Aahva

Meillä kuvaaja otti aivan epäonnistuneita kuvia vihkitilaisuudessa, mm. miehen selän takaa, luvattuja ryhmäkuvia pihalla ei otettu lainkaan ja studiokuvat olivat tylsiä, toisiaan toistavia, aivan erityylisiä kuin olisimme toivoneet. Kuvaaja otti kuvat yhdessä hujauksessa eikä paljoa kysellyt. Luonnollisista spontaaneista hetkistä ei tajunnut ottaa kuvia. Hinta oli 250€ ja siihen sisältyi valokuvaus kirkossa, pihalla ja studiossa sekä kuviin täydet oikeudet +cd. Yhteensä kuvaaja otti vain noin 60 kuvaa, jotka kaikki olivat siis koevedoksina. Olemme olleet niin pettyneitä, ettemme ole noutaneet kuvia vieläkään, vaikka kuvauksesta on aikaa 2kk. Uusiakaan kuvia ei viittisi ottaa, kun meikki ja kampaus maksavat ja ennenkaikkea mies joutuisi vuokraamaan uudestaan puvun.

Miten se nyt olikaan niillä, jotka ovat tehneet maistraattiin sen tietojen luovutuskiellon, pitääkö sitten itse ilmoittaa kaikille ihan kelasta lähtien? *nimim. eksä luulee edelleen että olemme yhdessä...*

Pelkään, että kiiruhdamme sulhasen pelosta johtuen suin päin toisiamme tuntematta (hm?) johonkin, mihin emme ole valmiit ja eroamme kun emme kestä toistemme särmiä...

Häiden peruminen on käynyt itsellänikin mielessä... Olemme tunteneet suhteellisen vähän aikaa ja joskus mietin, jaksammeko toisiamme, molemmat kun osaamme olla omalla tavallamme vaikeita persoonia... Opimme kyllä aina jotain uutta ja meillä on halu oppia molemminpuolista kunnioitusta ja pyrkimys tukea toisiamme, mutta meillä on myös vaikeita menneisyyden kokemuksia ja molemmat olemme aika herkkiä... Mies haluaa nopeasti naimisiin kun pelkää aina, että kaikki hyvä katoaa, ellei hän toimi äkkiä... Minä toimin hitaammin. Tulevaisuus pelottaa joskus. Onneksi sentään puhumme, jatkuvasti.

Mulla on veljen vaimo. Toinen vaihtoehto olisi ollut paras ystäväni tai siskoni, mutta he asuvat eri paikkakunnilla.

Me päädyimme monien tavoin rahan hienovaraiseen (?) pyytämiseen, koska häävalmisteluihin oli aikaa vain neljä kuukautta, sulhanen oli sitä mieltä ettemme tarvitse mitään, ei ole ollut aikaa juosta paljoa kaupoissa katsomassa mitä laittaa lahjalistaan ja käteinen on helpompi käyttää siihen mitä todella tarvitsee. Meillä molemmilla on jo aika paljon kaikkea tavaraa, astioita, kodinkoneita yms ja toivomme, että voisimme häiden jälkeen mennä jossain vaiheessa häämatkalle äkkilähdöllä. Minun on aina ollut vaikea pyytää mitään itselleni, sulhasen perheessä on aina sanottu suoraan mitä toivotaan, niin ei tarvitse arvailla. Yksi pariskunta kysyi ilmoittautuessaan, voisiko antaa jotain tavaraa rahan sijaan, silloin ilmoitimme toiveen. Jotkut eivät halua antaa rahaa ja ymmärrän hyvin senkin.

Sulhanen on jopa näperrellyt kutsukorttejakin kömpelöillä sormillaan... Ihan oma-aloitteisesti etsii netistä tietoa, vertailee hintoja yms. Yksin en olisi kaikkea jaksanutkaan tehdä.