Queenie

Totta tuokin, mutta ihmiset muuttuvat. Tuossa aiemmin jo postasinkin, että itselläni on kaksi nuoruudessa ottamaani kuvaa. En näe niitä enää mitenkään superhyperylisiistinä-juttuna ja koen olevani enemmän massaa niiden kanssa kuin jos minulla ei niitä olisi, sillä nykyään suurimmalla osalla tutuistani on tatuointeja. Harvalla näkee oikeasti hienoja tatuointeja (esimerkiksi tuo mustekala näyttää todella hienolta ja hyvin tehdyltä) ja kuvia, jotka olisivat enemmänkin kuin osa ihoa sen sijaan, että ne olisivat vain pieniä palasia ripoteltuna sinne tänne (kuten siis minullakin). Uskon kommenttieni närkästyttävän joitakin, sillä useimmat ainakin tuntemistani tatuointien kantajista ovat naurettavan ylpeitä kuvistaan.

Minusta onkin paikallaan miettiä, onko kaikilla perinteillä perinteisillä käytöstavoilla ja etiketillä oikeasti mitään väliä. Kyllä itse ainakin kyseenalaistan niistä monia, varsinkin kun ne usein liittyvät pohjimmiltaan vähemmän mukaviin arvoihin ja niiden korostamiseen (kuten perinteiset sukupuoliroolit, luokkajako, muu yhteiskunnallinen eriarvoisuus tai eriarvoisuus pienemmän yhteisön sisällä, jne). Taitaa mennä vähän OT:ksi, mutta kuitenkin. Mjuu, allekirjoitan myös, että on olemassa perinteitä, jotka "sortavat" jotain ihmisryhmää, mutta omasta mielestäni suurin osa perinteisistä käytöstavoista on toimivia tilanteessa kuin tilanteessa ja niitä noudattamalla antaa itsestään hyvän kuvan. Toisillehan sellaisellakaan ei ole mitään merkitystä tai he ajattelevat, että hyvät käytöstavat ajavat heidät epäsopivaan muottiin, johonkin, jossa ei ole mitään samaa kuin omassa itsessä. Myönnän kyllä, että itse olen enemmän esimerkiksi perinteisten sukupuoliroolien kuin nykyisen kaikesta-väännetään-tasa-arvo-kysymys-suuntauksen kannattaja.

Selvitin itsekin, että millaisissa tilaisuuksissa kansallispukuja yleensä voisi käyttää, näköjään juuri noissa tilaisuuksissa, kuin mitä niina edellä luettelit. Jotenkin olen mieltänyt asun niin juhlavaksi, etten ole sitä uskaltanut käyttää, mutta korjaantukoon asia nyt ystävän YO-juhlilla. Yleensähän sitä suomalaiset helposti alipukeutuukin juhliin, ettei olla "liika koriana". Se on kyllä totta, että tuo saamenpuku tuntuu monikäyttöisemmältä ja kiva, että sitä voi vähän muunnella. Meillä E-P:n puvussa muuntelu rajoittuu siihen, että tytöillä on päänauha ja naisen pitäisi koristaa päänsä tykkimyssyllä.. Meni nyt vähän OT:ksi, mutta tämä on mielenkiintoinen aihe

Tällä tavalla minäkin asian näen. Mitä mieltä pukukoodeissa on, jos ei niitä pyrkisi noudattamaan? Mitä väliä silloin on minkäänlaisissa perinteisissä käytöstavoissa, joiden hallitsemiseen pukokoodien noudatuskin kuuluu? Jos ei ole mahdollista laittaa pukukoodin mukaista asua juhliin, tulisi ainakin kysyä juhlan järjestäjiltä sopiiko laittaa vaate, joka ei koodia täytä. Rinnastan itse pukukoodin juhlien aikatauluun, yhtä tärkeä asia noudattaa, mutta eiväthän kaikki noudata aikataulujakaan, joten tämäkin asia on vain yksi niistä lukemattomista asioista, jotka kaikki näkevät omalla tavallaan.

Pukukoodi on mielestäni vain kohteliasta ilmoittaa, jos juhlat ovat muodollisempi tilaisuus tai ilman pukukoodia voi olettaa osan vieraista räikeästi alipukeutuvan. Se, että ei juhlaviereena mitenkään panosta pukeutumiseensa osoittaa mielestäni epäkunnioitusta ja aliarvostusta juhlaa kohtaan. Rahakysymys on aina mielenkiintoinen. Useat vetoavat alipukeutumisessa rahan puutteeseen. Olen sitä mieltä, että rahalla ei ole mitään tekemistä tyylikkyyden kanssa. Vähempivarainen voi olla illan tyylikkäin ja taas rikkaampi pukeutua räikeän ala-arvoisesti. Meidän perheemme elää jatkuvasti reippaasti köyhyysrajan alapuolella, mutta silti en koe, että voisin vedota vähävaraisuuteemme: "Tulin juhliin tässä rantamekossa, koska ei ollut varaa ostaa pikkumustaa." Mieheni on ostanut monta siistiä ja istuvaa pukua kierrätyskeskuksesta, liivipuku yhteensä 3e. Itse olen sieltä löytänyt mm. Vuokon designia, pikkumustia, jakkuja ym. 1e/kpl. Usein kk:ssa vaatteet ovat myös vanhempaa, suomalaista laatukamaa, istuvuus ja laatu parempaa kuin esimerkiksi DressMannin halvemmissa puvuissa. Kavereiden kanssa on myös tullut vaihdeltua ja lainailtua vaatteita puolin ja toisin, jos löytyy samankokoinen ja -tyylinen ystävä niin miksi ei lainata, se on vain rahan- ja luonnonsäästöä!

Itse olen pohjanmaalainen ja vaikka meilläkin pohjalaisuus pitkälti määrittää identiteettiä ja suurelle osalle paljasjalkaisia pohjanmaalaisia se on vahva vaikuttaja elämässä, luulisin, että saamelaisuus on vielä satakertaisesti suurempi identiteetin määrittäjä saamelaisille. Saamelaisuus on vaan jotain paljon suurempaa, luulen. Jos itse olisin saamelainen, valitsisin myös ehdottomasti kansallispuvun (onko se saamelaispuku, mikä on oikea termi?), omiin häihini tässä tilanteessa valitsin kuitenkin teetetyn hääpuvun, vaikka Etelä-Pohjanmaan kansallispukukin kaapissa roikkuisi. Olen pukua kerran suuremmissa juhlissa pitänyt ja tahtoisin pitää useamminkin vastedes, mutta en oikein tiedä, millainen tilanne on taas sitten tarpeeksi juhlava, jotta pukua voisi pitää, jottei tule "alennettua" sen arvokkuutta..

Minulle teetetään yksinkertainen olkaimeton puku valkoisesta bio-pellavasta. Ideana on rypyttää kangas valmiiksi niin, että se olisi ikäänkuin rypistetyn paperin näköistä.. Katsotaan, kuinka idea toimii käytännössä. Puku tehdään sellaisista materiaaleista, että sen voi halutessaan värjätä muuta käyttöä ajatellen. Miehelle tilattiin 100% tummanharmaa pellavapuku H&M:ltä! Ja ah, se istuu täydelliseti eikä maksanut juuri mitään. Nuo keskiaika-tyyliset puvut ovat todella kauniita, jos itse käyttäisin muuten sen tyylisiä vaatteita/harrastaisin keskiaikaa ottaisin myös ehdottomasti sellaisen puvun hääpuvukseni!

Kesää varten käyn aina keväisin solariumissa, niin siis nytkin, kun häät ovat heinäkuun lopulla. Geelikynsistä en ole vielä varma, omat kynteni eivät ole järin kauniit. Meikki ja kampaus tulevat olemaan todella luonnolliset, hampaat tahtoisin laservalkaista muutenkin, häät olisivat siihen hyvä "tekosyy". Pannullinen kahvia päivässä ja purentavika vain eivät ole oikein hyvä yhdistelmä valkaisun kanssa... Ja onhan se kyllä melko tyyristäkin.

En ole koskaan liiemmin pitänyt keltakullasta enkä varsinkaan kelta- ja valkokullan yhdistelmistä. Niin vaan sitten kävi, että vihkiksi hankittiin keltakultainen 6,9mm leveä sormus valkokultaisella laatalla, johon on upotettu pari timanttia Valkokullassa minua epäilytti myös tuo allergian mahdollisuus, kun kalliimpiin laatuihin ei olisi kuitenkaan ollut varaa.

Mulle tuli tästä heti mieleen sellainen muhkea, musta, takaa täyspitkä ja edestä lyhyempi niin, että kengät näkyy hyvin. Jotain sinnepäin kuin Helena Bonham Carterin tyyli Sweeney Toddissa

Itselläni on kaksi tatuointia, vatsassa ja lavassa. Lavan tatuointi näkyy puvun kanssa ja vaikka ei se niin "teemaan sovikaan", en kuitenkaan aio peittää sitä. Itse en koe tatuointejani enää omikseni, toinen on 10v. vanha ja toinen 8v. ja olin kovin nuori ottaessani molemmat. Jos nyt saisin päättää, en ottaisi lainkaan tatuointeja, mutta minkäs teet. Suoranaisesti ei kaduta kuvien otto, mutta eipä niitä ihailtuakaan tule.

Itse ostin huutiksesta valkokulta-keltakulta yhdistelmän, 2x0.04ct timanteilla 130e. Siihen päälle suurennus, huolto ja kaiverrukset jotain 50e:n luokkaa. Ja on nätti, erilainen ja suhteellisen edullinen mielestäni. Tosin niinkuin tuolla toisessa ketjussa jo keskustellaan, se on "käytetty" sormus, jollaista suurin osa ei ilmeisesti huolisi vihkikseen.

Meillä on kihloina alle 40e maksaneet titaanisormukset. Raskaana ollessani sormet keräsivät nestettä ja niveleni löystyivät. Sormus piti jättää pois sormesta jo raskauden puolivälissä. Ja nyt, puolen vuoden kuluttua synnytyksestä, vaikka kaikki raskauskilot ovat lähteneen, sormeni ovat erilaiset kuin ennen. Nivelet ovat paksummat, saan silti onneksi sormuksen sormeeni. Sormuksen suurentaminen olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi. Nyt vihkiä hankkiessa olisin halunnut titaanisen, mutta päädyin kultaiseen em syistä.

Itse ostin juuri eilen huutiksesta uuden vanhan sormuksen. Meillä on useimmat huonekalut ja vaatteet, talo ja jopa koirakin hankittu "käytettyinä" joten miksei sormustakin? Maailma on jo muutenkin pullollaan tavaraa. Mieluummin käytän rahaa palveluihin, tuokin sormus pitää suurentaa ja huollattaa ja sen aion tehdä lähikunnan kultasepänliikkeessä.

Itselläni on ainoastaan kulumisen aiheuttamia pintanaarmuja. Ensimmäiset naarmut näkyivät jännästi kirkkaampina kuin sormus muuten, mutta nyt 1,5v kihlauksen jälkeen niitä ei enää niin selkeästi erota, sormus kun on jo elämää nähnyt. Miehelläni sormuksessa on syvempiä uria ja jopa pieni hitsaantunut hippu sormuksen reunassa Hänellä myös on sormus 24/7 kädessään, että samalla tavallahan tuo titaanikin kärsii autoharrastuksesta siinä missä muutkin metallit. Titaanissa on ollut tosiaan se hyvä puoli, että ei ole menettänyt muotoaan, kultasormus olisi miehelläni jo varmaan täysin soikea... Ennen naimisiinmenoa pitää yrittää kiillotuttaa sormukset, jos ei jo nyt sitten ennemmin rupea tämä himmeys häiritsemään.