaikka esillä olisi mitä Toisella on paha maitoallergia, siis niin paha, että jos lusikka, jolla ruokaa tehdään, koskee maitoon, niin ambulanssilla viedään... Meillä on häissä kokki, joten tämä vieras (toinen morsiusneitoni) on suoraan yhteydessä kokkiin. Tämä nyt menee vähän aiheen ohi... Lykkyä päätöksen tekoon.

Eikös niitä ole sellaisia kumiankkoja, joita lapset käyttävät ammeessa? Eiköhän ne jo ole aika "terveellisiä" ankkoja? Tai sitten aikuistenlelu-osastolta

Tässä ois tällanen sydäntapetti: http://wallart.co.jp/wallpaper/filpassion/...nne/pa-109.html Sydämet voi kyllä olla vähän isoja... Eli en ole nähnyt tapettia paikan päällä.

Kysyisin, tietääkö kukaan Luomajärven Hevoskievarista? Tosin se on vähän kaukana Tampereelta... Tulisi vieraille liki tunnin matka kirkosta. Muuten paikka vaikutti ihanalta.

Meillä on paikka myös mietintämyssyn alla... Miinusta on matka Tampereelta asti. Muuten paikka näytti aivan ihanalta. Oisko tosiaan kellään kokemusta?

Tämä naimisiinmeno näköjään saa ihmisistä esiin kaikenlaisia puolia. Yksi sulhasen työkaveri vaan tuijotti sormusta, mutisi jotakin ja lähti pois. Vähän minä ihmettelin, ettei hän ollenkaan onnitellut. Samainen henkilö myös ihmetteli sormuksessa olevan timantin kokoa aika inhottavasti, satuin olemaan seinän takana hänen päivitellessään... Selvisi sitten myöhemmin, että hänen miesystävänsä on katolinen ja ollut ennestään naimisissa, eikä aio uudelleen naimisiin ennen omien vanhempiensa kuolemaa. Huh huh. Tuo tuttava myönsi myöhemmin itsekin olevansa kade. Muutama muukin on katsonut sormusta vähän vinoon... Onneksi pari läheistä ystävää ovat sanoneet, että jos he saisivat sormuksensa valita, niin valitsisivat juuri samanlaisen Minä nimittäin sain valita. Kosinnan jälkeen kylläkin. Täällä on tosin tapana, että kihlasormus on Se sormus, Suomessahan taas vihkisormus. Bestmanien valinnassa meillä on ongelma, sillä yksi läheinen kaveri on juuri keskellä eroprosessia ja toinen on eronnut ja kuittailee meille, etteihän nuo avioliitot kauan kestä... Vastasin hänelle: "kiitti kannustuksesta" ja naurettiin. Tällä hetkellä minua raivostuttaa tuleva anoppini, joka yritti kiristää meitä hääpäivämäärän suhteen. He haluavat etelä-Amerikkalaisten ystäviensä kanssa juuri hääpäivän aikoihin lomalle etelä-Amerikikaan. He siis ovat eläkkeellä. Puhelimessa hän sitten sanoi, että he ja sulhasen siskon perhe ei välttämättä pääse häihin, jos päivämäärä on keskellä kesälomaa. Minä sitten kysyin kauhistuneena, että tosissasiko sinä olet ja hän sanoi, että tjaa. Puhisin koko loppuillan sulhaselle, että ei noin saa kiristää! Siis hänen vanhempansa nimittäin ehdottomasti ovat tulossa häihin, vaikka olisivat etelänavalla, joten hän vain yrittää vaikuttaa päätöksentekoomme vähän ikävin keinoin. Sulhanen yritti kyllä rauhoitella, että kyllähän minä tiedän, ettei tuleva anoppi aina ole ihan helppo ihminen. Ilmeisesti horoskooppimerkkini vaaka tulee tässä esiin, kun minä olin päiväkaupalla raivoissani moisesta epäreiluudesta :/ Tuolla aiemmin tässä ketjussa oli tuosta kateudesta enemmänkin. Myönnän, että itse olin kade sulhasen sukulaiselle, joka oli menossa naimisiin vähän tapaamisemme jälkeen, erosivat ennen häitä ja kun hän sitten pari vuotta myöhemmin ilmoitti menevänsä toisen miehen kanssa kihloihin, niin täytyy myöntää, että olin aivan hirveän kateellinen! Se liittyi ehkä siihen, kun itse kyllä ajattelin, että nykyinen sulhaseni on Se Oikea, mutta kosintaa ei vain kuulunut. Mies ottaa asiat vähän lunkisti... Ehkä sitä toisen kateutta ymmärtää vain, jos tietää taustan hyvin. Yksi tuttu ei kyennyt keskenmenonsa jälkeen edes käydä kylässä lapsiperheessä. Nuo lapsensaantiongelmat on tietysti sitten juttu ihan erikseen. Toki kaikessa pitäisi varoa omaa kieltään, mutta kyllä sitä tulee itsekin "laittaneeksi jalkansa suuhunsa" eli päästelleksi sammakoita... Kun muut sitä tekevät, pitää miettiä, missä menee oman sietokyvyn raja. Miten usein loukkaantuu kyseiselle ihmiselle, tekeekö toinen sen tahallaan yms. Milloin antaa anteeksi ja milloin jättää jonkun ihmissuhteen taakseen. Mietin jo vuosia sitten, että mitenköhän sijoitan enoni ja tätini häissäni. He eivät olleet puhuneet toisilleen liki 20 vuoteen... Sain nyt viikonloppuna tietää, että enoni on vihdoin antanut tädilleni anteeksi (täti on siis todella vaikea tapaus) ja ovat taas väleissä!! Ihanaa. Enon lapset tosin eivät vieläkään puhu tädilleni.... Mutta tämä menee nyt vähän aiheen ohi. Koitetaan siis yrittää ymmärtää kanssakulkijoita ja nautitaan omien häittemme suunnittelusta niiden kanssa, jotka niistä ovat innoissaan. Tsemppiä kaikille!

Kiitos Zaia. Me matkasimme pitkäksi viikonlopuksi Suomeen katsomaan juhlapaikkoja. Nyt pitäisi vielä PÄÄTTÄÄ. Pää on hivenen vielä vauhdista sekaisin. Kävimme katsomassa myös tuota Juhlatila Paavolaa. Laitan siitä ja muista paikoista omia mietteitämme piakkoin tänne.

Mulla on takana kaksi suomalaista poikaystävää, joista toinen oli ihan lyhyt suhde ja toinen kesti 3 vuotta. Jälkimmäisen kanssa mietimme kyllä loppuelämää yhdessä. Voin näin jälkiviisaana todeta, että onneksi niin emme tehneet, kun tämä tuleva hubbyni sopii mulle niin paljon paremmin Ennen nykyistäni seurustelin kaksi vuotta nigerialaisen kanssa ja se suhde ei toiminut ollenkaan. Sen lisäksi, että kulttuurit olivat hyvin erilaisia, emme luonteiltamme sopineet yhteen. Minä haluan puhua asiat selviksi, kun hän taas mökötti päiväkaupalla... Ihmettelen vieläkin, miten onnistuimme seurustelemaan kaksikin vuotta! Parasta suhteessamme oli visiittini hänen kotimaassaan. Alkushokin jälkeen olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Aivan käsittämätön, mutta kaunis maa! En missään vaiheessa päättänyt, että haluan/en halua suomalaista miestä. Nyt kohteliaan britin morsmaikkuna en tiedä osaisinko suomalaisen miehen kanssa seurustella... Mieheni kun ottaa kädestä kiinni julkisilla paikoilla toisin kuin suomalaiset exäni, jotka eivät rohjenneet "eihän sitä nyt julkisella paikalla..." Eivät edes pitkän seurustelun jälkeen. Tosin ystäväni suomalainen mies avaa yhä vaimolleen 10 vuoden avioliiton jälkeen autonoven... Eli samaan päädyn kuin edellisetkin eli ei se kansallisuudesta riipu, vaan yksilöstä.