Mieheni isä ei muistanut meitä millään tavalla. Tarkoituksenani ei ole todellakaan arvottaa vieraita lahjojen perusteella eli ilman lahjaakin paikalle ilmaantuminen olisi ollut häissämme aivan ok. Törkeän armaan appiukon käytöksestä teki se, että hän ei osoittanut alkeellisimpiakaan käytöstapoja häissämme. Vihkitilaisuudesta alkaen hän istui kyllästyneen ja myrtsin näköisenä yhteen pisteeseen tuijottaen. Hääjuhlassa hän vaivoin sai onniteltua meitä, mutta muun ajan istui "elin otsassaan" pitkästyneen näköisenä pöydässä; ei keskustellut kenenkään kanssa eikä muutenkaan osoittanut mitään kiinnostusta mitään tai ketään kohtaan. Kyseessä ei ole se, että hänellä olisi ollut jotain naimisiin menoamme vastaan, vaan häntä ei ilmeisesti oikeasti todellakaan kiinnosta poikansa tekemiset tai mikään muukaan... Kaiken hyvän lisäksi appiukko häipyi kiitosta tai hyvästejä sanomatta hääjuhlasta n. tunnin kuluttua juhlan alkamisesta. Jotenkin olettaisin, että aikuinen ihminen tajuaisi edes näytellä juhlatuulella olevaa ja kiinnostunutta muutaman tunnin ajan, kun kyseessä kuitenkin on oman lapsen häät. Olen alusta asti pitänyt mieheni isää hieman tavallista kummallisempana tyyppinä, mutta olen yrittänyt tähän asti suhtautua asiaan ymmärtäväisesti. Nyt kuitenkin päätin, etten mene enää mihinkään appiukkoon jotenkin liittyvään tilaisuuteen (syntymäpäivät tms. karkelot), jos hän ei viitsi nähdä yhtään vaivaa ja käyttäytyä, en minäkään ole velvollinen häntä "nuoleskelemaan". Olen todella tyytyväinen siihen, että pidin oman sukunimeni, jottei sukunimi muistuta minua mieheni isänpuoleisesta "omituisten otusten kerho" -suvusta. Appiukko ei nimittäin ole sen sukuhaaran ainoa omituinen hiihtelijä...