now4ever

Tarkoitus oli ostaa tai teettää, päädyin vuokrapukuun. Puku oli eka jota sovitin ja kuin tehty päälleni. En miettinyt hetkeäkään pidempään. Ostohinta olisi ollut 1300eur. Nyt saan haluamani sormuksen ja vähän päälle

Olin itse 16-v kun kihlauduin ensimmäisen kerran, ja varmasti olisin sille tielle jäänytkin ellen olisi lähteny ulkomaille opiskelemaan. Sanoivat silloin, että jos se tämän (vuoden eron ) kestää, kestää se mitä vaan. Kovasti vielä yritettiin töitä tehdä suhteen eteen, mutta totuus on ytarua ihmeellisempää. Kolmen vuoden jälkeen oli nostettava kädet pystyyn, ja luovutettava. Noista kolmesta vuodesta siis keskimmäisen olin opiskelemassa. Mutta joka tapauksessa, kuten vanhempani aikanaan minulle sanoivat kun 16-vuotiaana kysyin heidän mielipidetttään " me luotetaan sun arvostelukykyyn, ja sinä teet niinkuin sinusta oikealle tuntuu". Sinä tiedät, mikä sinulle on oikea ratkaisu. Tulee tippa linssiin vieläkin

Ei ole vielä hankittu, löytö on kyllä tehty Tillanderin valikoimasta Listahinta sormukselle on 995 eur. Mutta odotellaan...

Valkokulta tai platina. Sulhanen valitsi kihlasormuksensa keltakultaisena, ja minä halusin kaksivärisen, kun emme löytäneet "sellaista" valkokultaista. Vihkisormukseni tulee olemaan siis vk tai platina, mieheni haluaa pitää kihlasormuksen myös vihkisormuksenaan.

Vaikka asioista ja yhteselämän taipaleesta on puhuttu alusta lähtien...naimisiinmeno, lapset, koti, uuden rakentaminen, eläkepäivien vietto yms yms, Olihan se ihana yllätys kun sulhaseni polvistui eteeni "the katse" silmissään. Silloin tiesin että se oli menoa nyt.

Meillä pidettiin viikko kosinnan jälkeen sunnuntaipäivä-grillaus-istujaiset. Grillailtiin, kahviteltiin ja syötiin vähän kakkua. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä. Sen jälkeen käytiin sulhasen äidillä kilistämässä kuppia ja soiteltiin parit puhelut. Näin meillä

Yllätyksenä se tuli vaikka olihan asioista puhuttu ja kosinta odotettavissa. Vuosipäivä päättyi kosintaan Tallinnassa.

Sulhasen/molempien nykyisellä kotipaikkakunnalla. Alunperin oli tarkoitus pitää kaukana pohjoisessa, josta ole kotoisin ja aina haaveillut siellä meneväni naimisiin. Mutta häiden "siirto" yhteiselle auinpaikkakunnalle oli minun yllätykseni sulholleni. Helpompi järjestää käytännön asioita ja muutenkin toteuttaa suunnitelmia näin, entä kuin viedä kaikki kerralla "rekalla" pohjoseen

...painajaisia vai hassuja juttuja. Kun kuulin, että meidän juhlapaikan saa vasta hääpäivän aamuna niin seuraavat kaksi yötä näin ihan kummallisia unia. Ja myöhästyttiinpä jopa 6,5h omista häistämme "oli niin paljon tekemistä". Jatkampa suunnittelemista...

Elämäntilanne: molemmat työssä, minä keikkatyöläinen ja mieheni vakityössä. Meillä on talo remppaa vielä hyvä tovi edessä. Toivottavasti ensi kesänä remontti on valmis, ja haluaisinkin alusta lähtien oveen yhden, yhteisen nimen. Häiden jälkeen jälkikasvu on lämpimästi tervetullut...