Kaethe

Meille ei tule istumajärjestystä. Juhlapaikallamme on iso katettu katsomo (kesäisin paikalla toimii kesäteatteria) ja meidän pöytä tulee päärakennuksen edessä olevalle isolle "terassille" joka on myös katettu. Jokainen saa hakeutua haluamaansa seuraan istumaan/syömään/jutustelemaan yms. Istumatilaa laitamme myös sisälle, mutta sinne ei enää erillisiä pöytiä laiteta.

Meidän häissämme isäni saattaa minut alttarille. Olen aina ollut isän tyttö, joten se tulee varmasti olemaan herkkä paikka kummallekin: isälle sekä erityisesti minulle. Tosin isä ei saata aivan loppuun asti, sulho tulee vastaan ja loppumatka mennään yhdessä.

Lähes kaikki tunnen, mutta joitan sulhasen serkkuja en tunne. Kummallakin suuri suku, joten ei millään ole päässyt tutustumaan vielä kaikkiin, mutta jospa tilanne korjaantuu viimeistään häissämme.

OOn antanut miehelle vastuualueeksi tehdä tienvarsikyltit, hänellä kun kuulosti olevan visio siihen. Kuulemma aikoo varren laittaa jääkiekkomailoista (pelannut pikkupojasta asti jääkiekkoa), lapa osoittaa suunnan mihin kääntyä. Aikoi puusta tehdä vielä kyltin, jossa on meidän etukirjaimet + päivämäärä ja tämän aikoi laittaa mailan varteen kiinni.

Mulle tulee nämä : Kalevalan Naisen Ääni vihreillä kivillä Kaulakorun sain sulholta 20-vuotis synttärilahjaksi pari vuotta sitte ja korvakorut samana synttärinä vanhemmilta ja sisaruksilta. Sitten ko vielä keksisi tähän korusarjaan sopivan käsikorun.

Itse olisin halunnut oman kastepappini. Todella ihana ja lämmin ihminen! Hän tosin on jo eläkkeellä, mutta on esimerkiksi vihkinyt isosiskoni jokunen vuosi taaksepäin ja on sellainen, että varmasti suostuisi kun vain pyytäisi, MUTTA sulho haluaa papiksi oman rippipappinsa (muistaakseni myös kastepappi). Olin aluksi hieman vastaan tätä ajatusta, koska hän tulisi toisesta seurakunnasta ja en tunne häntä ollenkaan. Mutta aattelin, että kerta hän haluaa kotiseurakuntansa papin niin kovasti, niin josko minä tässä asiassa tulisin vastaan. Olemme nyt siis sopineet, että otamme sulhon haluaman papin vihkimään meidät.

Meidän häihimme tulee paljon lapsia kun pelkästään sisarusteni lapsia on hieman reilu 10. Häissämme ei siis nipoteta siitä, että lapsien pitäisi olla hiljaa ja paikoillaan. Mielestäni lapset tuovat omalla iloisuudellaan ihanaa eloisuutta ja rentoutta juhliin. En ole vielä miettinyt tarkalleen, että mitä lapsille järjestelen, mutta tuskin mitään kovin suurta. Jotain pientä tehtävää sun muuta johonkin juhlapaikan huoneista. Voisi vaikka laittaa piirrettyjä pyörimään, tuoda leluja (mutta lelut pitää pitää huoneessa, ettei niitä saa viedä esim. pihalle), väritystehtäviä yms pientä mukavaa puuhastelua. Tosin lapset tuskin jaksavat kovin kauaa sisällä olla.

Upeita kuvia! Oon päättäny jo aikoja sitte, että mun hääkimppu tulee olemaan orkideasta. Sitte ko vielä osais päättää millanen. En aatellut oliko joku kysynyt tätä ennen, mutta kysynpä nyt: Pysyykö orkidea hyvänä pitkään, jos sen laittaa hiuksiin?

Häät pidetään kotipaikkakunnallani Kainuussa. Ollut alusta alkaen häistä puhuttaessa kummankin toive, että morsiammen kotipaikkakunnalla (perinteen mukaan) mennään naimisiin.

Todella lohduttavaa kuulla, että isot häät onnistuu myös pienellä budjetilla. Meille on laskelmieni mukaan tuloss vajaan 200hlön (en muista nyt tarkkaa lukua, mutta suurinpiirtein) juhlat ja hieman meinaa hirvittää lukea tuolta budjetti keskustelusta, mitä summia on laskeskeltu menevän tuon kokoisiin häihin. Minä olen opiskelija, joten se verottaa paljon budjettiamme. Onneksi tässä on kuitenkin kaksi vuotta aikaa vielä säästää siihen. Sen takia myös suunnittelu aloitettu näin hyvissä ajoin.

Oi, mikä ihana kappale tuo Janne Raappanan Kaksi onnellista. Ihastuin todella! Tahtoo sen..

Ainiin, aivan kokonaan unohdin kertoa lyhkäsesti tämän meidän suhde"historian. SIIS: olemme olleet nyt reilu 6 vuotta yhdessä joista puolet kihloissa ja yhdessä ollaan asuttu syksyyn mennessä 3 vuotta.

Tällä hetkellä mies on töissä pitkän lomautuksen jälkeen ja toivottavasti saa ollakin töissä niin pitkään kuin vain mahdollista. Itse aloitan syksyllä opinnot korkeakoulussa ja häiden aikoihin (heinäkuu 2012) olen edelleen opiskelija. Asumme vuokralla (eikä välttämättä ihan pian asuntoa olla ostamassakaan, kun mies haluaa rakentaa iha oman omakotitalon (joka sekään ei aivan heti ole tapahtumassa), eikä ostaa kerros- tai rivitaloasuntoa). Lapsia kumpikin haluamme kovin, mutta olemme päättäneet, että ensin menemme naimisiin ja opiskelen itselleni ammatin, ennen lapsia. Tälläinen tilanne meillä.

Kihlautuminen tuli minulle hieman yllättäen, etten sillalailla voinut vaikuttaa päivämäärään. Puhe oli ollut, että oltaisiin menty tulevana kesänä (2007) kihloihin, mutta mies yllätti ja rengasti minut 3-vuotis seurustelupäivänämme (huhtikuussa).

Meillä on melko pitkä kihlaus. Kihlat 04/07 ja naimisiin mennään 07/12, eli viisi vuotta kihloissa ennen alttarille astelua. Lopultakin saan Hänet miehekseni pitkän väsytystaistelun jälkeen.

Kaasoni ovat tienneet sen jo lukiosta lähtien tulevaisuuden roolinsa. Siitä on puhuttu jo kauan keskenään toisillemme: "Sitten kun menen naimisiin, niin saat olla kaasoni".

Kaasonani on tällä hetkellä kaksi läheisintä ystävääni yläasteelta asti. Kumpikin tuntee minut aivan läpikotaisin ja tietävät mistä pidän ja mistä en. Heillä myös käyttää todella hyvin yksiin koska ovat samanlailla keskenäänkin läheisiä, olemmekin todella tiivis kolmikko. Tosin heille olen jo lukiosta asti puhunut että "sitten kun minä joskus menen naimisiin, niin te saatte olla kaasoinani" ja he ovat olleet suostuvaisia. Toiselta olen kysynyt jo, että onhan hän sitten todellisuudessakin kaasonani. Toiselta en ole vielä kysynyt varmistavaa kysymystä. Siksi kirjoitin, että "tällä hetkellä" kun olen miettinyt jo jonkun aikaa, että pyydänkö isosiskoanikin kaasokseni. Hän kuitenkin muutenkin olisi järjestelemässä ja auttamassa minua häiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Kolme kaasoa vain kuulostaa niin paljolta.

Tarkoitus olisi, että itse maksamme niin paljon kuin vain pystymme, mutta kun on tulossa todennäköisesti melkein 200hlön häät ja minä olen opiskelija, niin vanhempamme luultavasti auttavat meitä. Vaikkakin haluaisimme pärjätä mahdollisimman pitkälle itseksemme.