Ilusao

Näytti tuota Absolut Torria olevan Yliopiston apteekin hyllyssä, vaikka nettisivuilta ei löytynytkään. Voiko sitä käyttää ihan normaalin hikoilun estämiseen vai vain liikahikoiluun?

Saa heittää riisiä ja muuta syötävää, minkä linnut sitten keräävät pois eikä näin ollen työllistä henkilökuntaa. Eli esim. ruusun terälehdet ei ole sallittuja. Näin kerrottiin Vanhassa kirkossa tämän kevään "Tahdon, tahdon!" -illassa.

Kamalaa! Missä maassa ja paikassa tämä tapahtui? Oliko ihan hotelli vai miten pääsivät tavaroihin käsiksi?

Hääbudjetissa ei ole enää oikeastaan ylimääräistä, joten en raaskinut mennä valokuvaajalle. En ollut varma onnistuisiko itse kuvien ottaminen. Harrastan vähän valokuvausta, mutta itselaukaisulla itsestä kuvien ottaminen on hieman vaivalloista ja hidasta. En myöskään omista järjestelmäkameraa, vaan hyvän pokkarin, mutta kuvanlaatu ei tietenkään järkkärin tasolle yllä. Asetelmien teko ei olisi kyllä millään onnistunut (tai ainakaan kärsivällisyyteni ei olisi riittänyt) ilman kamerani käänneltävää näyttöä. Kuvat onnistuivat iloiseksi yllätyksekseni hyvin. Otin yli 200 kuvaa jalustalla ja karsinnan jälkeen jäi noin 50 kuvaa. Alunperin ajatuksena oli valita muutama kuva ja laittaa ne pieneen albumiin, mutta kun kuvat noin hyvin onnistuivat pitää varmaan vähän joustaa ja ottaa albumiin noin 10 kuvaa. Valinnan vaikeus tulee silti. En kuitenkaan halua liian montaa, ettei muutu tylsäksi katalogimaiseksi. Kuvissa olin hääpuvun alle tulevassa alusasussa (rintaliivit, alushousut, sukkanauhaliivi ja -sukat) ja ilman vaatteita ja yläosattomissa taktiset paikat peittäen. Nyt pitäis sitten malttaa pitää suu supussa eikä antaa minkäänlaista vinkkiä sulhaselle. Olen kyllä nyt innoissani tästä, kun ideani näyttää onnistuvan. Sulhanen varmasti tykkää lahjasta! Tulen tänne sitten kertomaan olinko oikeassa.

Tietääköhän joku löytyykö englanninkielisiä sanoja virsiin 241 Herra rakkaastani tunnen iloa, 240 Herra kaiken onnen tuoja ja 239 Loi Herra kuvaksensa?

Kihloihin mentiin 1,5 kk tapaamisesta ja yhteen muutettiin 2 kk tapaamisesta. Häät ovat tulossa ja niiden aikaan ollaan oltu kihloissa lähes 8 kk. Ja iältämme olemme nuoria. Minä nuorempi ja sulho kuusi vuotta vanhempi. Mies oli se joka vauhtia piti yllä. Nopeudesta tuli ihmettelyjä kyllä useammastakin suunnasta ja minun vanhemmat yrittivät rauhoitella. Edelleen kuitenkin ollaan naimisiin tällä aikataululla menossa ja ajatus tietenkin on loppuelämäksi.

Jos miehelle laittaa vain pohjustuksen ja puuteria niin mitä puuteria se sitten on? Irtopuuteria? Ja korjailu kivipuuterilla? Entäpä tietääköhän kukaan toimiiko "väritön" puuteri myös mustilla ihmisillä? Siis ettei muuttaisi ihon väriä vaan ehkäisisi vain kiiltoa.

Mistä tuota Absolut Torria saa? Yliopiston apteekin valikoimassa ei näkynyt.

Meillä on potrettikuvat heti kirkon jälkeen ja olen kuullut joitakin varoitteluja, että riisi jäisi hiuksiin ja on vaikea ottaa pois. Onko näin vai onko turvallista antaa vieraiden heittää riisiä kirkosta ulos tullessa?

Nostetaanpa ketjua. Onko muilla ollut maassa puvulle suojaa vai onko oltu luonnollisesti ilman mitään niksejä?

Me oltaisiin toivottu ajaksi kello 13, mutta saatiin sitten kello 12. Varsinaisessa hääjuhlassa on siis luonas, ohjelmaa ja kahvi. Jatkoilla mennään valittujen vieraiden kanssa illalliselle.

Seurakunnassa, jossa meidät vihitään, on enemmän nais- kuin miespappeja. Itselleni sukupuolella ei ole väliä, mutta tuleva mieheni haluaisi mieluummin miespapin. Hän kun on ulkomaalainen eikä koskaan ole naispappia tavannut niin se tietysti vaikuttaa mielikuviin. Pappia emme kuitenkaan itse pysty valitsemaan eli siihen on tyydyttävä miten papeilla vihkivuorot menee.

Meillä kutsuttuja vieraita 35 ja pienessä kirkossa paikkoja 152 hengelle.

Onko se niin että sukkanauhoja tulee yksi ja se sitten mahdollisesti heitetään sukkanauhan heitossa pois? Vai onko joku laittanut molempiin jalkoihin ja sitten heiton jälkeen on jäänyt yksi jäljelle? Jos on vain yksi, niin sillä ei taida olla merkitystä kumpaan jalkaan sen laittaa?

Mitenkäs oletteko laittaneet ihonväriset vai valkoiset/vaaleat stay-upit tai sukat? Ihan valkoisia en kyllä laittaisi (alusvaatteetkin kun ovat ivoryt), mutta mietin nyt ihonvärisen ja "marsipaanin" (Amar) välillä.

Meille oli ihan alusta asti selvää, ettei mies halua eikä näekään pukua ennen kirkkoa. Ei näe myöskään huntua tai alusvaatteita.

Päätös naimisiin menosta tehtiin marraskuussa 2008 ja joulukuussa päätettiin ajankohdaksi kesäkuu 2009. Halusin vielä päästä hyödyntämään vuoden viimeiset alemyynnit Helsingissä ja puku löytyi juuri ennen joulua.

Meillä häät on päivällä ja loppuvat jo ennen viittä. Illalla ollaan sitten valittujen vieraiden kanssa menossa jatkoilla illalliselle. Suunnitelmana on tällä hetkellä vaihtaa vaatteet, mutta kuitenkin siisteihin. Minulle varmaankin polvipituinen mekko ja miehelle siistit housut (tai puvun housut), ei farkut, ja siisti paita. Vieraillahan saattaa olla vielä samat juhlavaatteet päällä mitkä varsinaisessa hääjuhlassakin. Eiväthän pitkän matkan päästä tulleet meillä välttämättä halua tai pysty vaatteita illaksi vaihtamaan. Katsotaan nyt.

Te joilla on kaksikieliset häät. Oletteko jotenkin ilmaisseet kutsussa tai kutsun liitteessä, että häät tulevat olemaan kaksikieliset? Vai onko tullut häihin saapuville vieraille "yllätyksenä"? Meillä tulee olemaan kaksikieliset suomi-englanti häät. Kutsut ovat erikseen suomeksi suomea puhuville ja englanniksi muille. Kutsun liitettä (ei sentään juhlaohjesääntö, mutta pientä opastusta kuitenkin) miettiessä tuli mieleen pitäisikö juhlien kaksikielisyyttä jotenkin mainita vai antaa olla kun viimeistään vihkimiseen saapuessa se vieraille selviää. Miten muilla? Jos mainitsette kaksikielisyydestä, miten tarkalleen ottaen olette sen tehneet?

Voi ihanaa. Kuulostaa vähän omalta tarinaltani. En miestä etsinyt, mutta tapasin ghanalaisen tulevan mieheni ollessani juoksulenkillä ja hän muuten vain pyöräilemässä. Suomalaisiin poikiin alle kaksikymppisenä oli ihastuksia ja koitin muutamaa poikaa uloskin pyytää, mutta eivät lähteneet. (Saattoi kyllä olla kokemattoman tytön lähestymistavassa vikaa.) Sitten sattui tämä ghanalainen kohdalle ja sinnikäästi minua tavoittelemaan. Niinpä hänestä tuli minun ensimmäinen kaikessa. Ensimmäinen poikaystävä ja nyt tuleva aviomies. Oikeastaan ennen tätä ketjua ei tullut edes mietityksi tuon yhteisen suomalaisen identiteetin puuttumista. Tuo Katri Helena ja potkukelkka esimerkki herätti. En tiedä vielä tuleeko tuosta mitään ongelmaa syntymään. Suomeen kuitenkin ollaan jäämässä asumaan ja mies on opettelemassa Suomen tavoille tietenkin omaa identiteettiään kadottamatta. Mutta tähän mennessä tuo Suomi-identiteetti asia ei vielä ollut edes tullut mieleeni.

Kaksi kuukautta häihin aikaa enkä ole vielä oikein varma sukunimiasiastani. Aluksi olin vakuuttunut, että otan yhdysnimen Sukunimeni-Miehen sukunimi. En halunnut pitää vain omaa nimeäni, vaan kantaa myös mieheni nimeä, (ja mieheni ei olisi pitänyt jos olisin ollut rouva Tyttönimi) mutta en halunnut luopua omasta nimestäkään. Nyt sitten mietin, että saattaisihan sitä ottaa vain tulevan mieheni nimen. Kaverit ja sukulaiset tuntuvat kannattavan minulle yhdysnimeä. Meidän molempien nimet on lyhyitä viisikirjaimisia ja vaikka toinen onkin suomalainen ja toinen vierasperäinen niin kuulostavat yhdessä (mielestäni) ihan hyvältä. Miehen nimi on helppo, mutta joutuu sitä silti Suomessa tavaamaan. Yhdysnimestä tosiaan ihmiset tietää, että on tullut mentyä ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Toisaalta sitten jos ottaisin vain miehen nimen niin saattaisi tulla ihmettelyjä miksi minulla sellainen nimi on tai miettiä jopa mistä olen peräisin. (Puhetapani takia niitä "mistä sä olet?" ihmettelyjä on tullut paljon, kun savolaisena Helsinkiin muutin ) Miten tästä sukunimestä nyt tällainen pattitilanne tuli?

Ghanalainen. Ollut Suomessa nyt lähes vuoden (tuli opiskelemaan) ja Suomeen jäämispäätös syntyi, kun päätettiin mennä naimisiin.

Tuleva mieheni on ollut Suomessa kohta vuoden ja on ollut suomen kielen kurssilla tämän vuoden alusta. Neljässä kuukaudessa on oppinut jo ihan hyvin. Tasoluokituksilla on parempi kuin ykköstaso, mutta ei vielä kakkostasolla. Itselleni vaan tuntuu vaikealta muistaa yrittää puhua myös suomea, että mies oppisi paremmin. Mutta ottaen huomioon ettei jokaipäiväisessä elämässä tarvitse ollenkaan suomea yrittää käyttää on omalla, välillä aktiivisellä välillä vähemmän, opiskelulla hyvin oppinut. Miehen omat kielet tosiaan akan ja englanti ja yhdessä käytetään englantia. Suomen lausumisessa on selvä vierasperäinen aksentti.