Lakme

^ Varmasti tulee hyvännäköistä. Paikka ei mitään kovin ihmeellistä tarvitsekaan.

Pari laskua uupuu vielä, eikä kiitoskorteista ole tietoa, kun valokuvia vielä odotellaan. Lainarahaa ei kuitenkaan tarvittu ja budjettikin alittui useammalla satasella.

^ Kivannäköisiä En ole tuollaisiin törmännytkään...

Nyt kun häät on takana, niin voin todetta, että meidän häissä ei onneksi katsottu kieroon yhtäkään samaa sukupuolta olevaa paria. Oli ihana tajuta, että paikalla todella oli ainoastaan hyväksyviä ihmisiä. Kuten anoppi asian ilmaisi - "teidän häissänne nyt ei mikään olisi yllättänyt, mutta aika vähän niitä muita tyttöpareja oli".

^ Voisi tulla varsin sekavaa elämästä yhteisellä sukunimellä teidän tilanteessa. Omasta nimiprosessista voin raportoida vähän lisää, kun on nyt edennyt... Eli 2,5 viikkoa kesti laskun postittaminen maistraatilta. Kysyin myös hakulomaketta jättäessäni, että tarvitseeko muita dokumentteja olla mukana (tyyliin rekkari-todistusta tms) ja vastaus oli, ettei tarvitse. Nyt kuitenkin kirjoittivat, että "hakemuksestasi puuttuu puolisosi suostumus, joten emme voi sitä käsitellä". - Eli siellä maistraatissa ei taas tiedetty mistään mitään. Nopeastihan tuon postitti, mutta vähän tuntui hölmöltä, kun tätä nimenomaan yritettiin tuolla kysymyksellä välttää. Mutta mä olen nyt pulittanut sen 166e nimihakemuksesta... Joten puolen vuoden päästä sitä ehkä ollaan uudella nimellä liikenteessä! (Ehkä nyt poistun takavasemmalle terrorisoimasta tätä ketjua valituksella. Ihanaahan se on, että joskus vielä se nimi muuttuu.)

Olisin tästä kyllä eri mieltä. Jos isoissa häissä haluaa muutamia hetkiä edes keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoonsa tai vaikkapa vain haluaa syödä ruokansa (sen mitä malttaa), kannattaa istua omassa pöydässä. Pöytä toki kannattaa sijoittaa siten, ettei se ole liian kaukana muista. Meillä oli isot häät, mutta ehdin silti jutella kaikkien vieraitten kanssa jotain. mekin olimme omassa pöydässä mutta kuitenkin lähellä vieraita, joita muutenkin vain oli se 40. Eipä siinä silti kauaa jaksanut kerralla istua ruokailunajan toki ja kahvin ja kakun syömisen ajan. Sitten vain perse ylös ja kyllä sitä kaikki hyvin sai läpi keskusteltua Ehdottomasti samaa mieltä Helmiän ja dsc:n kanssa! Meillä meni jopa niin, että vaikka istuimme omassa pöydässämme, koko ajan oli joku siinä vieressä jutustelemassa ja onnittelemassa (meinasi jäädä syömiset vähälle). Illan mittaan tuli yhteensä muutama sellainen hetki, jolloin istuimme pöydässä kahdestaan, sopivasti yhteisolosta nauttimisiin mutta ei missään tapauksessa liikaa.

^ Kiitos, Maizzi! Ihan totta, että yksi sukunimiasia on pieni ärsytys sen rinnalla, että ollaan tosiaan naimisissa! Mua alkaa aina hymyilyttää, kun sanon jollekin, että "vaimoni". Loppujen lopuksi odotan mieluummin nimeä puoli vuotta, kunhan vain saan solmia virallisen liiton rakkaani kanssa... Olet selvästi miettinyt ja pyöritellyt samaa asiaa kuin minä - tylsäksi käy tuo selittely koko ajan. Häissä toimme asian ja siihen liittyvän epäkohdan esiin leikin muodossa, mutta paljon on tuttavia, jotka eivät olleet paikalla. Lisäksi monen on vaikea ymmärtää tuota asiaa, vaikka miten selittäisi - "koska sehän on ihan älytöntä". Niinpä niin. Tsemppiä teillekin näissä pohdinnoissa. Taisit mainita tuossa aiemmin, että voihan sitä rekata maistraatissa jo aiemmin ja viettää häät myöhemmin - ehdottomasti voi! Meilläkin mietittiin tätä, vähän eri syystä tosin. (Adoption mahdollistamiseksi, jos olisi tärpännyt aiemmin.) Päädyttiin kuitenkin siihen, että se ei vain meistä kahdesta tuntuisi sitten samalta, joten tavallaan onneksi ei jouduttu siihen.

Matkalle 7kk häiden jälkeen. Heti häiden jälkeen ei ollut tarpeeki lomaa (muutama päivä) ja alun perin ei tiedossa ollut sitäkään, joten ei suunniteltu mitään matkaa. Kun maltetan odottaa, päästään reissuun kolmeksi viikoksi.

^ Paitsi ettei tuokaan auta, jos hakemuksia on tullut paljon. Meillä oli häiden ja kokouksen välillä reilu kuukausi aikaa, mutta sanoivat kesän aikana tulleen niin paljon hakemuksia, etteivät aio käsitellä mun hakemusta ennen kuin joulukuun kokouksessa. Kiva kiva...

Meillä lähtee pikkuinen mukaan häämatkalle (johon on vielä aikaa eikä pikkuinenkaan ole syntynyt). Nyt ei päästy matkalle lomaongelmien takia, joten tarkoitus on lähteä yhdessä matkalle ja mahdollistaa se, että minäkin saan nautittua vauva-ajasta taaperon kanssa. Toisaalta meille kahdelle tekee varmasti hyvää päästä uusiin maisemiin harjoittelemaan perheenä oloa. Uskon, että tuo on piristys, vaikkakin todella "erilainen" matka. Tarkoitus olisi lähteä Thaimaahan ja ottaa siellä rennosti, nauttia kauniista maisemista ja lämmöstä, toisistamme ja lapsesta. Aika on tarkoituksella pitkähkö, jotta mitään tekemispaineita ei tule. Minulle tämä on myös keino järjestää itselleni lomaa (töistä) vauvavaiheessa. Suunnitelmat muuttuvat tietysti, jos kaikki ei raskaudessa sujukaan normaalisti... Mutta se on sen ajan asia, koska saatiin vauvamatkustajan terveydentilan vuoksi hyvät peruutusehdot.

Omissa polttareissani taisi olla loppujen lopuksi 20 ihmistä, muutama ei päässyt paikalle. Hauskaa oli! Onneksi pidin pääni polttarilistan suhteen, vaikka vähän mietityttikin aluksi.

Washing mania suosittelen! Nopeaa (kahdessa päivässä valmista), edullista ja hyvää jälkeä tuli. Lisäksi paikassa oltiin ystävällisiä, mikä oli plussa. Silitytin oman pukuni Sol:issa ennen häitä, ja silloin oli vaikeuksia saada työntekijää edes vastaanottamaan pukua. (Kuulemma on niin työlästä, että voisin viedä puvun jonnekin muualle tai silittää itse, kun tulee niin kalliiksikin. Joopa joo.) Lisäksi kahden morsiuspuvun pesetykselle tuli nyt Washing manissa hintaa vain kymppi enemmän kuin yhden puvun silitykselle (=50% pesun hinnasta) Solissa.

Ei mitään käsitystä. Meillä tuli muutoksia suunnitelmiin 5 minuuttia ennen alttarille kävelyä, joten en todellakaan tiedä ilmeistäni. Toivottavasti hymyilen, enkä näytä kovin jännittyneeltä.

Kesähäät, ehdottomasti. Hetken verran mietittiin syyshäitä eikä ajatus ollut ihan mahdoton, mutta kesähäät sitten haluttiin ja saatiin.

En selvinnyt itkemättä. En ollut asiasta kyllä etukäteen kovin huolissani, koska mielestäni omissa häissään saa myös liikuttua. Onneksi en sentään itkenyt vuolaasti... tai joutunut puremaan huulta etten olisi nauranut, kuten kävi pikapiipahduksellamme maistraatissa. Kauniit häät meillä oli, ja useimmat vieraatkin vähän kyynelöivät - joten miksi en minäkin.

^ OT: Jos et jo tiedä, että joku ehdottomasti ei ole tulossa (esim. meillä muutama ulkomaalainen vieras sekä ulkomaille muuttava kaveri olivat tiedossa jo kuukausia ennen tapahtumaa, samoin kahden kaverin työkiireet), en suosittele kutsumaan kovin paljon yli tilan vetämän vierasmäärän. Ainakaan, jos luvussa ei ole yhtään joustoa (tyyliin 60 mahtuu hyvin ja 70, jos tiiviisti ollaan). Meillä ainoastaan kaksi vierasta ilmoitti esteestään kutsujen lähettämisen jälkeen. Sitten aiheesta vielä. Meillä sanottiin, niin kuin asiat on - juhlapaikka asettaa rajat. Juhlapaikka oli toki valittu tietäen sen vetämän ihmismäärä, mutta johonkin piti raja asettaa. Emme olisi mitenkään kustantaneet tuplasti isompia juhlia, vaikka sinne olisi päässyt mukaan moni tärkeä ihminen.

Mä lähtisin mielellään juhannushäihin. Juhannusperinteenä on omalla kohdalla ollut lähinnä työskentely, joten olisi kiva saada erityinen syy pyytää päivä vapaaksi. Uskon kuitenkin, että ajankohta verottaa aika paljon vieraita.

Naimisissa! Ja todella onnistuneet häät!

Osittain asuinkunnassa, osittain naapurikunnassa (joka sattuu olemaan myös puolisoni synnyinpaikkakunta).

Ensin juhlapaikka, kirkko vasta myöhemmin.

^ Kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä kurkkaamassa ja keskustelemassa. Kyllähän esim. vuodenaika ja sääkin tuohon mahtumiseen vaikuttaa - meidän kesäkuumalla olisi isompi vierasmäärä ollut ehdottomasti liikaa. Mutta suosittelen tarkastamaan tilanteen itse! Huvitupa itsessään on niin kivan oloinen tila, että me olimme liikkeellä varsin vähin koristeluin. Servetit ja tuikkukipot tulivat talon puolesta, lisäksi meillä oli sitten vain terälehtiä ja kukintoja pöydillä.

Miten tämä nimen vaihtaminen voi olla niin vaikeaa? Kukaan ei maistraatissa osaa sanoa mitään, yrittävät ainoastaan väittää, että ehtisihän sitä nimeä hakea vaikka vielä myöhemmin. Miten se on niin hankalaa tajuta, että haluaisin puolisoni nimen edes mahdollisimman pikaisesti - en yli puolen vuoden päästä?! Ärsyttää. Tuntuu ihan nimettömältä tällä hetkellä...

Vähemmän meni kuin mihin oltiin varauduttu. Aikuisia juhlissamme oli 63, joista muutamasta oli tiedossa, etteivät juo. Meillä meni suunnilleen: 8 plo kuohuviiniä 15 plo valkoviiniä 16 plo punaviiniä 16 l boolia vajaa 2 laatikkoa olutta vajaa 2 laatikkoa siideriä Viiniä ei jäänyt paljon yli, kaikkea muuta sitten jäikin. Siitä huolimatta oli hyvät bileet, eikä menojalkaa mikään haitannut. Onneksi on tuttavapiirissä juhlia tiedossa, muuten ei noista jäljelle jääneistä juomista pääsisi millään eroon. Alun perin selviteltiin virvoitusjuoma-asioita ja saatiin usealta taholta suositus ostaa vain pari limupulloa - no, toisin tehtiin ja se kannatti. Oli tosi kuuma päivä, joten limun ja veden menekki oli aikamoinen.

Säät suosivat

En voi muuta kuin tulla vielä tännekin kehumaan! Häissämme oli aivan mahtava puhuja Pro-Seremonioiden kautta ja valmisteluista itse tilaisuuteen saakka kaikki meni aivan nappiin. Vieraamme kehuivat kovasti, että oli hienoa, kun puhuja selvästi tunsi pariskunnan entuudestaan - näinhän ei siis ollut, vaan puhujamme ammattitaidollaan ja yhden tapaamisen perusteella oli onnistunut luomaan sen vaikutelman (oli kyllä aivan mahtava nainen). Tämä sama tunnelma välittyi paitsi vieraillemme myös minulle ja puolisolleni - tilaisuus tuntui henkilökohtaiselta ja koskettavalta. Sitäkin täytyy kehua, miten joustavia Pro-seremonioiden puolesta oltiin - ymmärsivät ja täyttivät kaikki toiveemme.