~Hippu~

Luin muutaman vastauksen aloittajan asiaan. Tosi surullisia tarinoita! Itse en antaisi anteeksi, en voisi ikinä unohtaa, minä jättäisin vaikka se sattuisikin. Jos pettää, rakkaus ei ole aitoa ja oikeaa. Jos jäisin petturin luokse, minun ihmisarvo olisi tasan nolla. Mieluummin olisin yksin ja mahdollisesti onnellinen kuin kaksin ja varmasti onneton. Pettäminen on asia josta en ikinä pääsisi yli, se hajottaisi minua ja suhdetta varmasti koko ajan, tekisin mieheni elämästä myös täyttä ***vettiä vaikka sille se olisikin ihan oikein. Kyllä ne seikkailut yms. hölmöydet pitää kokea ennen parisuhdetta eikä sen aikana! P**kaan saa aina vaihtaa, mutta takaisin ei ole tulemista.

Lukematta lainkaan muiden vastauksia kommentoin ensimmäistä (aloittajan) viestiä. Minun mielestä erittäin tökeröä kutsua polttareihin = maksamaan morsiamen pirskeet ilman että kutsuu häihin! Jos haluaa pitää hauskaa kavereiden kanssa joita ei kuitenkaan ole valmis kutsumaan häihin, voi pitää ihan erilliset illanistujaiset eikä polttareita. Itse en todellakaan menisi polttareihin jos ei kutsuta häihin.

Eiköhän kannata sanoa vaan ihan suoraan omin sanoin Jos joku vetää herneet, onko se sitten sen arvoinen vieraskaan? Minä en ainakaan kaveeraa ihmisten kanssa joille ei voi olla 100% rehellinen kaikesta Jos on joku "vieraampi" ihminen niin mitä se ylipäätään pitää kutsua?

Mä en henk.koht. ymmärrä miks postimerkeissä pitää säästää. 2-luokassa säästää kai 10 senttiä/kutsu? Sehän tekee 100 vieraalla jopa 10 euroa... Mun mielestä tuo on niin pieni säästö etten sitä edes harkitsisi. Lähinnä noloa kun laittaa rahaa kaikkeen muuhun mielettömiä määriä ja sitten hienot vaivalla väkerretyt kutsut 2-luokassa Tyylillä kaikki alusta loppuun Pixiellä on kyllä hieno kuori, ei voi muuta sanoa. Mutta mä en tollasta jaksais. Ja niin, katson kyllä aina millanen postimerkki

Voi miten herttaista pohdintaa. Ja samalla niin hmmmm liiankin lapsellista?? (Ja vielä mietin onko tää provo...) No, asiaan. Jos joudut pohtimaan sukulaisten reaktiota ikäsi takia, luulen, että olet ihan liian nuori kihloihin saati sitten päättämään hääpäivää. Voit pitää minua tylsänä vanhana akkana, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että älkää hätäilkö. Sun ja nimenomaan TEIDÄN pitää olla täysin varmoja mitä haluatte. Sitten kun TE sen tiedätte, muiden mielipiteillä ei ole hevonpeen verran väliä Nauttikaa toisistanne ja suunnitelkaa ja haaveilkaa ja toteutatte sitten unelmia kun TE olette niistä varmoja ja niihin valmiita.

Ei juhlittu kuin ihan kahden kesken Minä en halunnut kihlajaisia kahdesta syystä: mieheni on kerran sellaiset pitänyt (minäkin olen ollut kihloissa ja naimisissa mutta kihlajaisia en pitänyt) ja toisekseen minusta ne on sellaiset "kissanristijäiset" ja ripauksen verran vanhanaikaiset pirskeet. Toki kukin tyylillään, jos joku haluaa pitää niin siitä vaan, mutta ei ole minun juttu

Myös mulla on edelleen exän sukunimi vaikka olen jo onnellisesti kihloissa eri miehen kanssa. 5 vuotta sitten ottamani nimi on jo osa minua ja pidän siitä nimestä, tyttönimestäni en pidä ja siksi en sitä takaisin halunnut. Nyt jos ja kun menemme naimisiin, otan tietenkin tulevan mieheni nimen Exäni vaati aluksi että vaihdan nimeni kun erosimme, mutta se ihminen ei enää minun tekemisiäni määrää! Nykyinen mieheni ei pidä siitä että minulla on exän nimi, mutta ehkäpä se joku päivä vielä vaihtuu Minä en nimeäni ajattele oikein mitenkään, se on mun nimi ja sillä sipuli. Nimi siinä missä muutkin nimet.

Minä olen ollut naimisissa kerran, häät oli 5 vuotta sitten ja piakkoin sen jälkeen alkoi eroon johtavat askelmat. Juhlat oli melko pienet (oisko jotain 50-70 vierasta, ei paljoa muista eikä kiinnostakaan...) ja halvalla kasaan kyhätyt, kaikessa vähän tingittiin vaikka puvut ja kampaukset oli ja pitopalvelut kaikki. Jotenkin en ollut tyytyväinen, liekö syynä ollut myöskin mies joka ei ollutkaan se oikea Kai sitä vaan tahto naimisiin kun muutkin meni... Nyt on oikea mies vierellä ja ehkäpä joku päivä vielä menemme naimisiin, kihloissa olemme jo <3 Mies ei ole ollut aiemmin naimisissa ja haluaisi kunnon häät. Kyllä minulle kunnon häät sopii, mutta mietin että ketä sinne sitten kutsutaan? Minulla on muutenkin pieni suku ja kaikkia en niistäkään halua kutsua... Mietin, että mitä muut ajattelee kun menen "taas" naimisiin. Mutta tää on mun elämä, miks tyytyä p***aan kun tarjolla on täydellistä Ystäväpiiri on hieman muuttunut, onneks... Ja juu, onhan sitä tullut katseltua pukuja ja kampauksiakin... Vuotta, saati päivää ei ole suunniteltu vaikkakin puhuttu ollaan että sitten joskus...

Heh, me ei ilmotettu muuta kuin mun äidille joka asuu kauempana, muut saivat itse huomata sormukset. Kihlajaisia ei pidetty, jotenkin vanhanaikaista mun mielestä... Mutta jokainen toki tavallaan

Me halutaan myös titaaniset sormukset, tähän päädyttiin monesta eri syystä. Luultavasti ostamme ne GL-korusta (vai mikä ihme sen liikkeen nimi olikaan...) Helsingistä, vaikka Loikalalla (entinen X8) olikin aavistuksen halvemmat hinta-arviot. Loikala tosiaan myös vastasi sähköpostikyselyihini pidemmin puhein kun taas GL hyvinkin lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta jotenkin vaan on sellainen tunne että GL on meidän paikka... Hintaeroa tulee ehkä noin 100 euroa meidän sormuksissa. Eli siis kihlat ostetaan ja katotaan sitä vihkiä sitten myöhemmin.. Onko kellään tietoa ottaako GL vastaan romukultaa?