kopella

^ Kiitos linkistä Tipzilla. Kävin lukemassa parin viime vuoden kommentit. Ehkä mun pitäisi hyväksyä, että häävieras voi nykyään pukeutua mustaan ja suunnitella lookkini sen mukaan.

Toki kutsujan mielipide ratkaisee, ja tiedän varmaksi, että tässä tapauksessa hääpari ei loukkaantuisi. Mä itse vaan mietin asiaa, koska musta värinä ei olisi ollut todellaan alkuperäinen valinta. Kävi vain niin, että löysin ihanat asusteet, jotka sopivat oikeastaan vaan mustaan mekkoon (ja ehkä sen oikean mekonkin). Mulle on vain jotenkin itselleni iskostunut päähän ajatus siitä, että ei mustaa mekkoa häihin, ainakaan kesähäihin.

Kiitos kommenteista Eloa ja Tipzilla. Olisi toki kiva kuulla lisääkin näkemyksiä asiaan. Jotenkin itsestäni tuntuu, että mustasta on tullut sallitumpi väri nykyään kuin vaikka viisi vuotta sitten. Mutta olenko sittenkin täysin väärässä tässä vai onko mun oma näkemys asiaan vain muuttunut. En valitettavasti onnistu löytämään ketjua ollenkaan. Jonkin ketjun etikettivirheista löysin, mutta ei tainnut olla sama. Siellä ei mielestäni mustista juhlamekoista keskusteltu ollenkaan.

Täällä taas. Viitaten tuohon aiempaan viestiini, kesämekko oikeilla asusteilla toimi ihan hyvin viime kesän juhlissa. Tosin astetta parempi juhlamekko olisi toiminut myös enkä olisi ollut ylipukeutunut. Yksi vieras oli tosin pukeutunut koko valkoiseen asuun, mikä oli mielestäni hieman outoa. Koko valkoisesta asusta pääsenkin kysymykseeni... Onko nykyään outoa, jos vieraalla on musta juhlamekko (värillisillä asusteilla) häissä? Vai onko musta liian synkkä väri häihin?

Olin vieraana häissä jotka järjestettiin täällä viime kesänä ja oli todella kiva paikka. Toimiva tila ja riittävän erillään muusta maailmasta, mutta samalla saavutettavissa helposti myös julkisilla.

Olen menossa viikonloppuna häihin vieraaksi eikä kutsussa ole pukukoodia. Ajattelin hyödyntää tilaisuuden pukeutumalla yksinkertaiseen kesämekkoon, mutta panostamalla asusteisiin. Hieman hirvittää ovatko muut naisvieraat pukeutuneet juhlamekkoihin. Jos kutsussa olisi annettu ohjeeksi tumma puku, asuvalintani olisi toinen. Pukukoodista, niin monitulkintainen kuin se tuntuu olevankin, ei siis ole mielestäni mitään haittaa kutsussa, päinvastoin.

Vanha ketju, mutta kulttuurieroja löytynee edelleen... Tämä! Tosin tässäkin alku vaikeinta ja olen vahingossa antanut itsestäni epäsosiaalisen kuvan useamman kerran, kun olen kätellyt uutta ihmista poskisuudelmien sijasta. Yleensä tilanne on mennyt niin, että uusi ihminen on esitellyt ensin itsensä poikaystävälleni kättelemällä ja mä olen sitten ajattelematta ojentanut käteni samalle ihmiselle, kun posikisuudelma olisi ollut se luonnollinen vaihtoehto. Nykyään tajuan jo odottaa uuden ihmisen reaktiota enkä kättele suoraan. Tuo Puolukan mainitsema kiittäminen myös. Musta on ihan käsittämätöntä (ja jollain tavalla vaivaannuttavaakin), että siitä hyvän yön toivottamisesta tms. arkisesta asiasta kiitetään. Sitten toisaalta, jos syödään kahdestaan illallista, niin mulle on automaatio kiittää ruuasta oli sen valmistanut kuka vaan, mutta poikaystävä ei tätä tee kuin satunnaisesti silloinkaan kun olen ruuan valmistanut. Ruokakulttuurista toki löytyy eroja muutenkin ja osa näistä on toki henkilön tapoihin sidottuja. Noin yleisesti sanoisin, että Ranskassa syödään harvemmin, mutta suurempia annoksia ja terveellisemmin. Toisaalta päivälliseen kuuluu aina jälkiruoka, ensin juusto ja sitten jugurtti tai hedelmä, ehkä vielä suklaapala. Mulle tuo jälkiruuan käsite on jotain mikä kuuluu erityiseen illanviettoon, mutta näköjään sekin voi olla arkinen asia. (Ja hyvä niin.) Ruoka myöskin usein annostellaan lautaselle, mutta erotuksena vaikka Britteihin, sitä saa lisää, jos ruokaa on jäänyt. Tosin nämä on varmaan melko perhekohtaisia asioita. Einekset on myöskin ranskalaisten keskuudessa melko no-no, oman kokemukseni perusteella. Viimeisin kulttuuriero (joka itseasiassa johtuu kyllä lainsäädännöstä ja oli toki itselleni tiedossa) tuli esille kesällä, kun ajettiin Suomessa autolla. Kun oli poikaystävän vuoro ajaa, neuvoin mistä valot saa päälle ja pois, ja meni hetki tajutessa miksi se kääntää niitä koko ajan pois (siis siihen kohtaan, että ne kokonaan pimeinä). Siinä sitten selittämään, että Suomessa ajovalot tulee olla päällä myös valoisan aikaan. Valot meni päälle, mutta ei muuten päästy asiasta eli ajovalojen hyödyllisyydestä ymmärrykseen.

Vieraan kannalta vessakorit on mielestäni loistojuttu. Sisällönkään ei tarvitse olla kovin ihmeellinen, hiuslakka, varasukkikset, siteet ja laastarit yms. Toki muutakin saa olla, en tosin ole vielä törmännyt paheksuntaa herättävään vessakoriin missään häissä.

Nopeasti laskien olen ollut häissä seitsemän kertaa. Viidet juhlat on juhlittu viimeisen viiden vuoden sisään ja yksissä juhlissa olin alaikäinen, muistaakseni 13-vuotias.

Jos vihkiminen halutaan järjestää pienellä porukalla, niin todellakin hääparilla on mielestäni oikeus toimia näin pelkäämättä kenenkään loukkaantuvan asiasta. Olen ollut kerran häissä (hääjuhlassa), jossa pari oli mennyt naimisiin edellisenä päivänä maistraatissa, paikalla oli ollut perhe ja lähimmät ystävät. Myöhemmin he olivat juhlistaneet vihkimistä illallisella, johon oli lisäksi kutsuttu mm. kauempaa saapuneita vieraita, jotka jo ko. paikkakunnalla olivat. Mulle ei todellakaan olisi tullut mieleen loukkaantua tästä järjestelystä. Päinvastoin olin otettu kutsusta hääjuhlaan, joka olikin oikein ihana ja siihen oli todella panostettu. Ja kyllä, parilla oli myös lahjalista, ja oikein mielelläni heille hankin lahjan.

Polttareiden hintaan vaikuttaa mielestäni niin osallistujien elämäntilanne (työelämässä v. paljon opiskelijoita mukana) kuin morsiammen toiveetkin. Itse olen ollut onnistuneissa polttareissa joiden hintahaitari on ollut noin 20-150€ plus omat kulut (eli ruuat ja juomat sekä oma matka toiselle paikkakunnalle). Kaikissa polttareissa on ollut yhteistä se, että budjetti on pitänyt eikä hinta siten kohonnut yllättäen. Nyt olen seurannut vierestä (en itse pääse valitettavasti paikalle) kaverin polttareiden suunnittelua kesäkuulle. Suunnitelmat vaikuttavat muuten ihan hyviltä, mutta budjetti ei täysin realistiselta. Mielestäni on eri asia pyytää osallistujilta viime hetkellä viisi tai kymmenen euroa lisää 20 euron polttareista kuin 25 tai 50 euroa 100 euron polttareista yhteisten kulujen osalta. Kumpikaan ei tosin ole kovin hyväksyttävää. Mielestäni tärkeintä ei siis niinkään ole hinta, jos kalliimpi maksu myös tarjoaa jotain osallistujille, vaan se että budjetti laaditaan järkevästi.

^^En uskoisi, että kukkaviehe näyttää yksinäiseltä, vaikka et kimppua mukana jatkuvasti pitäisikään. Eli sitä tuskin kannattaa pelätä, jos kukkavieheen haluaa. Toinen kysymys onkin sitten se kestävyys..

Polttariseurueen (koosta riippuen toki) ottaminen mukaan suunnitteluun on hyvä idea, vaikka kaasot eivät olisikaan erimielisiä polttareiden ohjelmasta. Ehkä on kuitenkin hyvä vielä puhua toisen kaason kanssa, jos mahdollista, kun kantanne ohjelman suhteen ovat noin erilaiset. Facebook-keskustelu polttarivieraiden kesken on yleensä ihan toimiva tapa suunnitella ohjelma, mutta ei kannata harmistua, jos keskustelu ei kaasojen lisäksi ole kovin aktiivista muiden taholta. Toisinaan tämä toimii toisinaan ei. Kannatan siis mielipiteen kysymistä polttarivierailta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (käytännössähän näin on pakkokin toimia ajankohdan ja kustannuskysymysten selvittämiseksi).

Vieraan näkökulmasta on kohteliasta hääparilta laittaa kutsu hyvissä ajoin, joten mielestäni on turha stressata siitä että kutsu lähtisi liian aikaisin. Jos hääpäivä on vierailla tiedossa ja tieto siitä, että kutsu on tulossa, niin noin kolme kuukautta (kun kyseessä kesähäät) voi olla riittävä. Jos tietoa häistä tai niiden tarkasta ajankohdasta ei ole, niin itse ainakin arvostan sitä, että kutsu tulee aiemmin. Saimme huhtikuun alussa kutsun elokuun lopussa pidettäviin häihin, ja vaikka häät oli tiedossa niin tarkkaa ajankohtaa en tiennyt. Kutsu tuli mielestäni oikein hyvään aikaan, ja olisi voinnut tulla aiemminkin. Vastauspyyntöä hääpari pyytää muistaakseni heinäkuussa, mikä on myöskin ihan toimiva ratkaisu, koska tuossa vaiheessa luulisi kaikilla olevan omat aikataulut selvillä. Ja vaikka kutsu tulisi puoli vuottakin etukäteen (tämän enempää en kyllä ymmärrä, sitä varten on save the date -kortit), niin en varmasti unohtaisi häitä. Toisaalta jos käytännönjärjestelyiden vuoksi ei ole mahdollista laittaa kutsuja kuin pari kuukautta etukäteen, niin tämä on ihan ok, jos save the date -kortti on tullut perille ajoissa.

Meillä jäi ystävän polttarien suunnittelu hieman viime tippaan, häät oli siis elokuun alussa ja muistaakseni vielä kesäkuussa mietittiin ajankohtaa. Mahdollisia viikonloppuja ennen häitä ei siis ollut montaa jäljellä. Saatiin yllätys onnistumaan siten, että olin itse lähdössä pois Suomesta heinäkuun lopussa ja sovittiin muiden kanssa, että järjestänkin pienet "läksiäiset". Omalla kaveriporukalla mietittiin sitten näitä bileitä FB:ssa, mukana morsian tottakai. Liitin keskusteluun myös muita kavereita, jotka eivät polttariseurueeseen kuuluneet, olivat siis mun kavereita, mutta eivät morsiammen. Nämä kaverit olivat mukana juonessa ja kommentoivat kuinka kivaa on tulla läksiäisiin. Tällä verukkeella saatiin siis morsiammen viikonloppu suurimmaksi osaksi vapaaksi, ja sulhanen oli myös "sopinut" heille jotain menoa, jotta morsian ei keksinyt buukata mitään kokopäiväistä myöskään sunnuntaille. Kaaso puolestaan sopi menevänsä lenkille morsiammen kanssa la-aamuna, jotta morsian olisi varmasti kotona, eikä esim. siellä lenkillä. Kaaso kävikin sitten hakemassa morsiammen kotoa, tähän oli toki varattu ihan hyvin aikaa, ja me muut odotettiin keskustassa skumpan kanssa. Yllätys onnistui morsiammen reaktioista päätellen niin päivämääränn kuin kohteenkin (viikonloppu Tallinnassa) osalta erinomaisesti, vaikka häihin ei ollutkaan montaa viikkoa jäljellä.