Nox

Meillä oli häissä pitopalveluna Mallas-Pidot viisi vuotta sitten, tuoreempi kokemus on viime vuodelta siskoni yo-juhlista. Ko. pitopalvelu on ollut meidän perheemme varsinainen hovipitopalvelu, joka on hoitanut häiden lisäksi yo- ja rippijuhlat. Meidän häissämme menu oli aasialaisvaikutteinen: alkupaloina oli ainakin lohipastramia, chili-katkarapusalaattia ja vihersalaattia pähkinöillä, saattoi olla jotain muutakin ja pääruokana oli lammascurry sekä voissa haudutettua kuhaa (jossa oli muistaakseni joku limettiä sisältävä lisuke). Kakut tein itse, mutta pitopalvelu toki hoiti kahvitarjoilut. Mallas-Pitojen ehdoton vahvuus ovat alkuruuat (tosin tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, kun pitopalveluista puhutaan): chili-katkarapusalaatin olen kopioinut omiinkin juhliini ja lohipastrami on aivan parasta (vähän vaihtelua perinteiselle graavilohelle). Häissämme olleet pääruuat olivat ihan jees, mutta lammascurry olisi ollut parempaa, jos se olisi tehty kunnon patalihasta eikä paistista, jota pitopalvelu käytti; kala oli ihan hyvin valmistettu, mutta ei jäänyt erityisesti mieleen. Summa summarum, voin suositella Mallas-Pitoja. Mielestäni se on sellainen vähän raikkaampi ja nuorekkaampi pitopalvelu. Kannattaa kyllä panostaa niihin alkuruokiin, koska pääruuat ovat aina vähän heikompia kuin ne - ei niissä kyllä mitään valittamista ole ollut. Hintataso on mielestäni ollut kohtuullinen.

^ Ihan tarkkaa hintaa en muista, mutta jossain tonnin pinnassa liikutaan. (Mieheni katseli tuota vihkisormukseksi, mutta hinta ja sormuksen massiivisuus olivat lopulta liikaa.) e. Kaikille Lapponiaa myyvillä liikkeillä pitäisi olla hinnastot, eli liikkeessä vierailemalla saa selville tarkan hinnan.

^ Jos ei Lapponian mallistosta löydy mieleistä, niin sitten kannattaa harkita teettämistä. Tuon Virvan pariksi sopisi ihan hyvin myös sileä sormus, kunhan profiili on yhtä korkea kuin Virvassa.

^ Mutta eiväthän keltakultakorutkaan ole puhdasta kultaa, vaan seosmetallia, koska puhdas olisi liian pehmeää. Palladiumkorutkin tehdään seoksesta, jossa suurin osa on palladiumia, ei koskaan puhtaasta alkuaineesta. Että siinä mielessä niin keltakulta kuin valkokulta kuin palladium ovat toistensa kaltaisia.

Kannattaa muuten ottaa siivous, koska paikka on sen verran iso, että siinä olisi kyllä aikamoinen siivoaminen ja järjestäminen, jos sen joutuu itse tekemään seuraavana päivänä. Mun mielestä 150 on tosi halpa hinta tuon paikan siivoamisesta.

^^ Ei mun mielestä ole hassua. Sehän on ihan morsiusparin oma asia päättää, mitä "värikoodia" häissä noudatetaan. Mun mielestä olisi jopa tosi tyylikästä, jos morsiamella olisi pitkä valkoinen puku ja sitten kaaso(i)lla lyhyet valkoiset (samansävyiset) leningit.

Lähin majapaikka on Pappilanniemen leirikeskus (seurakunnan). Siellä on 2 hh:n huoneita suht edullisesti (en nyt enää muista hintoja, mutta olisko ollut 25 e/hlö), osa omilla vessoilla ja osa käytävävessoilla. Myös aamiaista saa. Kannattaa ottaa huomioon, että siellä voi olla ripareita tmv., jotka menevät tietysti kaikkien muiden edelle. Voipaalan kartanolla on jonkinlainen majoitustila, johon mahtuisi muistaakseni jotain kymmenen ja kahdenkymmenen hengen väliltä. Taso lienee melko vaatimaton (kerrossängyt). Sitten Valkeakoskelta (n. 10 km, ei siis paha matka taksillakaan)) löytyy ihan ok-tasoinen hotelli Waltikka sekä Apianlahti Camping, jossa on ihan hyviä mökkejä halvalla. Kelhin pohjapiirrosta ei valitettavasti ole olemassakaan, mutta kuvista saa varmaan ihan suht hyvän käsityksen siitä, minkälainen talo on sisältä. Varsinkin juhlasali ja pöytien järjestys (nehän voi laittaa, miten itse haluaa) tulee tosi hyvin esille noista kuvista. Mallaspidoilla kuuluu henkilökunta käsittääkseni aina hintaan. Meidän pitopöydällemme tuli hintaa muistaakseni n. 32 euroa/hlö, mikä sisälsi astiat ja henkilökunnan, muttei jälkiruokaa (kahvit se sisälsi). Ruoat eivät olleet raaka-aineiltaan halvimmasta päästä, joten mun mielestä hinta oli kohtuullinen. Henkilökuntaa oli tarpeeksi ja se hoiti hommansa huomaamattomasti. Missään vaiheessa ei päässyt myöskään ruoka loppumaan pöydästä tmv. Pitopalvelu ei myöskään nyrpistellyt nenää, kun sanoimme, että haluamme tarjolle tiettyä teetä, jonka tuomme mukanamme, ja että se pitää valmistaa tietyllä tavalla, koska meillä suhtaudutaan teehen erittäin vakavasti - kaverini kertoi, että eräs toinen pitopalvelu oli vastaavalle toiveelle pyöritellyt silmiään. e: Siis tuo Pappilanniemi on oikeasti ihan kävelymatkan päässä, n. 1,5 km Kelhistä.

Mun mielestä erittäin jees. Tosi persoonallinen ja hienosti toteutettu!

Meidät vihittiin Voipaalan kartanon puistossa ja avioliitto siunattiin kivikirkossa. Piha-alue ei ole kummoinen, kun siinä on vain hiekkapiha ja sitten tie ihan vieressä (ei onneksi vilkkaasti liikennöity). Kuisti on ihan suht iso ja siinä on muutama pitkä penkki, joten siinä kyllä voi viettää aikaa ihan hyvin. Meillä oli pitopalveluna Mallaspidot. Voin suositella heitäkin lämpimästi. He ovat olleet tosi monissa mun perheen juhlissa ja aina ollaan oltu tyytyväisiä. Ei ehkä halvimmasta päästä, mutta laatu on tosi hyvää ja heillä on omaperäisiä ideoita. Tekivät meille vähän erilaisen pitopöydän: perinteiset salaatit ja kalat aasialaisella twistillä, pääruoaksi lammascurrya ja haudutettua kuhaa. He tuovat luonnollisesti kaikki astiat ja muut pelit ja vehkeet. Kakutkin taitaa saada heidän kauttaan, mutta meidän häihin tein itse kakut, joten Mallaspitojen kakuista en tarkemmin tiedä. Ei kun hetkinen, olen syönyt kerran heidän kakkuaan, mutta se ei ollut mitään erikoista - ihan perus kermakakkua marjoilla, hyvää muttei mitään tajunnanräjäyttävää. Voin laittaa joitakin kuvia yksärillä, jos kiinnostaa. En viitsi tänne pistää, koska mulla ei ole valokuvaajan lupaa julkaista niitä (ja joissain voi näkyä ihmisiä).

Meillä oli häät siellä vuosi sitten toukokuussa. On tosiaan nätti paikka ja myös kirkko aivan vieressä. Sali oli tosi avara ja valoisa. Ainoa ruma juttu on salin peräpäässä oleva ihme metallihäkki, mutta peitimme sen valkoisella lakanakankaalla, jolloin siihen ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. Ehdottomasti parhaita puolia Kelhissä ovat: - Iso yhtenäinen tila ja paikan tyyli/henki (tyylikästä maalaisromantiikkaa). - 4 päivän vuokra-aika, eli paikkaa pääsee koristelemaan ja juttuja valmistelemaan hyvissä ajoin. Myös siivouksen ehtii hoitaa kaikessa rauhassa juhlien jälkeen. - Siellä voi yöpyä (siis ainakin vuosi sitten tämä oli mahdollista, kannattaa varmistaa paikan omistajilta), joten me veimme sinne kasan patjoja "nuorisoa" varten ja näin bileet jatkuivat aamupuolelle yötä eikä tunnelma lässähtänyt. - Ei omaa pitopalvelua, joten pitopalvelun valinnassa on vapaat kädet. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa sitä, että myös astiat yms. täytyy viedä sinne itse, koska siellä on ainoastaan jonkin verran kahvikuppeja. - Hyvät pöydät, joihin mahtuisi peräti 12 henkeä/pöytä. Meillä ei ole juuri muuta kuin hyvää sanottavaa Kelhistä. Ainoa, mikä on sitten viime vuoden muuttunut on se, että paikka pitää itse siivota (me saimme vielä siivouksen maksamalla ekstraa). Siivoamaan joutuminen on kyllä pieni miinus, mutta voihan sinne varmaan palkata jonkun ulkopuolisenkin siivoojan. Toinen pieni miinus on se, ettei paikassa ole valmiiksi mitään äänentoistolaitteita, joten kaikki elektroniikkahärpäkkeet täytyy itse hankkia ja kuskata sinne. Keittiötilat eivät ole suuren suuret, mutta pitopalvelulta ei kuulunut mitään harmitteluja tilojen pienuudesta, joten ilmeisesti olivat heidän tarpeisiinsa aivan riittävät. Jääkaappitilaa oli kiitettävästi ja lisäksi juomille oli (on?) erillinen "Jaffa"-kaappi. Jos on vielä kysyttävää, vastailen mielelläni.

Tein kakut itse, mutta totta kai mulla oli myös apujoukkoja. Lopputulos oli onnistunut, vaikka varsinaisen "pääkakun" ulkonäössä olikin hieman parantamisen varaa näin jälkikäteen arvioiden. Maku oli kuitenkin just eikä melkein ja pienemmät kakut sekä juustokakut olivat myös esteettisesti onnistuneita. Pitopalvelu arvioi, että kakut olisivat riittäneet n. 120 hengelle, mutta kyllä reilu 90 henkeä tuhosi ne melkein viimeistä myöten: jäljelle jäi pieni pala täytekakkua ja kaksi juustokakkua, joista toinen syötiin seuraavana päivänä ja toisen äiti pakasti. Tein tosiaan täytekakkujen pohjat ja sokerimassakoristeet pari viikkoa etukäteen ja pakastin pohjat. Kaksi päivää ennen häitä leivoimme kolme juustokakkua ja sitten päivää ennen häitä teimme kolme juustokakkua ja täytimme sekä koristelimme täytekakut. Juustokakut olivat kypsennettyjä, joten niiden säilyvyys oli hyvä ja täytekakkujen on hyvä antaa "muhia" yön yli. Kuvia voi katsella blogistani. Edit. Laskin, että kaikille kolmelle täytekakulle (1 iso kolmikerroksinen ja kaksi 15-hengen kakkua + kuusi juustokakkua, joissa mm. passionhedelmää ja aitoa vaniljaa) tuli hintaa koristeineen ja muine härpäkkeineen n. 200 euroa. Eli pelkät materiaalikustannukset ovat kyllä varsin mittavat, jos kakkuja tekee hyvistä raaka-aineista itse.

^^ (Vihki)sormus ei tietenkään ole pakollinen. Esim. äidilläni on vain yksi sormus (kihla). Jos vihkiseremoniaan haluaa sormuksen vaihdon, niin voihan siinä käyttää ihan sitä kihlasormustakin, jonka on ottanut sitä varten pois sormestaan. En tunne kirkollista vihkikaavaa kovin hyvin, mutta veikkaisin, että sormuksen siunaaminen on täysin valinnainen elementti, jonka voi halutessaan jättää pois.

Mulla on kapea keltakultainen lapinkihla kihlan ja vihkin lisäksi "kolmantena" sormuksena, jota käytän toisinaan kihlan kanssa vierekkäin. Kihla on ihan tavallinen 3mm leveä valkokultainen flakka ja tuo lapinkihla sopii tosi hyvin sen kanssa (kihla on sileä ja lapinkihlassa taas on kiva tekstuuri). Voisin laittaa kuvankin, kunhan saan aikaiseksi.

Mun mielestä ei kihlajaisia = ei toivota lahjoja eikä sen kummempaa muistamista. Itse olisin loukkaantunut vain siinä tapauksessa, etteivät sulhasen vanhemmat (muista sukulaisista nyt viis) edes onnittelisi millään tavalla. Mä olin itse asiassa aika yllättynyt, kun jotkut mun sukulaiset muistivat meitä lahjoilla, vaikkemme järjestäneet kihlajaisia ja odotimme ihan vain onnitteluja.