Virvatuli

Häät olivat melkein 2 vuotta sitten, eikä häämatkaan ole vieläkään lähdetty.

Me varasimme vihkiajan eri kaupungin maistraatista, kuin missä olemme kirjoilla. Onnistuu siis aivan hyvin.

Meillä otettiin myös studiokuvat ja mulla itselläni oli aika tarkka kuva siitä, miltä haluaisin kuvien näyttävän. Olisin toimittanut kuvaajalle esimerkkejä siitä millaiset kuvat halusin, mutta kuvaaja ilmoitti että tietää aika tarkkaan millaista ilmettä haluan ihan keskustelumme pohjalta. Kuvista tuli oikeastaan juuri sellaiset mitä EN halunnut, joten nyt vähän harmittaa jälkikäteen, etten vääntänyt rautalangasta millaiset kuvat halusimme. Hakusessa oli modernit kuvat, joissa olisi käytetty luonnonvaloa apuna, mutta lopputuloksessa kuvat ovat studio -peruskamaa ihmeellisin rajauksin. esim. muutamassa kuvassa miehen päästä on puolet rajattu pois.

Mulla oli kullan väriset housut ja pääväriltään turkoosi, ruutukuvioinen, yläosa. Silkistä kummatkin.

Samoin. ;D

Mentiin naimisiin viikko sitten, ja laitettiin lähimmille ystäville ja sukulaisille kirje, jossa kerrottiin asiasta. Maanantaina nuo kirjeet sitten olivat perillä ja kaikki kirjeen saaneet soittelivat tai lähettivät muuten jonkin onnentoivotuksen. Suhtautuminen on ollut yllättävän positiivista, vaikka olimme varautuneet vähän negatiivisempiinkin tunteisiin. Ainoastaan mun äiti vähän järkyttyi ja oli närkästynyt kun ei kerrottu mitään etukäteen, mutta ymmärsi kuitenkin hyvin miksi mentiin kahdestaan vihille ja myös sen miksi ei varoitettu ketään etukäteen.

Noin minäkin sen muotoilisin. ;D

Mekin ajattelimme "karata", sillä silloin välttyisimme siltä huomion keskipisteenä olemiselta, joka tietysti on väistämätöntä jos juhlat järjestäisimme. Minä kyllä mielelläni järjestäisin ne juhlat jo ihan isovanhempien vuoksi, mutta toisaalta kammoksun juuri esilläoloa. Niinpä on hyvä vaihtoehto pyytää paria ystävää/sukulaista todistamaan ja mennä ihan kahdestaan vihille.

Kihloja tilatessamme kultaseppä sanoi sormusten tekoon menevän reilun viikon. Valitsimme siis kihlapäiväksi varmuuden vuoksi tilausajasta parin viikon päähän sijoittuvan perjantain, joka oli sattumalta myös Venetsialaisten aatto-ilta. Nyt siis kihlapäivämme sijoittuu aina lähelle venetsialaisia.

Mun mielestäni voi kyllä kysyä onko kutsuttavien joukossa ja morsiamen/sulhasen pitäisi myös pystyä sanomaan ihan suoraan että: "Ei ole." Ilman mitään selityksiä. Kummaa on suuttua kutsutta jättämisestä ja kenties pilata hyvä ystävyys häiden takia.

Luulisin myös meillä näin käyvän. Eilen siitä kysäisin ja oli sitä mieltä, että se olisi kiva juttu.