maimai09

En mitään, enkä mitään antanutkaan. Etukäteen sovittu juttu, ei jaksettu kumpikaan miettiä ja etsiä lahjoja... Eikä haluttu laittaa rahaa "turhaan" sillä kumpikaan ei oikein ymmärrä huomenlahja- perinteen päälle. Tehtiin sitten näin, eikä harmita. Lahjotaan toisiamme sitten muissa tilanteissa

Kaikista pelottavista tarinoista huolimatta saimme ihanat hääkuvat hintaan 400€ + matkakulut. Neuvoisinkin siis, että aina ei kannata maksaa turhaan tuhansia euroja jos tarjolla on edullisempiakin vaihtoehtoja! Meillä kyseessä oli 9h dokumentaarinen kuvaus + potrettikuvat miljöössä. Olemme tosi tyytyväisiä kuvaajaan, ammattimaista meininkiä alusta loppuun! Jes!

^ Mulla taas menisi varmaan päinvastoin. Tuntui, että olin ihan relana niin kauan kun sain istua laitettavana ja juoda skumppaa. Luppoaikaa jäi aamuun mukavasti, kun ei tarvinnut kiirehtiä kuvattavaksi, eikä huolehtia ehtiikö ottamaan riittävästi kuvia. Mutta tääkin riippuu niin paljon henkilöistä tietty! Meillä siis kuvaus oli ruokailun aikana, eli kun me 2 olimme syöneet, häivyimme kuvaukseen. Tällä välin vieraat ruokailivat, seurustelivat ja kuuntelivat musiikkia. Puheet pidetiin sitten kahvituksen aikana. Meillä toimi näin oikein hyvin, vieraat eivät joutuneet odottelemaa meitä ollenkaan

Kannattaa muistaa ottaa hääkimpusta varsien ympäriltä folio pois ennenkuin se kädessä marssii alttarille. Näyttää nimittäin hieman hassulta kuvissa. Nimim. Kokemusta on Lisäksi neuvoisin ottamaan kirkkoharjoituksesta kaiken irti, siinä jännityksessä auttaa edes vähän kun muistaa mitä seuraavaksi tapahtuikaan.

^ Meillä oli miesten korissa laastereita, dödöä, hammastikkuja, kurkkupastilleja (hengenraikastamiseksi myös) ja hiuslakkaa. Lisäksi kosteita käsipyyhkeitä ja käsidesia olisi voinut olla, mutta niitä oli tarjolla jo juhlapaikan puolesta.

Meillä on molemmilla juuri samanlaiset ajatukset. Häissämme tervetulopuheen yhteydessä bestman mainitsi valokuvaajan paikalla olosta ym. siihen liittyvisät asioista. Tässä yhteydessä hän myös mainitsi, että hääpari toivoo ettei heistä laitettaisi facebookiin ym. julkiseen levitykseen hääkuvia. Hyvin vieraat ottivat tiedon vastaan, ja osa sanoi jälkeenpäin, että hyvä kun kerrottiin, olisivat varmaan muuten laittaneet. Mä en missään nimessä halua, että kaikenmaailman puolitutut näkevät meidän yksityisen, tärkeän päivän kuvia jossain netissä, nou nou!

Mun piti mennä ekan suunnitelman mukaan vasta pari minuuttia ennen seremonian alkua, mutta... Aikataulu meni kuitenkin niin, että olimme äitini + kaason ym. kanssa kirkon lähellä jo noin 20 vailla tasan. Teimme sitten niin, että kaaso + ystävä kävivät tarkastamassa missä sulhanen on, ja minä tien selvittyä pinkaisin hirveää kyytiä kirkon portaat ylös "turvaan" morsiushuoneeseen. Kuvaaja sanoi, että tuosta tilanteesta sai sairaan hauskoja kuvia, hämmästyneitä vieraita takana, minä helmat liitäen juoksemassa portaita ylös, äiti ja kaaso pitämässä ovia valmiiksi auki Ei siis kannata tehkä orjallisesti nouatettavaa aikataulua, vaan tehdä suunnitelmat A ja B, ja noudattaa sitä mikä paremmalta tuntuu juuri sillä hetkellä.

Me herättiin tosi aikaisin, huoneemme oli niin kuuma. Käytiin aamukävelyllä tsekkaamassa hääjuhlapaikka läpi, naureskeltiin illan sotkuille, löydettiin pari kaveria nukkumasta rantasaunalta jne. Sitten söimme aamupalan ja seurustelimme samassa paikassa majoittuneiden vieraiden kanssa. Loppupäivä meni siivoillessa juhlapaikkaa, autoja pakatessa, hääautoa palauttaessa, vieraiden kanssa jutellessa ja sitten illalla ajoimme toiselle paikkakunnalle hotelliin olemaan ihan kaksistaan ja relaamaan Oli ihana eka päivä vaimoihmisenä!

^ Näin juuri. Me myös molemmat katsoimme pappiamme sanoessamme "tahdon" ja sitten hymyillen toisiamme Minusta se tuntui luontevammalta niin, kun vastasin papin esittämään kysymykseen.

Mä unohdin sen pusun!! en voi uskoa sitä vieläkään... Unohdin!! Sulho joutui kuiskaamaan "pusu, pusu" ja sit annettiin nopea suukko. Hitsi vieköön, miten voi unohtaa..

Minä itkin ja kunnolla Luulin, etten itkisi jännityksen takia, mutta kun näin sulhaseni (mieheni) alttarilla ja hänen leveän hymynsä, tuli itku. Vieraat sanoivat, että siihen saakka hekin osasivat olla itkemättä, mutta kun näkivät minun kyyneleeni, se tarttui... Mutta hei, mitäs sitten jos itkee? Sehän on niin kaunis ja herkkä tilanne, että mun mielestä ihan turhaan huolehtii sitä itkua. Mä otin puvun etumuksen sisään nenäliinan, johon sitten huomaamatta alttarilla pyyhin pahimmat itkun jämät.

Luulen, että laitamme ihan vaan "Tarpeen tullen lainaa tästä, ole hyvä" Olisikos muita lyhyitä ja ytimekkäitä?

Meidän häissä ehdoton NOUNOU on mm: -tiara ja huntu -sulhasen kömpiminen hameen alla etsimässä sukkanauhaa (mun mielestä se on niin nolo tilanne kaikille) -sukkanauhan heitto (luultavasti myös kimpun heitto jää pois) -hääkarkit ja muu pieni tilpehööri -synkistely ja nyrpeä ilme

^ Mä olen kans nähnyt meidän kuvaajan ottamia kuvia kuvaamistaan häistä, ja olivat tosi nättejä! Lisäksi pidimme kuvaajan kanssa jo suunnittelupalaverin ja hän vaikutti erittäin asiantuntevalta, kyseli asioita jotka ei itselle tulleet mieleenkään ja ideoi kanssamme. Pelko vähän hälveni Lisäksi nyt en enää ehtisikään vaihtaa, kun häihin on enää 2 viikkoa aikaa. Koetan olla miettimättä näitä palstalla lukemiani pelotteluja, ja luotan ammattilaiseen. Eiköhän hän tiedä mitä tekee. Oletteko te Maddie pitäneet palaverin kuvaajanne kanssa?

Mulla on ihan valtavan suuri suku, enkä tunne serkkujeni perheitä + puolisoita läheskään kaikkia, minkä vuoksi kutsuimme vain serkut + nämä tutut perheet ja puolisot. Nyt sitten vaikka kuinka moni serkku on ilmoittanut puolisonsa ja perheensä ja kaikki häihimme, vaikka kutsuissa erityisesti sanotaan että "Kutsumme teidät matti, maija ja meeri..." Luulin, että olin liian tarkka kirjoittaessani noin, mutta mitä vielä! Juuri ilmottautui 5-henkinen perhe ihan tyhjästä, josta tunnen vain serkkuni!! Kavereiden uudet puolisot olisivat eri asia, heidän kanssaan tulisi hengailtua enemmänkin varmasti, mutta puolitutut serkut kehtaavat...?? Nyt siis koettanut ilmottautua melkein 10 henkeä kutsujen ulkopuolelta. Nice. Mitä ihmettä mä teen. Kohta on koko suku hermona tämän takia! Mutta me ei haluta yli 40 tuntematonta meidän häihin... Äh!! Tuntuu kun olisin itse ilkeä Ursula, vaikka koitan vaan järkätä kivat juhlat! Olen vedonnut budjettiin, tuttuuteen tai sen puutteeseen, ihan kaikkeen... Ärsyttää.