Tuulikellohame2014

Mä olen tosi itkuherkkä, mutta sain oltua itkemättä (mua se olis vaivannut), kun en katsonut ketään silmiin vihkimisessä ja keskityin vain omaan olemiseeni.

Vietimme hääaamua puoleen päivään, jonka jälkeen kävimme syömässä hotellin alakerrassa, tuhlaamassa häälahjarahoja erotiikkaliikkeessä ja kaupungilla jäätelöllä. Hotellista lähdettyämme menimme hakemaan tavaroitamme ja hääruokien jämiä vanhempieni luota. Illan toivuimme kotona ja kävimme vuorostaan sulhasen sukulaisten luona.

Aikaa nukkumiseen olisi ollut 4-6 tuntia, mutta pitkitin iltaa tekemättömillä hommilla ja loppujen lopuksi nukuin huonosti kolmisen tuntia. Sulhanen nukkui tuplaten ja sikeästi ;D

Meillä oli kaasot ja bestman edessä kanssamme ja he olivat yhtä korvaamattomia kuin kirkkovihkimisessäkin. Mistä se sormus putkahtaisi kuin bestmanin taskusta ja kuka muuten pitäisi kimppua, että morsian saa rauhassa nyyhkiä nenäliinaan? ;-)

Kukin saa maistraatissa tehdä -onneksi- miten tykkää! Me oltiin sovittu sulhon kanssa, että pusu loppuun ja näin myös tehtiin! Varmaan kannattaa kuitenkin vihkijälle mainita, jos meinaa suuteloida muussa kohtaa kuin lopussa, että hän tietää pitää sopivan tauon, eikä puhu tuon tärkeän tapahtuman päälle.

Mä yritin välillä kaiken kiireen ja hössötyksen keskellä ajatella, että eihän se hääpäivä ole kuin juhla muiden joukossa ja se auttoi välillä laittamaan asiat mittasuhteisiin. Kuitenkin olen tyytyväinen, että paneuduin asioihin kunnolla, vaikka se toikin vähän stressia. Kaikki hääjärjestelyt valmistivat minua "suureen päiväämme" ja avioliittoon ja ainakin aika kului rattoisasti häitä odotellessa. Ymmärrän kuitenkin nyt, että päivä on nopeasti ohi ja mihinkään pikkuasioihin ja -kömmähdyksiin ei kukaan kiinnitä huomiota!

Minä annoin miehelleni rannekellon ja sain mieheltäni häidemme teeman mukaiseksi (anoppini kihlasormuksen kullasta) teetetyn rintakorun

Mä tein myös klassisen mokan eli hääkimppua ei ollut ensiaskeleella käytävää mukana ollenkaan. Huomasin onneksi asian itse ja vinkkasin kaasolle, joka salamana toimitti sen käteeni. Sekaannus aiheutti kuitenkin sen, että piti kiirehtiä alttarille, ettei kappale ehtisi loppua!

Yksissä häissä oli anopit ja apet pistetty kisaamaan vastakkain. Näin myöskään se, että toinen pari oli eronnut, ei haitannut. Lavalla oli fläppitaulu, johon oli piirretty labyrintti (hyvin suuri ja yksinkertainen, että ihmiset näkisivät kauempaakin). Tehtävänä oli, että toinen parista piirtää side silmillään toisen ohjeiden mukaan (jos osuu viivaan, parin pitää neuvoa peruutus oikealle reitille). Labyrintteja oli neljä, että jokainen sai vuorollaan piirtää ja selittää ja ne paljastettiin vasta kun piirtäjällä oli side silmillä. Suoritukset kellotettiin ja laskettiin yhteen ja nopeampi joukkue voitti. Leikkiä oli tosi hauska seurata ja se sopii vähän ujoimmillekin, kun ei tarvitse keksiä puhumista vaan voi toimia!

No tässä lisää ajatuksia... - sulhaselle mieluisan voileivän teko tarjolla olevista leikkeleistä ja muista tykötarpeista (sulhanen voi maistaa ja päättää sen tehtävän voittajan) - sukan parsinta - vihdan teko - valmiiksi pystyssä olevan naulan naulaaminen (ei tule kiiressä sitten lyötyä sormeen, kun ei tartte pitää kiinni)

Juuri tuota tarkoitin! Kiitos tuhannesti!

Nyt pitäisi keksiä kivoja kilpailutehtäviä anopeille tarkoitettuun ohjelmanumeroon. Jutun juoni on se, että anopit pistetään kisaamaan, jotta tiedetään kummalle hääpari soittaa hädän tullen. Tähän asti olen keksinyt vasta, että ainakin vaipanvaihto nukelle kellotetaan ja katsotaan kumpi viikkaa siistimmin paidan. On hankalaa keksiä sellaisia juttuja, jotka sopisivat myös reumaa sairastavalle äidille, jonka sormet eivät ole kovin vikkelät. Esim. ruuvin ruuvaaminen ei taida käydä, vaikka olisikin hauska ollut "testata" myös remontointitaidot. Onko ideoita?

Auttakaa, hyvät naikkarit! Amoriini.comista en enää löytänyt savoksi käännettyä häärauhan julistusta, jonka isäni oli tarkoitus lukea häissämme ensi viikolla. Olisiko se jollain kopioituna???

Häämarssina iki-ihana ja tunteellinen Puhtaat valkeat lakanat -teema (meidät vihitään maistraatissa). Häävalssia emme tanssi.

5.7.2005 Turun maistraatti