Drotten

Uskaltaisin ja uskalsinkin! Tai no ei meillä ollut mitään yllätysaspektia siinä mukana, vaan vähän tuumittiin yhdessä että minne päin maailmaa, mutta kyllä hän vastasi lennoista, hotelleista, päivämääristä, pöytävarauksista, golfajoista sun muista aika omatoimisesti. Ja erittäin hienosti meni, ihan niinkuin aina ennenkin! haetaan kovin samoja juttuja matkoilta kumpikin joten riemastun vaan sen mainioista ideoista!

Me tavattiin niinkin eksoottisessa paikassa kuin jääkiekko-ottelussa! En voi sanoa että olisin varsinaisesti lähtenyt sinne haku päällä, mutta niin se rakkaus löytyy kun sitä vähiten odottaa!

Löytyi juuri sopiva ketju joten iloitsen täällä että HÄIHIMME ON ENÄÄ 3 PÄIVÄÄ! Ihanaa :girl_in_love: :girl_in_love:

Hui kun täällä käydään kuumana! Itse olen kesän morsian, ja kai sitä voisi sanoa että olen tavallaan polttareihini puuttunut. Mielestäni mulla on kuitenkin ollut ihan kelpo perusteet: en oikeastaan edes halunnut polttareita mutta kaasoni ilmoitti hyvin topakasti että sellaiset hän ainakin järjestää! Kaaso-siskoni ei kuitenkaan läheskään kaikkia kavereitani tunne joten laadin hänelle listan potentiaalisista vieraista yhteystietoineen. Jaoin vielä listan kahteen niin että jos hän haluaa järjestää pienet, on siinä läheisimpien nimet erikseen, mutta myös jokunen kelpo lisänimi jos hän on suunnitellut jotain suurelle porukalle. Koska kaasoni on lisäksi sen verran nuorempi ettei ole vielä itse ollut polttareissa edes vieraana, kerroin hänelle vähän omista polttarikokemuksistani sekä asioista joista niissä pidin ja en pitänyt Tulin samalla maininneeksi pari hauskaa ideaa jotka voisi olla helppo ja hauska toteuttaa jos vaikka sattuu tarvitsemaan. Kyllähän mä silti korostin että hän saa ihan itse päättää mitä sitten järjestää jos järjestää, mä olen oikein onnellinen kaikesta mitä joku vaan viitsii mun hyväksi tehdä! Ei meistä kumpikaan ole pitänyt tätä mitenkään huonona tai röyhkeänä asiana! Päinvastoin, siskoni oli kiitollinen kun sai vähän apuja alkuun, kyllä niistä silti tulee ihan täysi ylläri mulle

Meil on lähinnä 1 ongelmatapaus: kutsut pitäisi ensviikolla lähettää ja nyt sitten 2vkoa sitten selvis että yksi sulhasen parhaista ystävistä on riitaantunut eron partaalle avovaimonsa kanssa... Tää avovaimo ei ole meille mitenkään läheinen tai kaveri, niin että häntä ei kutsuta missään tapauksessa ilman tätä miestä, mutta toisaalta on kuitenki hengattu sen verran paljon yhdessä ettei voida kutsua sitä miestäkään yksin ja sulhanen oli sitä mieltä ettei niille yhteistäkään kutsua voi lähettää molempien nimillä koska hänestä tää kaveri saa tuoda jonkuun muun avecin sitten jos tilanne siihen menee. (?!) Kun kysyttiin sitte kaverilta itseltään että ketä nyt sitte kutsutaan niin hänen toive oli että annetaan sille kutsu suoraan käteen ilman että sitä on osoitettu erityisemmin kellekään niin sitä myöten kun saavat sitä tilannettaan selviämään niin selkiytyy sitten sekin ketä loppujen lopuksi tulee... Että on tääkin show! Älkää nyt käsittäkö väärin, en tarkoita valittaa asiasta ollenkaan kun heillehän tää tilanne kurja on eikä mulle, kunhan vaan halusin ottaa osaa avec-keskusteluun omalta osaltani...

Tämä nyt ei ole ollenkaan noin paha mitä muutamalla on täällä ollut mutta kuitenkin sellainen että näkee ihan selvästi kuinka yhdellä sulhasen kaverin avovaimolla on vaikeaa. Eli kihloihin kun mentiin ei alettu siitä kenellekään soittelemaan vaan annettiin ihmisten ihan vain huomata se sormuksesta (miehelle sekin tulee vasta vihkimisen yhteydessä). No kun sitten mentiin tän kaveripariskunnan kanssa kerran syömään, näin aikalailla heti että tämä "Tiina" huomasi sormukseni oitis. Siinä se istui sitte hiljaa pitkän tovin, kuiskutteli omalle miehelleen ja valitti että ruoka on pahaa... (?) Just ennen jälkiruokaa kävi sitten tilanne sille kai sietämättömäks ja aivan kesken muun keskustelun hän tokaisi vaan ykskantaan että "nytkö tekin ootte sitte kihloissa vai?" Sai hän sentään eräänlaisen onnittelun itsestään puristettua mutta illalla kotona mieheni ihmetteli että mikähän sitä "Tiinaa" oikeen vaivasi koko illan eikä ymmärtänyt sitte millään kun yritin selittää että tais vaan olla se ensireaktio vähän itsekäs kun hänkin on miehensä kanssa ollut lähes yhtä kauan kuin mekin (>6v) ja sielläpäin ei tunnu edistystä tapahtuvan. "Tiina" kuitenkin täytti jo 30v ja hän on aina pitänyt mua ihan kakarana koska olen "vasta" 27... hui.. Mieheni ei ymmärtänyt koska "Tiina" on aina turvautunut eräänlaiseen käänteisfilosofiaan ja hokenut että hän ei edes naimisiin halua, se on ihan turhaa kun taas itse olen avoimesti myöntänyt että kun kerran oikea mieskin on löytynyt niin tietenkin haluan jonain päivänä myös häitä hänen kanssa viettää. Ei se niin vaarallista ole, ymmärrän "Tiinaa" sikäli että heidän lähipiirissä on vuoden sisällä kihlautunut 4 pariskuntaa ja itsekin tunsin pientä turhautumista kun sitoutumiskammoinen tuttumme paukautti yks kaks yllättäen naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen... Ensireaktiot vaan on joskus tälläisia, sitten kun saa aikaa asioita vähän ajatella se mieli voi hyvin muuttua, ainakin meillä menee "Tiinan" kanssa taas ihan hyvin vaikka häistä ei juuri puhutakaan, ja tämän sitoutumiskammoisen tutunkaan häätohinoista ei voinut jäädä kuin hyvä mieli koska morsian oli niin selvästi onnensa kukkuloilla! Sen kuitenkin vielä tähän loppuun totean että vaikka "Tiinan" kanssa ei häistä juuri voikaan puhua, todellisen asenneyllärin meille tarjosivat sulhasen BM puolisoineen. He ovat nimittäin sellainen hauska ja boheemi hippipariskunta joka ihan tosissaankaan ei mistään naimisiinmenosta välitä, heillä voi ehkä nopea käynti maistraatissa tulla kysymykseen korkeintaan laillisten tekijöiden ansiosta. Kuitenkin mies meni aivan villiksi innosta kun kuuli että bestmanin rooli on tarjolla ja hänen puolisonsa taas kyselee järjestelyistä vähän väliä ja tarjoutui oma-aloitteisesti auttamaan kutsujen kääntämisesä! Että voi niitä yllätyksiä tulla toisinkin päin! (Sori tämä tais nyt olla jo vähän OT)

Meillä mies saa ekan sormuksensa vihkimisen yhteydessä, itse halusi näin. Vähät siitä kun kihlausaika on kuitenkin suht lyhyt, 10kk. Ja pidin kyllä hänen perustelustaan, nimittäin hänelle se on avioliitto joka merkitsee ja kihlaus vaan "semmoinen mikä tapahtuu siinä ennen", joten siksi hän tahtoi sormuksenkin ikään kuin naimisiinmenon merkiksi vasta. Itse tietenkin halusin kaksi sormusta, koruista kun kovasti tykkään!

Meillä taas osallistuu, mutta hyvin vähän. Jos kysyn mielipiteitä kutsuihin, valokuvaajiin, kukkasiin tms. kuulemma "hössötän". Vähän hassu juttu sikäli että meistä kahdesta se oli nimenomaan hän joka halusi isot häät, mulle olis riittäny 10 lähintä vierasta. Nyt kun juhlitaan 70 ihmisen kanssa niin kyl mun mielestä pitää juhlia kunnolla, mitään sellaista en halua et "no tulkaa paikalle ja ottakaa omat eväätkin mukaan ku ei me mitään saatu järjestetty"... Nyt siis järjestelen aikalailla yksikseen mutta kyllä hänestä joskus mielipiteitä tulee kun oikeen puristaa. Ja on hän hoitanut kunnialla kaksi hänelle annettua tehtävääkin: varannut viulistin ja kuljetuksen (molemmat hänen tuttuja)! Sitä tunnutaan nyt vaan ajattelevan et kyllä ne kerkii hoitaa sitte pari kuukautta ennen häitäkin, eikä mitään käsitystä siitä et kutsut pitäis sillon olla jo lähetetty joten ei sillon voi enää miettii kutsuisko sitä serkkunsa vai ei. Onni tässä on kuitenkin se, että vaikka häistä hän ei jaksa niin välittää, odottelee puolisoni kuitenkin tosi innoissaan sitä että naimisiin päästään ja meistä kuitenkin aviopari tulee ja sehän se tässä loppujen lopuksi tärkeintä on!

No samalla tilattiin kun ostettiin kihlakin (vihkisormuksen malli oli poistuva, mikä oli sikäli hassua että se oli alunperin kuitenkin suunniteltu sen toisen (kihlan) kanssa käytettäväksi.) Mutta kun siitä ei sopivaa kokoa ollut heillä enää olemassa, ystävällisesti kuitenkin suostuivat valmistamaan mulle sellaisen. Joten sain sen lopulta puoltoista kuukautta myöhemmin kuin kihlasormuksen, 9kk ennen häitä...

Me kun ollaan siskoni kanssa myös parhaat ystävykset on tavallaan ollut ihan selvää aikojen alusta asti että meistä tulee toistemme kaasoja. Joten saman tien kun siskoni kihlauksesta kuuli, hän alkoi mielessään jo "varautumaan". Meillä meni kihlautumisesta sellainen 2 viikkoa että saatiin päivä lyötyä lukkoon, ja sitten kun sekin oli varmistettu, vein rakkaan siskoni ulos syömään ja pyysin häntä aivan virallisesti vielä. Tämä tapahtui sitten lopulta 10kk ennen häitä.

Mäkin näin jo ekan painajaisen, joka sentään näin jälkikäteen oli aika huvittava. Siinä nimittäin heti vihkimisen jälkeen sulhaseni otti ja vaihtoi ylleen rennompaa vaatetta, reiälliset farkut ja tosi hot pinkin kravatin! Muistan elävästi miten pahoitin tästä mieleni siinä unessa. Lisäksi juhlapaikkanamme oli unessa valtava tummanruskea kartano joka oli niin sokkeloinen että vieraat vaan harhaili siellä eksyneinä kuin missäkin labyrintissa ja koko ilta meni siihen kun piti vaan löytää se huone jossa hääkakku oli... Että näin...

Meillä on vähän auki tämä vielä. Meillä on vihkiminen saaressa ja juhlat keskustassa (mantereella), joten haluisin ottaa muutaman miljöökuvan siellä luonnossa meren äärellä. Kuitenkin jos vieraiden pitäisi meidät lähettää siitä laiturilta hääveneellä matkaan (meillä se korvaa siis hääauton) niin silloin ne vieraat joutuisi vihkimisen jälkeen kuvattaessa odottelemaan siinä laiturinnokassa kuvauksen ajan ja se on kyllä tosi huono idea. Eikä me voida oikeen takaisin Suomenlinnaankaan rantautua kuvaamaan koska se häävene on sen verran hidas että sitte ne vieraat joutuisi odottelemaan juhlapaikassa kohtuuttoman kauan. Eli ennen on ainoa käytännöllinen aika eikä mua haittaa jos sulhanen näkee mut puvussa tyyliin tunti pari ennen vihkimistä kuvia otettaessa, on silloin kuitenkin oikea päivä ja se puku muuten yllätys hänelle kuitenkin, mutta sulhaseni tahtoo kokea sen tunteen että hän näkee mut kirkossa enkä toisaalta haluaisi sitä häneltä evätä...

Molemmat ns. oikeissa töissä, oma yhteinen asunto, auto ja vene. Ei lapsia vielä, mutta toivottavasti vuoden tai kahden päästä. Häät on tulevana kesänä ja silloin yhdessä 7v ja risat.

Hih, minä myös liputan näiden hääperinteiden toimivuuden puolesta! Nappasin kesällä kimpun (ekaa kertaa, vaikka olen lukemattomissa häissä ollut) ystäväni häissä ja kolme viikkoa myöhemmin avomieheni kosi. Hän taas oli viisi päivää ennen kosintaa napsaissut sukkanauhan oman kaverinsa häissä, joihin itse en valitettavasti työkiireiden takia päässyt... Liekö sitten luuli, että nyt on pakko kosia, hehheh. No, en tietenkään oikeasti noihin usko, mutta meillä sattui kovin hauskasti! Ihanaa! Meilläkin kävi tavallaan tuplatuuri, sillä toukokuisissa häissä minun sulhanen onnistui myös sen sukkanauhan kanssa...!! Kyllähän se sitten alkoi aika selvältä näyttämään meilläkin vaikka kimppuun en missään vaiheessa päässytkään käsiksi...

Mun on aivan pakko kantaa oma korteni kekoon ja kertoa että olin kesällä polttareissa joissa näiden edellämainittujen joukossa oli sellainen että kun siitä vihdan katolleheitosta oltiin palaamassa saunaan, sille joka naimattomista vieraista kerkesi ekana istumaan sen morsiamen paikalle, tultaisiin taian mukaan järjestämään seuraavat polttarit. Tätä mä nyt suosittelen kaikille, koska ehtisin itse paikalle ekana ja pam! 5kk myöhemmin olen kihloissa ja suunnittelemassa häitä ensikesälle! (Oletan saavani siinä ohessa ne polttaritkin...)

muutettiin yhteen 2kk seukkailun jälkeen, sitte junnattiin 6,5v "paikoillaan" ennen kun kihlauduttiin, ja siitä häihin 10 kk. Näyttää siltä että etenemme sykleissä...

Mä pidän sormusta myös aina muuten poislukien seuraavat tilanteet: -Kotosalla joskus otan sen pois ihan vaan suojellakseni sitä turhalta kulumiselta -Käsiä rasvatessa tai leipoessa -Joissain harrastuksissa kuten uidessa, purjehtiessa, golfatessa tai tennistä pelatessa (mun sormus on melko korkea kauttaaltaan, joten kaikenlaisiin mailoihin on urheillessa parempi tarttua ilman ja kaikki venehommat vaan kuluttaa sitä turhaan.) -Ja vielä lopuksi kaikenlaisissa muissa "likaisissa hommissa" kuten vaikka puutarhatöissä tai kaloja peratessa (hehe, siis kalan jouduin perkamaan viimeviikonloppuna vanhempien mökillä ekaa kertaa elämässäni, mutta kyllä se touhu sormuksenpoistokynnyksen ylitti...) Vaikka noita nyt onkin tuossa aikamoinen lista niin kyllä mä silti laskisin pitäväni sitä sormusta koko ajan. Musta se on kuitenkin tietyllä tapaa jo järkevääkin kunnioittaa arvokasta sormusta sen verran ettei laita sitä kestämään ihan kaikkea. Kyllä se rakkaus on mukana kuitenkin koko ajan!

Ensimmäinen ostos itseasiassa onnistui olemaan sormus joka tilattiin heti kihlasormuksen kanssa samalla kertaa kun kuulin kauhukseni että unelmasormukseni valmistusta ollaan lopettelemassa. Kuitenkin ensimmäinen häihin liittyvä asia jonka "hankittiin" oli sukkanauha, jonka itseasiassa sulhaseni pyydysti hyvän ystäväni häistä 5kk ennen omaa kihlautumistamme. Koska tässä sukkanauhassa on selvästikin taikaa, laitan sen ilman muuta taas kiertämään omissa häissäni!