rockyraccoon

olen nähnyt vain muutaman hääaiheisen unen, mutta ehkä niitä voi kutsua painajaisiksi. Olin alttarilla ja käännyin katsomaan sulhastani. Hän oli ihan oikea mies(luojan kiitos ) mutta hän oli yhdessä yössä kaljuuntunut. No ei siinä niin mitään, kaljuuntunee jossain vaiheessa kumminkin, mutta sitten katsoin omaa pukuani ja se oli vihreä. kuusenvihreä! hyi. toisessa unessa en mahtunut hääpukuuni. se ei mennyt kiinni takaa ja sitä vedettiin ja väännettiin useamman ihmisen voimin, mutta olin lihonnut ulos puvustani. Häpeän tunne tilanteessa oli hyvin todentuntuinen. Toivottavasti ei ole enneuni!!!

Meidänkään häihin ei kutsuta aveceja, elleivät avecit ole puolisoita, joita olemme säännöllisesti tavanneet. Juhlatila on rajallinen ja varamme samoin. Minusta siinä ei ole mitään "lapsellista" (lainatakseni ketjussa aiemmin käytettyä ilmaisua) että edes yrittää saada sellaiset juhlat kuin itse haluaa. Rahaa ei ole mihinkään megahäihin, joihin voisi kutsua molempien megalomaanisen suvun, sukulaisten avecit, kaikki kaverit ja kavereiden avecit. Pitäisikö siis olla kutsumatta ketään, jos ei voi tehdä sitä isommalla kaavalla? Meillä isompi kaava tarkoittaisi noin 200 ihmistä. Joo, ei Edelleen harkitsen, että jätän myös suurimman osan serkuistani (aveceineen) kutsumatta kokonaan, sillä ainakin osa heistä yrittää ujuttaa luvalla tai luvatta poika-ja tyttöystäviä (joita emme ole koskaan tavanneet, eikä btw kiinnosta tavatakaan) mukaan ilmaisiin syöminkeihin. Jos kutsussa lukee Jussi, niin minusta ei ole kovin korrektia, että Liisa (Jussin äiti) soittaa että joo, Jussi (25v) tulee ja tuo tyttöystävänsä Ellin mukanaan. Ne kun on olleet yhdessä jo puoli vuotta.

Huntu tulee vihkimiseen, eikä mikään perinteinen, vaan 50-luvulta peräisin oleva käsintehty pitsimantilla (aijai, se on niin ihana, kokeilen sitä salaa joka päivä päähäni ). Itse hääuhlaan vaihdan hiuksiini valkoisen rusetin (jossa on myös verkkoa) pään sivulle, koska huntu on tosiaan oikeasti arvokas, enkä halua että sille käy mitään.

voisin kyllä ostaa, jos se olisi mieleinen. ostan vaatteita kirpparilta, mistä sitä tietää kuka niitäkään on käyttäny. joku on voinut kuolla lempimekossani siinä missä sormukseni entinen omistaja vois olla eronnut.

klo 14, toinen vaihtoehto oli 13, mut sulho halusi myöhemmän

Vielä tyhmä kysymys joukon jatkoksi, Kuinka tiukkoja seurakunnissa ollaan tuosta vihkikaavasta, siis luterilaisissa? Mietin vain, että voiko sitä yhtään rukata mieleisekseen. En tarkoita että mitään olennaista otettaisiin pois, mutta en esimerkiksi haluaisi polvistua ollenkaan alttarilla. Olen virallisesti luterilainen, mutta epävirallisesti kuulun toiseen "uskonryhmään".

Kun naimisiin mennään, ollaan oltu yhdessä 7,5 vuotta, joista 6,5 asuttu samassa torpassa ja 2 vuotta kihloissa. Töissä olemme molemmat ja ihanat koirapojat tekee perheessämme vauvojen virkaa. Eikä lapsia ole toistaiseksi suunnitteilla.

Keksin tässä hyvän keinon sulhasen liittämiseksi hääjärjestelyihin. Hän kun ei ole oikein sisäistänyt asiaa, että häitä pitää miettiä jo vuotta ennen. ("ei kai yksien juhlien järjestelyä tarvi aloittaa kun pari kuukautta ennen?!") No, muutama asia ehkä pitää tehdä ennen sitä Koska halusin rakkaan ukkoseni mielipiteen sellaisista asioista, kuten millaisia häitä hän haluaa, millaista pukua, ruokaa tai musiikkia, päätin tehdä hyvin tiivistetyn kyselylappusen, jossa on vaihtoehtoja, tyyliin Millaiset häät haluaisit? A. perinteiset suomalaiset B. jne.. Oma insinöörini innostui tästä käytännöllisestä lähestymistavasta, täytti lapun käden käänteessä ja nyt ei tarvitse koko ajan kysellä kaikesta mielipiteitä. Käytännön toiminta jäänee kuitenkin minun harteilleni, kunnes niihin häihin on se 3kk aikaa

Täältä löytyikin tällainen valkokulta-keltakulta keskustelu.. olen miettinyt samaa, kun aina sanotaan että on "kauhea tyylivirhe" käyttää eri värisiä metalleja keskenään, ja vieläpä juhlapuvussa, huh huh. ;P Minulla on valkokultainen kihlasormus ja samaa tulee olemaan vihkisormuskin (samanlainen malliltaakin paitsi kapeampi). Sain kuitenkin tädiltäni valmistujaislahjaksi hänen oman vanhan sormuksensa, joka on keltakultaa ja siinä on sinisiä kiviä (jotka ovat täydelliset korvisteni kanssa, ihan sama sininen).. ajattelin laittaa siis toiseen käteen tämän keltakultasormuksen. Tarvitseeko niitä "sääntöjä" aina noudattaa. Kaulakorunikin on hopeaa!!

Pukua voi jonkin verran yleensä suurentaa (vähän puvusta riippuen) esim. jos vetoketju on takana, siihen voi laittaa nyörityksen. Kaikki suurennustoimenpiteet jättäisin kuitenkin ammattitaitoiselle ja asiansa osaavalle ompelijalle, ettei pukua todellakaan mennä "pilaamaan".. Oma pukuni on myös ebaysta ja pienivyötäröinen (70cm). Eivätkä ne naiset syntyjään kai ole ampiaisvyötäröisiä olleet ennenkään, eli jos haluaa mahtua pukuun, niin korsettihan on aina mahdollinen..vaatii kyllä totuttelua..Ja pilateksella saa aika hyvin vyötärön esiin, jos on häihin vielä aikaa =)

Löysinpäs tänään itselleni sen oman fiftarityylisen hääpuvun, joka on IHANA! Pukuni matkaa suomeen ensi viikolla postitse englannista. Puku on täydellinen!! Kun se oikea löytyy, se on saatava. Puku vaatii hieman korjausta, aitoa vintagea kun on, mutta koska puvun hinnaksi tuli vaivaiset 80 euroa postikuluineen, on muutamien vikojen paikkaaminen ihan hyväksyttävää

itsekin olisin halunnut käyttää äitini pukua (v.1963) mutta koko on niin pieni, etten vajaassa vuodessa pystyisi pudottamaan niin paljon painoa. Äitini huntu sen sijaan on priimakunnossa, joten voisi olla kaunis ajatus pitää huntua uuden puvun kanssa. Vanhaa ja uutta.. Enkä sitäpaitsi haluaisi uhrata suuria summia pelkkään pukuun, kun hääbudjetti on pieni muutenkin. Vintage-puku tai käytetty/muokattu siis mielessä.. harmi vaan, että useimmiten vintage-puvut ovat yhtä pienikokoisia kuin äitinikin..