Jatta

Ehkä kuitenkin toisin päin? Eli kihlasi olisi saattanut kuluttaa vihkiäsi, jos vihki olisi tehty 18 karaatin kullasta. 14K kulta on siis näistä se kovempi materiaali. Itselleni tulee kaksi uutta sormusta, jotka molemmat ovat 18K. Vanha kihla (14K) siirtyy pöytälaatikkoon tai oikeaan käteen. Muoks. Se, että olen vaihtamassa kihlasormuksen ei johdu siitä, että se on 14 karaatin kultaa.

Kävin kurkkaamassa kyseisen firman nettisivut. Kylläpä tosiaan on edulliset hinnat! Huomioni kiinnittyi erityisesti rivisormukseen (yht. 0,50 w/vs), jonka hinta oli 690 euroa. (nopealla googletuksella löysin samantapaisen sormuksen Kulta-Kamarin sivuilta hintaan 2390 euroa...) Itse en ole tosin tällä hetkellä vailla sormusta, vaan hakusessa on paikka, jossa teettäisin erään riipuksen. Siitä syystä kaipailisin enemmän tietoa kyseisen firman (teetätys)palveluista.

Suuret kiitokset vastauksestasi Muurain! Tuo käyttöoikeustestamentti kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Vaihtoehtoja on tosiaan niin paljon, että katson parhaaksi kääntyä asiantuntijan puoleen. Nyt minua kiinnostaisikin kuulla, minkälaisia kokemuksia naikkareilla on oikeusaputoimiston palveluista? Oletteko olleet tyytyväisiä vai onko teistä tuntunut, että yksityiseltä puolelta saattaisi saada asiantuntevampaa/asiaan syvemmin perehtyvämpää apua? Luin jostain, että oikeusaputoimiston palveluiden hinta muodostuu varallisuuden ja palkan mukaan. Onko kenelläkään tietoa, mitä kaikkia papereita tarvitsee olla mukana tätä varallisuuden selvittämistä varten. -Kiitos-

Kiitos vastauksestasi Bird! Olin ajatellut sen niin, että jos meillä ei olisi lapsia, haluaisin, että perintöosuuteni menisi kuollessani sisaruksilleni. (Tätä varten minun on laadittava testamenttikin.) Jos taas meillä olisi lapsia, tilanne olisi mielestäni kuitenkin vähän toinen, riippuen siitä, mitä tulen perimään (onko perintö a) rahaa, omaisuutta, jonka haluan pitää suvussani vai c) sukutila, josta on tullut perheemme koti)

Avioehtosopimuksen tekeminen olisi meille nyt ajankohtaista. Tässä sopimuksessa haluan rajata tulevan mieheni oikeudet (sekä avioerotilanteessa että kuolemantapauksessa) perintöön, jonka tulen joskus tulevaisuudessa saamaan. Olen tutkinut internetistä eri vaihtoehtoja, missä sopimuksen voisi tehdä. Toisaalta minua kiinnostaisi tehdä sopimus itse internetistä löytyvän sopimusmallin avulla, mutta toisaalta haluaisin pelata varman päälle ja ottaa yhteyttä yksityiseen asianajajaan tai oikeusaputoimistoon. Löytyisikö naikkareiden keskuudesta vielä henkilöitä, jotka olisivat asiaan perehtyneempiä....Olisiko siinä mielestänne mitään järkeä tai siis vaaraa, että tekisimme nyt vihkimisen alla itse tuollaisen netistä löytyvän avioehtosopimuksen ja sitten myöhemmin, kun periminen tulee ajankohtaiseksi -esim. perinnönjaon yhteydessä (kun muutenkin tarvitsemme asianajajaa)- tuollaisen "kunnollisen" (asianajajan tekemän) avioehtosopimuksen? Muoks.2. Syy, miksi vierastan tässä vaiheessa lakimiehen puheille menoa ei ole pelkästään rahan säästö, vaan se, että minusta tuntuu vaikealle mennä neuvottelemaan perinnöstä, jota en ole vielä saamassa. Siihen millaisen "lopullisen" avioehtosopimuksen haluan, vaikuttaa mm. se, mitä tulen perimään (raha vai suvun hallussa olleet maaomaisuudet) sekä se, onko meillä sitten lapsia.

Me taidettiin viime kerralla antaa lahjaksi yhteensä 40 euroa. Meistä tämä summa oli aivan tarpeeksi, koska toinen meistä oli osallistunut aika suurella summalla polttarikustannuksiin. Muoks. Korjasin viestiäni. Muistin ensin polttarikustannusten olleen yli 100 euroa.

^Me ei tingitty kuin yhden viestin verran. Tiedustelun jälkeen saatiin tarjous, mihin vastattiin, että paketti kuulostaa hyvältä, mutta hinta on tuplasti enemmän kuin ollaan valmiita maksamaan (toki oltiin todellisuudessa varauduttu maksamaan enemmän). Tämän jälkeen saatiin uusi hinta, joka oli jo huomattavasti vähemmän (36% alkuperäisestä). Ehkä hintaa olisi saanut vieläkin alemmaksi, mutta tämä alennus oli jo huomattavasti enemmän kuin olimme toivoneetkaan ja hyväksyimme sen. (Olin seurannut jonkun verran, mitä muut kyseistä firmaa käyttäneet olivat maksaneet.)

^Onko tosiaan näin? Haluaisin juuri nimenomaan, että perintö, jonka tulen saamaan vanhemmiltani menisi ennemmin sisaruksilleni kuin tulevalle miehelleni, jos meillä ei olisi lapsia. Luulin, että kyseisen kaltaisella avioehdolla tämä onnistuisi... Eli minun pitäisi siis laatia vielä erikseen testamentti, josta tämä kävisi ilmi? Kiitos -Muurain- neuvosta! Olen kyllä menossa lakimiehen juttusille vielä ennen häitä. Muoks. Näinhän se juuri menee eli minun on laadittava testamenttikin, josta tämä toive käy ilmi.

Meille tulee avioehto. Ilman sitä en menisi naimisiin. Onneksi sulhoni oli myös avioehdon kannalla eikä koe sitä "epäluottamuslauseeksi" häntä tai suhdettamme kohtaan. Avioehto tulee poistamaan sulholtani oikeuden (tulevaisuudessa) perimääni omaisuuteen sekä avioerotilanteessa että kuolemantapauksessa. Harkitsin pitkään tätä jälkimmäistä tapausta, mutta keskusteltuani sulhon kanssa päädyimme rajaamaan oikeuden myös tässä tapauksessa. Perintö, jota pyrin avioehdolla suojelemaan, koostuu omaisuudesta, joka on ollut sukumme hallussa vuosia. Vanhempani ovat tehneet paljon työtä, jotta perintö olisi pystytty suvussamme säilyttämään. Koen, että kuolemantapauksessa sisarukseni "ansaitsevat" osuuteni perinnöstä ennemmin kuin sulhoni. Lapsia meillä ei (vielä) ole.

Me maksettiin just viime viikolla varausmaksu meidän hääpaketista. Hääpaikkana tulee olemaan ranta Ao Nangilla (Krabilla). Myös me aiotaan käyttää samaa firmaa kuin -Nasbakin- (eli Phuket Discoverya). Viestejä läheteltiin aluksi tiiviiseen tahtiin firman kanssa. Ainakin tässä vaiheessa kyseinen firma saa meiltä vain kiitosta. Kaikkiin viesteihin ja mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin on vastattu nopeasti (vuorokauden sisään) ja kattavasti.

Meillä on yllätyshäät suunnitteilla ensi talvelle. Tarkoituksena on mennä vihille vanhempien todistaessa, sen jälkeen syömään ja siitä sitten häämatkalle Thaimaahan. Saas nähdä, mitä vanhemmat tykkää. En ole vielä kertonut heille, että emme halua naimisiin hääjuhlan kera. Aiomme kertoa heille suunnitelmistamme vasta pari viikkoa ennen vihkimistä. Sukulaisille ja kavereille ilmoitetaan sitten vasta, kun olemme matkalla.

^Ketjun aloittaja kysyi kyllä mielipidettä keräämisestä yleensäkin:

Myös mun mielestä kaikki ohjelmanumerot, joihin liittyy häävieraat ja rahan kerääminen on todella mauttomia...Enkä oikein ymmärrä, mikä tämän ker(j)äämisen motiivikaan on? Mulle itselleni tulisi ainakin sellainen tunne häissä, joissa rahaa kerättäisiin, että morsiuspari on järjestänyt juhlat yli varojensa, ja rahaa yritetään saada sitten takaisin keinolla millä hyvänsä. Tästä keräämisestä tuskin on edes kauheasti apua, jos moni vieraista laittaa sen 5 senttiä...(Vaikkapa tuskin moni ainakaan vanhempi ihminen kehtaa tällaista summaa laittaa, jos joku juhlan järjestäjistä tulee hattu kourassa....) Itse laittaisin sulhasen keräämään morsiamen ryöstön yhteydessä esim. elämänohjeita vierailta tai jotain muuta vastaavaa, mutta en missään tapauksessa rahaa. Toki tämä on vain minun mielipiteeni enkä halua ketään tällä loukata. Yleinen mielipide taitaa kuitenkin olla ainakin näiden viestien perusteella, että vieraat kokevat rahan keräämisen kiusalliseksi... Muoks. ^Luin yllä olevan viestin vasta kirjoitettuani tämän. Eräs motiivi taitaa siis olla perinteet.

Kiitos vastauksestasi Omm! ^ Täytyy käydä kokeilemassa sormuksia joku kerta. Omalta paikkakunnaltani ei valitettavasti jälleenmyyjäliikettä löydy > Multa löytyy itseltäni yksi Kultajousen Princess - sormus sekä Laatukorusta pari sormusta (ei Silvanin mallistosta, vaan taitavat olla tuontitavaraa), ja näiden sormusten väri ei ainakaan käy lainkaan yhteen kihlani kanssa (teetetty).

Löytyykös vielä naikkareita, jotka suunnittelevat häitä Thaimaassa? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia. Meillä olisi tarkoitus juhlia maaliskuussa 2008 ja paikaksi ajateltiin Krabia (vaihtui Koh Samuista). Aika aluillaan on vielä suunnitelmat, mutta muutama viesti on vaihdettu jo erään firman kanssa, joka järjestää häitä.

Onko kellään tietoa/kokemusta, minkä sävyistä keltakultaa Tillanderin timanttisormuksissa käytetään? Onko se sitä hieman punertavampaa vai kylmemmän keltaista (jota Iiro kutsui tuolla ammattilaispuolella "eurokullaksi")? Oon ruvennut pikku hiljaa katselemaan vihkisormuksia, ja Tillanderin nettisivuilta löytyi muutama malli, jotka miellyttävät kovasti. Ongelmaa aiheuttaa sormuksen valinnassa se, että mun kihla on hieman tavanomaista punertavampaa seosta.

Mäkin vannnon Absolut Torrin nimeen! Ennen kun käytin sitä, mun kainalot olivat aina märät, tai rehellisemmin sanottuna mun kainaloissa oli aina lammikon kokoiset läikät. Se oli tosi kiusallista ja rajoitti jopa vaatteiden valintaa. Myös mä kävin tämän vaivan vuoksi lääkärissä, ja lääkäri totesi mulle samoin kun -Noppuralle-, että tämä on hyvin tavallinen vaiva pienikokoisellekin ihmiselle. Mutta siis asiaan, tosin vähän OT, eli -älkää nyt naurako mulle- onko mahdollista, että Absolut Torrin käyttö olisi jotenkin hidastuttanut aineenvaihduntaani ja syypää muutamaan lisäkiloon, jotka tulivat Torrin käytön jälkeen? :-/ Mua vaan ihmetyttää, kun ruokavalioni ei muuttunut silloin kun aloitin Absolut Torrin käytön, mutta jostain tuli kuitenkin muutama lisäkilo (jotka olivat kyllä ihan tarpeen- painoin silloin n. 45 kg, nyttemmin tullut tosin siitäkin muutama kilo lisää..). Toinen, ja loogisempi selitys, taitaa olla iän hidastuttama aineenvaihdunta, mutta jotenkin en usko siihenkään, koska lisäkilot tulivat niin nopeasti. Onko kellään vastaavaa kokemusta? Vai puhunko ihan höpöjä? : Muoks. Täytyy vielä todeta, että elämäni on oikeasti muuttunut Torrin käytön jälkeen. Kyllä se vaikuttaa itsetuntoonkin, kun pystyy esiintymään ihmisille ilman, että kainalot on litimärät. Ja kivaa on, kun ei tarvitse vaatekaupassa miettiä, näkyykö paidassa, jos hikoo. Ihme aine!!!

Mä olen teettänyt iltapuvun (yksiosainen, luut takana) Pattayalla, räätälillä nimeltä Sahib. Aurinkomatkat suosittelee tätä paikkaa ja se näkyi myös hinnoissa. Työ oli viimeisen päälle huolellisesti tehtyä, ja olinkin pukuuni erittäin tyytyväinen. Sahib osaa puhua melko hyvin suomea, mikä helpottaa kaupankäyntiä. Mikä mua kuitenkin ärsytti oli se, että aikataulut pettivät eli puku ei ollut vasta kuin lähtöpäivänämme valmis, vaikka sen piti olla jo edellisenä. (Pukua olisi pitänyt hieman vielä lyhentää ja tälle ei jäänyt aikaa)

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä sellaisia henkilöitä (en tarkoita tätä nyt sinulle "kyyskyys"), jotka kuvittelevat parantavansa maailmaa sillä, että he jättävät ostamatta tuotteen, joka valmistetaan huonosti palkatuissa maissa. Tällaisia henkilöitä löytyi runsaasti ainakin teinivuosina omasta tuttavapiiristäni. Eihän tuotteiden boikotointi ole mikään ratkaisu maailman epäoikeudenmukaisuuteen. Jos elämässä haluaa auttaa vähäosaisempia, on mielestäni tehokkaampaa auttaa konkreettisesti omien rajojen ja mahdollisuuksien mukaan, esim. tukemalla rahallisesti köyhässä maassa asuvaa "kummilasta". Tietysti on olemassa persoonia, jotka saavat enemmänkin aikaan erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen kautta. Summa summarum: Kunnioitan ihmisiä, jotka tekevät työtä toisten hyvinvoinnin eteen, mutta tuotteiden "kiihkoboikotoijat" jätän omaan arvoonsa.

Ite oltiin kihlatun kanssa Pattayalla viime toukokuussa. Meillekään se ei ehkä olis ollut ykkösvaihtoehto, mutta koska päätimme lähteä Thaimaahaan vain pari kuukautta aiemmin, valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Olin kuullut Pattayasta vain negatiivisia kommentteja, mutta päätimme kuitenkin lähteä matkaan avoimin mielin. Meillä oli tosi onnistunut matka. Tekemistä ja näkemistä riitti mukavasti (mm. shoppailijan unelmapaikka, elefanttiratsastusta, vierailtiin Nong Noochin puutarhassa, joka oli mielestämme aivan MAHTAVA, Koh Larnin paratiisisaari). Mutta kuten muutkin ovat kirjoittaneet, munkin on se todettava, että Pattaya on aika kaukana sellaisista matkaesitteissä esitellyistä paratiisipaikoista. (Tällaista maisemaa löysimme kuitenkin läheiseltä saarelta) Meille Pattaya tarjosi kuitenkin mahtavan loman! Toivottavasti teillekin "fiancee-07"!